Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Kuukauden kasvi: tarhapapu

Tarhapapu

Moni-ilmeinen ja onnistumisen kokemuksia antava tarhapapu on Vuoden vihannes 2018; nyt onkin aika valita herkullisimmat lajikkeet ensi kesän viljelyä varten.

Salko- ja pensaspavut ovat suosikkejamme; niitä viljellään joka vuosi montaa sorttia kasvimaallamme. Varsin vähällä vaivalla saa mahtavan sadon, kunhan ottaa muutamat vinkit huomioon. Se mitä ei tuoreeltaan ehditä syödä, pakastetaan talven varalle ja yleensä palkoja riittää seuraavaan satokauteen asti. Jos sääonni on hyvä, voi vihreiden palkojen lisäksi saada satoa myös pavunsiemenistä!

Intiaanien lahja maailmalle

Tarhapapu on suomenkielinen nimitys kaikille Phaseolus vulgaris ‑lajin kasveille. Kyse on tuhansia vuosia vanhasta viljelykasvista, jonka muinaiset intiaanikulttuurit ottivat aikoinaan viljelyyn Väli-Amerikassa sekä Etelä-Amerikan Andeilla. Sittemmin tarhapavun viljely on levinnyt kaikkialle maailman lämpimille seuduille ja se on yksi tärkeimmistä viljelykasveista maailmassa.

Salkopavut kasvimaalla

Salkopavut kasvimaalla

Aiemmin blogissamme on ollut puhetta siitä, kuinka sekavaa on papuja koskeva sanasto suomen kielessä, puhumattakaan siitä, miten moninaisia nimiä eri papulajeille ja lajikkeille on muissa kielissä. Mutta jopa 90 prosenttia kaikista maailmassa viljellyistä pavuista kuuluu tarhapapuihin, joten pavuista puhuttaessa on useimmiten kyse jostakin tarhapapulajikkeesta tai sen siemenistä. Meillä yleisimmin viljellyistä, pavuiksi nimitetyistä kasveista ruusupavut ovat tarhapapujen läheistä sukua (Phaseolus coccineum), kun taas härkäpapu on virnakasvi, joka on läheisempää sukua pikemminkin herneelle (Vicia faba).

Tarhapapulajikkeiden kirjo on valtava: ne eroavat niin kasvutavan, koon, palkojen muodon ja värin kuin siementen ulkonäönkin puolesta. Kuten edellä tuli todettua, tarhapavut jaetaan salkopapuihin ja pensaspapuihin kasvutavan mukaan.

Salkopavut ovat köynteleviä, jopa kolmesta neljään metriä korkeiksi kasvavia jättiläisiä, joilla on isohkot, rotevat palot. Pensaspavut kasvavat matalammiksi ja pensasmaisiksi, yleensä noin puolimetrisiksi kasveiksi ja niiden palot ovat hoikempia. Palkojen perusteella erotellaan taitepavut ja leikkopavut sekä vahapavut, jotka viittaavat palkojen rakenteeseen ja väriin. Siemenissä löytyy niin yksivärisiä kuin kirjaviakin, vaalean beigeistä tummanpunaruskeisiin tarhapapuihin!

Pensaspapu kukkii

Pensaspapu kukkii

Valkuaisen lähde tai vihannes

Maailmanlaajuisesti ajatellen tarhapapuja viljellään enimmäkseen niiden siementen vuoksi. Tarhapapujen tuleentuneet eli kuivat siemenet ovat erittäin proteiinipitoisia, jopa 20–24 prosenttia koostumuksesta on vieläpä erittäin hyvälaatuista proteiinia. Tämä tarkoittaa sitä, että siemenissä on paljon ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. Ei ihme, että tarhapavun siemenet ovat monissa maailman keittiöissä keskeisessä roolissa. Meillä Suomessa kunnon siemensadon voi saada yleensä vain erittäin lämpiminä kesinä, kuten esimerkiksi vuonna 2013.

Siementen lisäksi tarhapapuja viljellään vihreiden palkojen vuoksi, varsinkin meidän leveysasteilla. Palot sisältävät vähemmän proteiinia kuin siemenet, vain noin kahdesta kolmeen prosenttia. Mutta niitä käytetäänkin lähinnä vihanneksina ja siinä roolissa ne ovat yhtä ravinteikkaita kuin muutkin vihreät vihannekset eli sisältävät paljon vitamiineja ja hivenaineita. Lisäksi palot ovat aromikkaita ja maukkaita, joten ei ihme, että niitä arvostetaan erityisesti ranskalaisessa keittiössä!

Tarhapapujen hyödyntämisessä on hankalinta se, että sekä tuoreet palot että tuleentuneet siemenet sisältävät myös myrkyllisiä aineita. Siemeniä tulee myrkyn poistamiseksi liottaa ensin puoli vuorokautta runsaassa vedessä, heittää sitten vesi pois ja keittää siemeniä vähintään tunnin verran lajikkeesta riippuen. Aina kannattaa tarkistaa tuotepakkauksesta liotus- ja keittoajat. Itse kasvatettujen, tuleentuneiden siementen osalta kannattaa noudattaa puolentoista tunnin keittoaikaa. Kun keitinveteen lisää suolaa, pavut säilyvät ehjinä eivätkä soseudu. Tuoreissa paloissa myrkkyä on vähemmän ja sen saa pois kuumentamalla palkoja noin kahdeksan minuutin ajan. Muuten seurauksena on vatsanväänteitä ja vakavassa tapauksessa kunnon ruokamyrkytys.

Vihreitä papuja Provencen tyyliin

Vihreitä papuja Provencen tyyliin

Papujen käsittelyvaatimukset saavat jotkut ihmiset välttämään tarhapapujen käyttöä, mikä on mielestämme sulaa hulluutta, kun myrkyn poistaminen on kuitenkin niin helppoa. Kannattaa siis opetella papujen oikea käyttö ja tutustua herkullisiin ohjeisiin reseptikokoelmassamme; miten olisivat vaikkapa yllä kuvatut vihreät pavut Provencen tyyliin, pirteä papusalaatti, papupasta, papufrittata tai vihreät pavut saksanpähkinöiden kera?

Pensaspapuja (’Maxi’ ja ’Purple Tee Pee’) poimimassa

Pensaspapuja (Maxi ja Purple Tee Pee) poimimassa

Viljelyniksejä

Koska salko- ja pensaspavut ovat kotoisin Väli- ja Etelä-Amerikasta, on helppo ymmärtää, että ne vaativat lämpöä menestyäkseen. Yksivuotisina niitä on kuitenkin mahdollista viljellä myös meidän viileässä ilmastossamme. Tärkeää on, että siemenet kylvetään jo lämmenneeseen, noin 15-asteiseen maahan. Lounais- ja Etelä-Suomessa on toukokuun loppupuolella yleensä kyllin lämmintä, mutta pohjoisemmassa täytyy odotella hieman pitempään. Muokatun maan peittäminen harsolla edistää lämpenemistä. Myös kylvökset on hyvä vielä peitellä harsolla, jotta siemenet eivät mätäne, jos kylvämisen jälkeen sää sattuisi muuttumaan viileäksi ja sateiseksi.

Harsopeite on hyvä pitää paikoillaan vähintäänkin siihen asti, kunnes taimet ovat noin 10–15-senttisiä. Meidän kokemuksemme on, että ilman harson suojaa pikkutaimet joutuvat välittömästi haittaeläinten suihin. Sen jälkeenkin kun harson joutuu poistamaan, kannattaa suojata papumaa rusakoilta, jos niitä sattuu majailemaan palstan tienoilla. Meillä on tapana viritellä kanaverkkoa tai risuaita rusakkosuojaksi, koska rusakot tuntuvat välttelevän suljettuja tiloja – ilmeisesti ne haluavat varmistaa, että pääsevät kaikissa tilanteissa karkuun, jos joutuvat uhatuiksi… Aina ei aitaamisestakaan ole apua, mutta harvoin on koko papusato mennyt piloille, vaikka osa taimista onkin joutunut parempiin suihin.

Salkopapu vaatii tukevan tuen, kun taas pensaspapu pysyy pystyssä omin toimin. Tosin sekin menestyy paremmin, jos taimet tukee multaamalla ne kevyesti, jos ne alkavat kallistua.

Salkopapu ’Cosse Violet’

Salkopapu Cosse Violet

Tärkeä osa viljelykiertoa

Viljelemme salko- ja pensaspapuja sekä hernettä ja härkäpapua kasvimaalla samassa penkissä, joka on nelivuotiseen viljelykiertoon perustuvassa järjestelmässämme neljäs lohko. Se seuraa perunamaata ja edeltää kaikkein ravinteikkainta maata edellyttäviä kasveja kuten kaaleja, valkosipulia ja kurpitsoja. Tarhapavuthan keräävät juurinystyröillään typpeä ilmasta, joten jättämällä juuret maahan maatumaan viljelyn jälkeen lohko tulee luonnollisella tavalla lannoitettua! Ennen papujen viljelyä emme lannoita penkkiä ollenkaan, sillä meidän kokemuksemme on, että tuhdissa savimaassa riittää ravinteita pavuille ilman lisälannoitustakin.  Sen sijaan levitämme kalkkia tai tuhkaa tulevaan papupenkkiin varhaiskeväällä. Muita lohkoja emme kalkitsekaan, joten tällä menetelmällä kasvimaa tulee kalkittua kerran neljässä vuodessa.

Salko- ja pensaspavut ovat mielestämme varsin terveitä kasveja eivätkä vaadi paljon hoitoa kasvukauden aikana. Jos on kovin kosteaa ja pavut kasvavat liian tiheässä varsinkin pensaspapujen varsien tyveen voi ilmestyä hometta, joka näivettää taimen. Sellaiset taimet kannattaa heti nyhtää pois, ettei home pääse leviämään. Liian tiivistä kasvustoa kannattaa siis välttää.

Palot korjataan nuorina ennen kuin siemenet alkavat pullistua palon sisällä; silloin ne kestävät parhaiten kuumentamista ja säilyvät siisteinä myös pakastettuina. Jos haluaa satoa siemenistä, kannatta antaa joukon ensimmäisiä palkoja jatkaa kehittymistään mahdollisimman pitkälle. Sillä tavoin kasvukausi saattaa riittää kunnollisten siementen kehittymiselle. Säilytettävät palot voi vaikkapa merkitä langanpätkällä, jotta niitä ei tule vahingossa korjattua… Hyvällä onnella voi omista siemenistä tehdä vaikkapa herkullista ranskalaista papupataa Cassoulet’a!

Cassoulet mielessä

Cassoulet mielessä

Meidän suosikkilajikkeistamme on ollut keskustelua jo aiemmin; salkopapuja olemme kokeilleet kaikenlaisia, mutta mikään ei voita perinnelajiketta Cosse Violet, joka on aikainen, satoisa ja herkullinen. Pensaspavuista suosikkimme on aikainen Maxi; kun näitä kahta viljelee niin sadonkorjuu ajoittuu mukavasti niin, että ensin kypsyy pensaspapu ja sen jälkeen salkopapu. Helpottaa kummasti sadonkorjuukiireitä!

Linkki

    Anna kuulua

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Connect with Facebook

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.