Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Ruusuista elämää

Ruusut kukoistavat

Ruusujen kukinta on juuri nyt uhkeimmillaan, ne eivät näytä pahastuneen viileistä kesäsäistä. Mutta sopiiko ruusu kasvimaalle?

Maailman tunnetun kasvi on varmaankin ruusu; tämä on veikkaus, mutta onko muuta kukkaa joka olisi tuttu kaikissa maanosissa? Ruusulajeja kasvaa kaikkialla maailmassa luonnossa, ja puutarhoissa kukoistaa tuhansittain erilaisia ruusulajikkeita, joista osa on peräisin tuhansien vuosien takaa. Ruusu on puutarhan kuninkaallisia, mutta silti se on vaatimaton kasvi, joka sopii niin palatseihin kuin mökkeihinkin!

Ruusuja maljakossa

Ruusuja maljakossa

Meidän kotipuutarhassa kukkii joukko niin sanottuja vanhoja ruusuja eli ennen 1850-lukua Euroopassa tunnettuja ja jalostettuja ruusuja. Niille on tyypillistä, että kauniin ulkonäön lisäksi ruusun kukat tuoksuvat huumaavasti. Myöhemmin ruusujen jalostuksessa yhdistettiin eurooppalaiset ja Kaukoidästä peräisin olevat lajikkeet sillä seurauksella, että kukista tuli yhä mielikuvituksellisempia, mutta muut ominaisuudet taantuivat. Varsinkin tuoksu, tuo ruusun toinen valttikortti kauniin kukinnan lisäksi. Seurauksena oli hienon näköisiä mutta valjuja ruusuja, jotka ovat omiaan onnittelukukkina mutta muutoin tylsiä, hajuttomia ja mauttomia. Oikeaa ja aitoa ruusua halajavien kannattaa siis valita ruusunsa vanhoista, perinteisistä lajikkeista tai luonnonlajeista.

Ruusujen maailma on kiehtova, siihen voisi upota täydellisesti jos olisi sitä tyyppiä…! Mutta nekin jotka eivät halua erikoistua ruusuihin, voivat päästä osallisiksi ruusujen lumosta viljelemällä ruusuja jos ei muuten niin mausteeksi ja koristeeksi ruuanlaittoon. Viljelypalstoilla näkee kasvatettavan paljon myös monivuotisia marjapensaita sekä perennoja, miksei siis joukkoon sopisi myös jokin aromaattinen ruusupuska? Mieleen tulee heti parikin suositeltavaa vanhaa ruusua, jotka sopisivat kasvimaalle ilman että ne veisivät valtavasti tilaa ja valoa muilta viljelykasveilta.

Apteekkarinruusu

Apteekkarinruusu

Apteekkarinruusu eli Rosa gallica Officinalis

Vanhimpia tunnettuja ruusulajikkeita on apteekkarinruusu, ranskanruusuihin kuuluva kaunotar, jota on käytetty keskiajalta lähtien lääkinnällisiin tarkoituksiin (siihen viittaa tuo lisämääre officinalis). Apteekkarinruusu on sukua suomalaisille tutulle valamonruusulle, joka myös on ranskanruusu.

Valamonruusu on kuitenkin korkea pensas, joka tuskin mahtuu kasvimaalle tai pienelle pihalle. Apteekkarinruusu sen sijaan on matalampi, alle metrin mittainen pikkupensas, jonka kukat ovat kuitenkin suuremmat ja kerrotummat kuin valamonruusulla. Kukan väri on ihastuttava, hieman akvarellimainen ruusunpuna ja kukat tuoksuvat ihanasti!

'Rose de Resht'

’Rose de Resht’

Rose de Resht

Reshtinruusu kuuluu damaskonruusujen (Rosa damascena) ryhmään. Sekin on joukko vanhoja, Persiasta ja Lähi-idästä peräisin olevia ruusuja, joita on käytetty erityisesti parfyymien valmistukseen. Damaskonruusut ovat hieman arempia kuin ranskanruusut, mutta yksi lajike on yllättävän kestävä myös täällä Pohjolassa. Se on Rose de Resht, joka on saanut nimensä persialaisen kaupungin mukaan, josta ruusu on löydetty ja tuotu Eurooppaan.

Myös reshtinruusu on matala kasvi, alle metrin mittainen, tuuhea ja rehevä pensas. Kukat ovat hyvin kerrottuja, ”nappimaisia” ja syvän ruusunpunaisia. Terälehdet ovat pienempiä kuin apteekkarinruusulla, mutta niitä on enemmän. Hyvä ominaisuus reshtinruusussa on myös se, että pensas kukkii heinäkuun lisäksi toisen kerran syksyllä (eli ”remontoi”).

Ainekset ruusu-mansikkahilloon

Ainekset ruusu-mansikkahilloon

Ruusun käyttö keittiössä

Ruusua käytetään mausteena monissa ruokakulttuureissa, erityisesti Lähi-idässä, jossa ruusuvettä pirskotetaan salaatteihin, jälkiruokiin ja teehen tuomaa ylellistä ruusun aromia muuten tavanomaisiin ruokiin.

Jos haluaa sulostuttaa elämäänsä, niin ruusun käyttömahdollisuuksiin kannattaa tutustua. Esimerkiksi meidän keittiössä höystetään aina jokin erä mansikkahilloa ruusun terälehdillä – ajoittuuhan ruusujen kukinta juuri sopivasti mansikkasadon aikaan! Kun kasvattaa kukat itse, tietää saavansa puhtaita ja myrkyttömiä terälehtiä, joita on turvallista käyttää.

Ruusun aromin aistii hillossa parhaiten muutaman kuukauden vetäytymisen jälkeen, joten ihan heti ei kannata ruusu-mansikkahillon purkkia korkata…

Katso resepti

    Anna kuulua

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Connect with Facebook