Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Vuosi 2015 kuukalenterin mukaan

Vuohia Hausenissa

Kiinalaisen ajanlaskun mukaan elämme nyt vuohen vuotta. Miltä se näyttää puutarhurin näkökulmasta?

Kiinalaisessa kalenterissa vuodet nimetään symbolieläinten ja vallitsevan elementin mukaan. Helmikuussa alkoi Puu-Vuohen vuosi, jonka pitäisi tuoda mukanaan harmoniaa ja sopuisaa yhteiseloa ihmisten kesken. Sitä sopii todellakin toivoa! Eri kulttuureissa uutta vuotta vietetään eri vuodenaikoina, mutta täytyy sanoa että kiinalainen tapa aloittaa vuosi kevään kynnyksellä tuntuu hyvin luontevalta. Kyllähän sitä itse kukin tuntee tavallaan syntyvänsä uudelleen, kun valo on vihdoin voittamassa pimeyden ja leudot tuulet pikku hiljaa sulattelevat lunta ja routaa.

Talvi 2014–2015

Talvinen kirsikkapuisto

Talvinen kirsikkapuisto

Talvi on tähän mennessä ollut melkeinpä toisinto viimevuotisesta ainakin täällä meillä. Säät ovat sahanneet suojan ja pikkupakkasen välillä. Lunta on saatu kohtuullisesti, mutta suurin osa siitä on menetetty lähes saman tien. Routa ei kuitenkaan yltäne kovin syvälle, sillä jonkinlainen lumipeite saatiin jo joulun alla, ennen ensimmäisten pakkasten tuloa. Kaikki edellytykset ovat siis olemassa samankaltaiselle aikaiselle keväälle kuin viime vuonna, jolloin kevät edistyi muutaman viikon tavanomaista nopeammin. Se ei tosin tarkoittanut automaattisesti sitä, että kasvukausi olisi edistynyt yhtä myönteisesti, niin kuin viime vuoden tilinpäätöksessä totesimme – loppujen lopuksi terminen kasvukausi alkoi viime vuonna melko tavanomaiseen aikaan!

Vielä on aikaista arvioida talvivaurioita, mutta toivottavasti lunta on ollut sen verran, että arimmat taimet ovat saaneet siitä suojaa. Rusakko on tosin yltänyt järsimään viime kesänä istuttamiemme kirsikkapuiden alimpia sivuoksia – puutarhassamme viihtyy yksi valtavan kokoinen rusakkoyksilö! Mutta onneksi sentään rungot ovat selvinneet vahingoittumattomina. Lisäksi katolta pudonneet lumet ovat runnoneet hortensioita, mutta nehän onkin istutettu riskialueelle juuri sen takia, että ne kestävät rajuakin leikkaamista. Nyt täytyy seurata lumen sulamista ja väijyä sopivaa hetkeä viritellä herkimpien ikivihreiden suojaksi varjostuspeitteitä kevätahavaa vastaan.

Kuukalenterin vuosi

Esikasvatusta ikkunanlaudalla

Esikasvatusta ikkunanlaudalla

Kevään merkit ilmassa saavat pikku hiljaa puutarhurin ajatukset suuntautumaan tulevan kasvukauden suunnitelmiin. Siemenluettelot alkavat olla hiirenkorvalla ja ensimmäiset siemenet ovat jo päätyneet multaan. Itse yritämme malttaa mielemme kylvöjen kanssa, koska meillä on vain vähän esikasvatukseen sopivaa valoisaa ja viileää tilaa. Täytyy muistaa että vaikka kylvöt voi tehdä pieniinkin astioihin niin kovin pian koittaa kuitenkin aika, jolloin kaikki nuo pikkutaimet pitäisi koulia ikiomiin ruukkuihinsa. Silloin tuleekin tenkkapoo tilan kanssa! Varsinkin kun uusien taimien lisäksi tilaa vievät monivuotisetkin kasvit.

Liian pitkään ei kuitenkaan pidä odotella, sillä kun tarkastelee biodynaamista kalenteria ei voi olla huomaamatta, että istutusajat ajoittuvat tänä vuonna tavanomaista aikaisemmiksi. Esimerkiksi ensimmäisten avomaakylvöjen kausi alkaa meillä perinteisesti vapun tienoilla; tänä vuonna huhti–toukokuun istutusaika alkaa jo 23. huhtikuuta, joka viittaisi viikkoa aikaisempaan aikatauluun. Myös alkukesän istutusaika ajoittuu tavanomaista aikaisemmaksi kun se päättyy jo 3. kesäkuuta. Tämän mukaan muun muassa papujen kylvölle ja kesäkurpitsojen istuttaminen olisi siis ajankohtaista jo toukokuun puolella…

Lehtikaalin taimia

Lehtikaalin taimia

Ne jotka ovat seuranneet blogiamme tietävät kuitenkin, että kuukalenterin lisäksi otamme huomioon fenologiset vuodenajat suunnitellessamme puutarhatöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraamme kevään etenemistä tiettyjen indikaattorikasvien kehitystä seuraamalla ja ajoitamme kylvöt ja istutustyöt myös sen mukaan. Tuleekin olemaan mielenkiintoista seurata, miten biodynaamisen kalenterin mukaiset istutusajat ja fenologiset vuodenajat osuvat yhteen tänä vuonna. Talven säiden perusteella ei tunnu mahdottomalta, että tuo kuukalenterin mukainen aikaisempi aikataulu osuisi loppujen lopuksi oikeaan. Aiomme siis varautua siihen, että maa olisi sula ja sopivasti kuivahtanut ensimmäisiä avomaakylvöjä varten jo huhtikuun toisella puoliskolla ja että toukokuun istutusajalla päästään jo viimeistelemään kevään kylvöt ja istutustyöt. Esimerkiksi esikasvatusaikataulussa tämä on syytä ottaa huomioon kylvämällä muun muassa kurpitsat jo huhtikuun alkupuolen istutusajalla.

Ajankohtainen istutusaika

Perjantaina 27.helmikuuta alkoi biodynaamisen kalenterin mukaan istutusaika, joka jatkuu maaliskuun 13. päivään saakka. Jos haluaa viljellä pitkän kasvatusajan vaativia kasveja kuten esimerkiksi purjosipulia, mukulaselleriä tai maustefenkolia, niin kylvämisen aika on käsillä. Istutusaika jakaantuu seuraavasti:

  • tämä viikonloppu (27.2.–1.3.) on kukkakasveille otollista aikaa, myöhemmin kukkapäiviä ovat vain 10. ja 11.3. Pitkän esikasvatuksen vaativien kesäkukkien ystävä on liikkeellä nyt.
  • lehtikasveille suotuisia päiviä ovat 2.–4.3. sekä 12.–13.3. Itse aiomme aloittaa yrttien kuten esimerkiksi basilikan esikasvatuksen.
  • kokonaisia hedelmäpäiviä on vain 5.3. mutta 6.3. hedelmäkasveille suotuisa aika jatkuu kello 13 asti. Meillä on ohjelmassa chilien koulinta ja leikkaaminen (olemme taas onnistuneet pitämään yhden viimevuotisen taimen hengissä talven yli eli meillä on nyt ”vuosikertachilejä” kolmelta aikaisemmalta vuodelta! Ja lisää on tulossa, sillä chiliä olemme jo kylväneet kolmea eri lajiketta.) Lisäksi Setä Sininen miettii, pitäisikö hedelmäpuiden leikkaaminen jo aloittaa…
  • juurikasveille suotuisinta aikaa on maaliskuun toisena viikonloppuna, 6.3. kello 14 alkaen 9.3. kello 19 asti. Esimerkiksi purjosipuli ja mukulaselleri lasketaan juurikasveiksi.

Mitä kannattaa viljellä itse?

Palstaviljelmällä

Useimmilla meistä taitaa olla käytettävissään vähemmän viljelymaata tai muuta kasvatusalustaa kuin on viljelyhaluja. Priorisointia siis tarvitaan, mutta millä perusteilla?

Riippuu tietysti paljolti siitä, millä mielellä viljelyä harrastaa: joskus riittää kasvun ihmeen kokeminen ja silloin on tietysti tärkeintä, että valitsee kasveja, joista on itselle iloa. Kasveja, jotka sattuvat kiinnostamaan, milloin mistäkin syystä. Meidän perheen chiliharrastus perustuu tällaiseen uteliaisuuteen, ja tulipa juuri pantua multaan myös muutama erikoisen maukkaasta sitruunasta poimittu siemen, aivan kuin lapsena! Siemenluettelot ovat pullollaan mielikuvitusta ja kaukokaipuuta ruokkivien, erikoisten kasvien siemeniä, vai mitä sanotte esimerkiksi näistä Exotic Gardenilta löytyvistä viljelykasveista: maakastanja, kivakurkku, lehmänpapu, malabarinpinaatti ja okra?

Vihannekset ovat myös hyvin koristeellisia, joten joskus niitä tulee viljeltyä myös esteettisistä syistä. Esimerkiksi mangoldisadosta taitaa päätyä meillä ruokapöytään vain pieni osa, koska kaikkia kasveja ei raaski korjata kasvimaata kaunistamasta!

Mutta jossain vaiheessa harrastusta kunnianhimo tuppaa kasvamaan ja viljelyltä saattaa alkaa odottamaan enemmän kuin pelkkää koristeellisuutta, kasvun ihmettä ja uteliaisuuden tyydyttymistä. Haluaa kunnon sadon hyviä, herkullisia kasviksia ja yrttejä. Kokemus opettaa, mitä silloin kannattaa viljellä ja mitä ei. Meillä valitaan viljeltävät kasvit seuraavanlaisin perustein.

Mikä on tuoreeltaan parasta

Härkäpapuja

Härkäpapuja

Monet vihannekset ovat parhaimmillaan tuoreena; torille tai kauppoihin päästessään ne ovat jo ohittaneet parhaat päivänsä. Tämä pätee erityisesti primööreihin eli sellaisiin kasviksiin, joita nautitaan kesällä keskenkasvuisina, ennen pääsadon valmistumista. Hyvä esimerkki on peruna: jokainen meistä tietää että uudet perunat ovat parhaimmillaan suoraan pellosta keittiöön tuotuina. Sama koskee tuoreita herneitä, joka sekin on suomalainen ”perinneprimööri” (ulkomaalaiset joskus ihmettelevät kuinka herneitä paloissaan saa heinäkuussa ihan kaikkialta!). Herneen sukulainen härkäpapu on myös erityisen herkullinen silloin kun siemenet ovat jo täysin kehittyneitä mutta kuitenkin vielä vihreitä. Ei ihme että yksi blogimme suosituimmista resepteistä on tuoreet härkäpavut valkosipulin kera. Primööreissä parasta on juuri nuoren kasviksen makeus, joka katoaa nopeasti. Kesäkeittoainekset on siis parasta viljellä itse!

Muutoinkin itse kasvattamalla saa sellaista laatua, jota ei muutoin ole tarjolla. Esimerkiksi kaupan yrtit eivät pääse samalle tasolle maussa kuin kotipuutarhan sato. Joitakin yrttejä ei edes tunnista siinä ilmiasussa, jonka ne saavat lannoitevedessä viljeltyinä. Tämä koskee erityisesti varpumaisia yrttejä kuten timjamia ja rosmariinia. Onkin ihan osuvaa, että puutarhamessuilla yrttiviljelijöillä on usein ”Tunnista yrtti” ‑kampanjoita; sehän ei olekaan ihan helppoa kun materiaali on noita pikaviljeltyjä ruukkuyrttejä…

Mikä on ostettuna järjettömän hintaista

Yksi peruste viljellä lempikasviksensa on se, että ostettuna ne tulisivat suhteellisen kalliiksi. Tällainen vihannes on muun muassa trendikäs lehtikaali: muutamasta kaalinlehdestä saa kaupassa maksaa suolaisen hinnan! Se harmittaa varsinkin kun lehtikaali kutistuu ruuanlaitossa melkoisesti eli muutaman lehden pakkaus ei riitä oikein mihinkään.

Lehtikaali lokakuussa

Lehtikaali lokakuussa

Myös yrtit ovat kohtuullisen kalliita kaupoissa siihen nähden, että useisiin ruokiin niitä tarvitsee suuria määriä. Sama pätee myös vähänkin tavanomaisesta tarjonnasta poikkeaviin tuotteisiin kuten vihreisiin papuihin, maa-artisokkaan tai vaikkapa mustajuuriin. Kannattaa siis viljellä itse, varsinkin kun se on niin helppoa!

Mitä ei muualta saa

Harvinaisempia vihanneksia ei välttämättä edes saa torilta tai kaupoista, vaikka olisi valmis maksamaankin. Esimerkiksi mangoldia, vihanneskrassia, suolaheinää, ylipäänsä perinnevihanneksia tai vaikkapa aasialaisia kasviksia sekä harvinaisempia yrttejä on harvoin tarjoilla.

Toisaalta joistakin kasviksista on kaupan vain tylsiä, mitäänsanomattomia peruslajikkeita, vaikka maailma on pullollaan kaikenlaisia lajikkeita, joiden ominaisuudet ja maut saattavat poiketa paljonkin toisistaan. Kaupan tarjonnasta saa siis vain kalpean kuvan tällaisen kasviksen mahdollisuuksista!

Kaikki suomalaiset osaavat vaatia kauppiaaltaan useita perunalajikkeita erilaisia käyttötarkoituksia varten ja myös omenatarjonnalta edellytetään valinnanvaraa. Viime vuosina kauppoihin on vihdoin tullut muitakin tomaattilajikkeita kuin haljut perussalaattitomaatit ja salaateissakin alkaa olla valinnanvaraa. Mutta suurimmasta osasta vihanneksia ei edelleenkään edes kerrota, mitä lajiketta kaupan olevat kasvikset ovat.

Ajatellaanpa vaikka kesäkurpitsaa: kaupoissa on yleensä tarjolla vihreitä kesäkurpitsoja, paremmissa paikoissa ehkä myös keltaisia. Kuitenkin jokainen kesäkurpitsan ystävä tietää, että kesäkurpitsalajikkeita on varmaan useita satoja ja niiden välillä on isojakin eroja mm. maussa tai käytettävyydessä. Meillä on jo useana vuonna viljelty lajiketta Black Forest tuorekäyttöön, koska se on niin maukas ja hieno koostumukseltaan, mutta grillattavaksi se on liian pehmeää, joten siihen tarkoitukseen viljelemme Striato d’Italia ‑lajiketta. Muutama vuosi sitten löysimme hienoaromisen Rugosa Friulana ‑lajikkeen, joka on hyvä yleiskäyttöön ja sen lisäksi hauskan erilainen ulkonäöltään. Vain itse viljelemällä pääsee nauttimaan tällaisesta lajikkeiden kirjosta!

Kesäkurpitsalajikkeita

Kesäkurpitsalajikkeita

Sama pätee useimpiin muihinkin vihanneksiin; muun muassa vihreiden papujen, salaattien, porkkanoiden, retiisien, lehtikaalien ja juurikkaiden erilaisten lajikkeiden rikkaudesta pääsee osalliseksi vain itse viljelemällä.

Entä mitä ei kannata viljellä itse?

Meillä tärkein syy jättää jokin vihannes viljelysuunnitelman ulkopuolelle on yleensä se, että kokemuksemme mukaan viljely on jollain tavalla kohtuuttoman hankalaa tulokseen nähden.

Joidenkin kasvisten kohdalla kyse on siitä, että meillä ei ole tarjolla riittävän hyviä olosuhteita. Esimerkiksi avomaatomaattien viljelyyn meillä on liian vähän valoisia ja lämpimiä kasvupaikkoja. Niiden sato onnistuu vain huippuhienoina kesinä ja etukäteen on vaikea ennustaa, milloin sellainen on tarjolla. Tämän vuoksi olemme viime vuosina kasvattaneet tomaatteja vain ruukuissa, joita voi kiikuttaa ympäri puutarhaa ja ottaa tarpeen vaatiessa vaikka sisätiloihin suojaan.

Myöskään tavallinen kepasipuli ei jostain syystä ole viihtynyt meidän palstalla niin hyvin, että viljely kannattaisi. Kun sitä lisäksi on kaupan halpaan hintaan ympäri vuoden, olemmekin satsanneet erikoisempiin sipuleihin kuten monivuotisiin sipuleihin sekä salottisipuliin.

Maustefenkoli kukkii

Maustefenkoli kukkii

Huono kustannus-hyöty-suhde

Toinen peruste jättää vihannes viljelysuunnitelmasta on se, että sato jää kovin pieneksi siihen nähden, kuinka paljon tilaa kyseinen kasvi vie. Yhtenä vuonna kokeilimme maustefenkolin viljelyä, sillä olemme erityisen tykästyneet fenkolinsiemeniin mausteena. Maustefenkoli osoittautui valtavan leveäksi ja korkeaksi kasviksi, mutta siemensato jäi melko pieneksi (sekä kooltaan että määrältään) siihen nähden, kuinka paljon kallisarvoista tilaa kasvi vei kasvimaalta. Siemenet olivat kyllä hyvin aromikkaita, mutta pienten jyvien erottelu akanoista oli viedä hermot…

Maustefenkoli vaatii siemensatoa tuottaakseen myös pitkän kasvukauden (esikasvatus aloitettiin jo maaliskuussa), joten muiden pitkää kasvukautta edellyttävien kasvien kuten mukulasellerin ja purjosipulin tavoin se sai jäädä viljelysuunnitelmasta. Viljely ei maksa vaivaa, ellei sato sitten ole erittäin runsas, kuten lehtikaalilla.

Paljon työtä vaativat kasvit

Kolmas syy kaihtaa joitakin kasveja on niiden vaivalloisuus esimerkiksi kasvinsuojelun näkökulmasta. Jos vihannes edellyttää menestyäkseen kovin monimutkaisia tuholaisten tai tautien torjuntatoimia, niin se saa jäädä. Esimerkiksi kaalien viljelyssä olemme tehneet kaikenlaisia kokeiluja, mutta loppujen lopuksi vain lehtikaalin viljely on onnistunut niin hyvin, että olemme olleet tyytyväisiä. Mutta aina kannattaa toki kokeilla, josko sittenkin löytyisi jokin sellainen kaali, jota kannattaisi viljellä. Aika mukavia kokemuksia meillä on ollut esimerkiksi suippokaalista, josta löytyy nopeakasvuisia, terveitä lajikkeita kuten Early Jersey Wakefield. Parhaat kaalit taitaa kuitenkin saada ammattiviljelijöiltä.

  • Kukka- ja parsakaaleja syysmarkkinoilla

    Kukka- ja parsakaaleja syysmarkkinoilla

    Suippokaalia syysmarkkinoilla

    Suippokaalia syysmarkkinoilla

Myöskään yletöntä kastelemista, tarkkaa lannoittamista tai muuta työlästä erityishuolenpitoa edellyttävät kasvit eivät jaksa motivoida, sillä viljelemme sentään vain harrastuksen vuoksi ja elämään pitäisi mahtua paljon muutakin…! Esimerkiksi sinänsä huippuherkullinen salaattifenkoli saa tulevana kesänä jäädä, koska se rupeaa järjestäen kukkimaan jokikinen kesä ja sato jää haaveeksi. Kaipa se pitäisi pimentää öiksi jos haluaisi onnistua.

Tällaisin ajatuksin selaamme nyt siemenluetteloita ja valmistelemme viljelysuunnitelmaa. Tulevina viikkoina aiheena on mitä kaikkea mielenkiintoista niistä löytyykään ja millaisiin valintoihin olemme päätyneet.

Olisi kiva kuulla, mitä sinun mielestäsi kannattaa ehdottomasti viljellä itse – kommentit ja vinkit ovat tervetullutta vertaistukea!

Vastakaikua

    marjaanari1 · Maaliskuun 8. päivänä 2015 klo 11.29

    Helppous on yksi valttikortti. Lehtikaali, talvivalkosipuli, ruohosipuli, parsa, lipstikka, palsternakka ja maa-artisokka. Kahta jälkimmäisiä voi lisäksi kaivaa myöhään syksyllä, että varhain kevällä.
    Nämä ed. mainitut tulivat äkkiseltään mieleen.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    viv · Maaliskuun 12. päivänä 2015 klo 20.36

    Mielenkiintoinen postaus! 🙂 Näitä tulee itsekin pohdittua palstatilkkua viljellessä.

    Meillä erilaiset salaatit on ehdoton juttu; lajikkeita on kiva kokeilla ja rahallinen hyötysuhde on varsin hyvä. Pavut ovat myöskin taloudellisesti tehokas valinta ja tietysti lehtikaali.

    Muut kaalit eivät ehkä niinkään taloudellisesti kannata, mutta meillä ovat parsakaalit ja suippokaalit menestyneet niin hyvin että muutaman aion taas niitäkin laittaa. Tilaa mokomat vievät tuhottomasti mutta kaalien kasvun vaiheiden seuraaminen on minusta jotenkin ihan erityisen kiehtovaa. 😀 Koristekaalejakin löytyy kukkapenkistä joten kaalit ovat kyllä lähellä sydäntä. 🙂

    Porkkanoita viljelemme aina myös, vaikka niitä saa edukkaaseen hintaan kaupastakin. Ovat lapsille(kin) mukavaa maastanyhdettävää ja paikanpäällä naposteltavaa. Ja kyllä ne omat porkanat ovat olleet tosi hyviä myös. Tänä vuonna laitan reilusti eri värisiä porkkanoita, näyttävät viipaleina kivalta salaateissa ja niitähän ei oikein kaupoista löydy.

    Ruohosipulimättään siellä täällä ovat kivan näköisiä eikä haittaa vaikka kukkivatkin, sen verran nättejä ovat etenkin kukkiessaan.

    Kesäkurpitsa ilahduttaa ja hämmästyttää kasvuvpoimallaan. Se toki vie tilaa ja kesäkurpitsaa saa sesonkiaikaan halvalla, mutta tosiaan on mukava valita lajikkeet itse ja jotenkin se vaan ”kuuluu” asiaan. Ylipäätään tuntuu että kun itse viljelee kasvimaataan, kasvisten kulutus nousee huimasti ja sehän positiivista se.

    Sipuleista olemme päätyneet laittamaan jonkin verran punasipulia; sitä käytetään meillä eniten ja sen saatavuus lähikaupassa ei ole aina ollenkaan niin varmaa. Sipulia voisin kasvattaa jo ihan varsienkin takia; napsin aina jonkun varren salaattitarpeisiin mukaan. Talvivalkosipulia en syksyllä laittanut ja se hiukan harmittaa. Meillä ei kauheasti valkosipulia kulu mutta vuo aiemmat omat valkosipulit ovat kyllä olleet ihan huippulaatuisia.

    Minttua ja basilikaa olisi kiva olla kasvimaalla keräätävissä mutta niiden kanssa pitää olla niin kovin tarkka kukinnan suhteen, ettei maku kärsi. Kirsikkatomaatteja olen kasvattanut parvekkeella hyvällä menestyksellä – tai ehkä viime kesä hurjine helteineen vain sattui olemaan erityisen otollinen tomaateille? 🙂

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    siperoinen · Maaliskuun 21. päivänä 2015 klo 16.52

    Olen itse maalta kotoisin ja meillä kasvatettiin aina jotain hyötykasvia. Äidin äiti oli Karjalan evakoita ja monella tapaa sellainen moderni mummukka, että mummon kanssa tuli opittua villikasveistakin jotain ja luonnonmukaisesta tuholaistorjunnasta ja lannoituksesta.

    Nyt itse kaupungissa asuen. Omakotitalossa alussa kokeilimme ihan tavan penkkejä ja normiperushyötykasveja, mutta maa on tosi ohutmultaista ja jopa tavan nurmelalkin on vaikeuksia kasvaa, joten olemme huomanneet, että kohopenkit ja kaiken maailman kipot ja kapot ja amppelit sopii hyötykasviviljelmillemme. Yrtit suosiolla olemme jättäneet ruukkuihin ja siirreltäviin kippoihin ja kohopenkeissä kasvaa tomaatit ja paprikat. Onneksi pihamme on rinnetontti, joten useammalle erikkokasville löytyy omat spesiaalit paikkansa.

    Meillä kaaleista viljellään vuonankaalia ja lehtikaalia. Chilejä montaa eri sorttia. Paprikaa. Sokerimaissia. Porkkanaa. Erilaisia salaatteja. Punajuurta. Erilaisia sipuleita. Perunoita. Mangoldia. Vihannesportulakkaa. Venäjän rakuunaa. Rosmariinia. Yrtti-iisoa. Kissanminttua kissoille. Timjamia. Salvia. Kesäkurpitsaa. Kirsikkatomaattia. Basilikaa. Lipstikkaa. Persiljaa. Sitruunamelissa. Minttua. Viinisuolaheinää. Erilaisia papuja ja herneitä.

    Tietyt yrtit on ympäri vuoden käytössä. Herneenversot varsinkin lasten suosiossa. Lapset odottelee innolla milloin päästään ihan kunnolla pihalle hyötykasveilemaan ja hoitamaan puutarhaa. Juuri laitoin keittoon omaa lipstikkaa. Lapset taas söi viimeisimmän herneenversokipon tyhjäksi.

    Hauskaa hyötykasveilua. Iloista kevättä.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Maaliskuun 21. päivänä 2015 klo 20.02

      Nostamme hattua kaikille, jotka jaksavat laajamittaista astiaviljelyä! Tavallaan se on helppoa, kun voi ”säätää” kasvualustaa mielensä mukaan. Mutta työtä aiheutuu enemmän esimerkiksi kastelusta kuin kasvimaalla viljeltäessä. Siksi omat ruukkuviljelmämme rajoittuvat lähinnä tomaatteihin ja yrtteihin. Tosin parina vuonna meillä oli istutussäkit, kun piha oli remontin takia mullin mallin.

      Hauskaa kesänodotusta sinulle ja lapsillesi!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      siperoinen · Maaliskuun 27. päivänä 2015 klo 9.14

      Tulimme siihen tulokseen että alapihallamme olevat muutamat mustaherukkapensaat saavat lähteä. Ne muuttavat uuteen kotiin. Iskän ja äiskän luo. Saadaan tarvittavat marjat sitten äidiltä mehuina yms. Ne pensaat vievät arvokasta viljelytilaa… Olemme kehitelleet (sellainen Pelle Peloton-perhe ja nörttisakki, kun olemme) altakastelu systeemin – ihan kierrätetyistä matskuista.

      Läheisellä rakennustyömaalla olis ihan kolhiintuneita ja jopa hajonneita kuormalavoja yms. kysyin että saako niitä niin tuumasivat että ei – ne menee jätelavalle… Aaaaargh, että sielua kiehuttaa.

      Eli oltais saatu ihan hyvää oikeanlaista puutavaraa. Meillä on sellasia isoja altaita mihin laitetaan vettä sopiva määrä pohjalle ja ruukut siihen veteen… Ollaan tosiaan mietitty ja pähkitty urakalla pihamme mikroilmastoa, että mihin kannattaa mitäkin laittaa. Tympii vaan välillä kun ihmiset silmiään pyöritellen kuuntelevat miten lannoitamme kasveja ja rajoitamme tuholaisia… Me ei käytetä sellaisa aineita mitkä olis vaarallsia ihmisille ja eläimille… Eli esim. nokkoskäyte ja chilisumute on monen mielestä ihan huuhaata…

      Yks lisä tähän ”huuhailuun” on bokashi… Kiinnostais kovasti tehdä itse, mutta hankalaa on löytää sellasta ihmistä joka tekis itse ne Efektiiviset mikrobi-jutut. Pihamme onneton multamäärä (jopa nurmikko taistelee pysyäkseen siinä kiinni) on pakottanut kehittelemään Pelle Peloton-ratkaisuja, mutta onnenmaassa autuaassa meillä oli muutakin kuin kippoja ja kappoja… mihin laittaa kasvamaan… onneksi vaan yrtit on kippoissa ja kapoissa tällä hetkellä…

      Lunta takapihalta ajatuksissaan sulatteleva siperoinen ja pesue.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
        Puutarhan Väki · Maaliskuun 27. päivänä 2015 klo 18.40

        Kiitos viestistä siperoinen, on kiva kuulla kuinka luovasti olette kehitelleet vaihtoehtoisia kasvualustoja! Taitaa olla monella tontilla sama ongelma eli maaperä ei ole varsinaista peltomaata… Meilläkään maa ei ole ihan parasta mahdollista omassa puutarhassa, sen vuoksi viljelemmekin suurimman osan vihanneksista kaupungin palstalla. Mutta kaikki orgaaninen jäte menee kompostiin, jolla sitten parannetaan maata pikku hiljaa. Bokashia eli japanilaista fermentointiin perustuvaa kompostointia ei meilläkään ole kokeiltu, ilmeisesti mikrobit pitäisi hankkia ulkomailta ellei itse halua kokeilla niiden kasvattamista? Mutta onneksi kompostia syntyy myös tavanomaisella tavalla…

        Hauskaa keväänodotusta koko pesueelle!

        Aloita uusi keskustelu
    Mimsu · Huhtikuun 1. päivänä 2015 klo 15.37

    Kokeilin toissakesänä härkäpavun kasvatusta: pavut itivät hienosti ja kukinta oli runsas. En kuitenkaan saanut palon palkoa, koska mustat kirvat söivät kukinnot. Yritin jos jonkinmoista luonnonmukaista torjuntaa, mutta mistään ei tuntunut olevan apua: kirvat palasivat aina takaisin. Kysyisinkin nyt neuvoa, miten pavut voisi jatkossa suojata? Harsosuojausta olen ajatellut kokeilla…

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Huhtikuun 1. päivänä 2015 klo 22.09

      Aika jännä että kirvat ovat onnistuneet syömään kaikki kukinnot! Meilläkin kirvoja ilmestyy joka kesä, mutta ne eivät yleensä saa paljoakaan tuhoa aikaiseksi. Vedellä ruiskuttamalla saa kirvat karistettua kasvista, ja kun palkoja on tarpeeksi kehittymässä voi latvan (johon kirvat yleensä kerääntyvät) nipistää irti ja heittää kompostiin. Sillä tavoin saa koko kirvakolonian samalla kertaa häädettyä. Harsoa emme ole kokeilleet, mutta ei siitä varmaan haittaakaan olisi!

      Monien tuholaisvahinkojen kohdalla parasta torjuntaa on, että kasvit ovat mahdollisimman hyväkuntoisia ja terveitä; tuholaiset usein iskevät vähän heikompiin yksilöihin. Eli kannattaa varmaan huolehtia hyvin taimien tukemisesta, kastelusta ja rikkaruohojen torjunnasta, jotta härkäpavut olisivat mahdollisimman elinvoimaisia. Härkäpapu ei kaipaa lannoitusta, mutta isokokoisena kasvina se tarvitsee tarpeeksi vettä.

      Parempaa viljelyonnea tulevana kesänä!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Valo voittaa

Esikasvatettuja taimia

Esikasvatus pääsee täyteen vauhtiin kevätpäiväntasauksen jälkeen, kun pelkkä luonnonvalo riittää pikkutaimille.

Niin kalenterin, astronomian kuin ilmatieteenlaitoksenkin mukaan eletään nyt kevättä. Kun luonnossakin näkyvät jo varhaiskevään merkit, kevään voi lopullisesti julistaa voittajaksi takatalvisesta säästä huolimatta.

”Suomessa vallitsee kylmä pohjoinen ilmavirtaus ja päivällä tulee yksittäisiä lumikuuroja. Huomenna saapuu maahamme lännestä jatkuvampia lumisateita.” Tällaisella viestillä Ilmatieteenlaitoksen meteorologi meitä muistaa näin kevätpäiväntasauksen päivänä. Taitavat jäädä puutarhan haravointi- ja siivoustalkoot aiottua lyhyemmiksi tänä viikonloppuna…

Kymmenen vuorokauden ennusteen mukaan lämpötilakäyrä alkaa pikku hiljaa kuitenkin nousta plussan puolelle. Tämä takapakki ei siis muuta miksikään sitä päätelmää, että terminen kevät alkoi eteläisessä Suomessa jo 25.1.–18.2. välisenä aikana. Monin paikoin lyötiin siis edellisvuoden lukemat (10.2.)! Noin aikaisin ei meidän puutarhassa vielä nähty fenologisia kevään merkkejä, mutta maaliskuun alkupuolella ovat jo lumikellot ja jouluruusut alkaneet kukkimaan – nehän ovat meillä varmimmat varhaiskevään airueet. Puhumattakaan lakaisukoneista, katupölystä, siitepölyallergiasta ja jäätelönsyöjistä, jotka urbaanissa ympäristössä myös luetaan kevään merkeiksi.

Lumikello kukkii

Lumikello kukkii

Astronominen kevät puolestaan alkaa kun päivä selättää pituudessa yön. Tämän aamun lehden mukaan aurinko nousi täällä pääkaupunkiseudulla kello 6.20 ja laskee kello 18.36. Parasta on se, että valoisa aika pitenee päivä päivältä kovaa vauhtia. Tämä tietää hyvää esikasvatukselle: ilman lisävaloakin olosuhteet alkavat sopia pikkutaimille.

Basilikoja

Basilikoja

Basilikaa ja chilipaprikaa

Maaliskuun alun istutusajalla kylvimme jo kolmea eri lajiketta basilikaa. Kestosuosikkimme on terve ja roteva peruslajike Aton. Myös sitruunanmakuista basilikaa pitää aina olla saatavilla; tällä kerta meillä on käytössä lajike, jonka nimi on lyhyt ja osuva: Lemon. Lisäksi kokeilemme lajiketta nimeltä A foglia di lattuga, jonka italiankielinen nimi ilmeisesti viittaa siihen, että sen lehdet ovat suuret kuin salaatilla. Sopii toivoa! Vielä pitäisi kylvää kahta lajiketta esikasvatettavaksi: punalehtistä basilikaa Basil Red sekä pensasmaista pienilehtistä basilikaa Verde a piccole foglie.

Villibasilika (Ocinum canum)

Villibasilika (Ocinum canum)

Viime kesänä kokeilimme kylvää basilikaa myös suoraan kasvimaalle ja se onnistuikin yllättävän hyvin. Tosin silloin tarvitaan kylmänkestävämpi basilikalaji kuin tuttu Ocimum basilicum, jota nuo edellä mainitut basilikat edustavat. Löysimme saksalaiselta siementoimittajalta Keimzelleltä basilikan, jota he kutsuvat villibasilikaksi. Se on lajia nimeltään Ocimum canum ja sillä on erikoinen, hyvin mausteinen ja kukkainen aromi. Villibasilika pärjäsi mainiosti siitä huolimatta, että kylvöaikaan alkukesällä säät olivat todella hyiset!

Chilinkasvatus on edennyt jo koulimisvaiheeseen: meillä on tänä keväänä kylvetty kolmea eri lajiketta, jotka siirrettiin omiin ruukkuihinsa menneellä kaudella. Siemenet on saatu tuttavilta eikä kaikkien lajikekaan ole tiedossa, mutta ainakin meillä kasvaa nyt huipputulista Naga Jolokiaa sekä ilmeisesti keltaisia hedelmiä muodostavaa chilipaprikaa nimeltä Lemon Drop. ”Vuosikertachilit” 2012, 2013 ja 2014 (osa italialaista herkkulajiketta Ciliega piccante, osa tulisempaa Naga Morichia) kukkivat parhaillaan, joten satoa on odotettavissa jo lähikuukausina!

Kaaliunelmia

Viikon päästä alkavalla istutusajalla päästään kylvämään jo lyhyempää esikasvatusta edellyttävien kasvien siemeniä, joten siementilauksilla alkaa olla jo hoppu. Yksi esikasvatuksen haasteista on, että taimien kasvun pitäisi jatkua tasaisesti ulosistuttamiseen saakka. Jos siihen tulee takapakkia, esimerkiksi kasvu tyrehtyy joksikin aikaa liian pienen ruukun tai liian ravinneköyhän kasvualusta vuoksi, aikaisin aloitetun esikasvatuksen hyödyt valuvat hukkaan. Myöhemmin kylvetyt taimet ottavat aikaiset kiinni ja jatkavat kasvua paljon elinvoimaisempina. Sen vuoksi kovin aikainen esikasvatus kannattaa harvoin ja itse olemme yhä enemmän ja enemmän suunnanneet viljelytarmomme lajeihin ja lajikkeisiin, jotka voi kylvää suoraan kasvimaalle.

Siementilaukset ovat saapuneet

Siementilaukset ovat saapuneet

Kaalit kuuluvat niihin vihanneksiin, joiden pitäisi saada kasvaa tasaisesti esikasvatusaikanakin. Lehtikaalista tosin mainitaan usein, että sitä voisi täällä etelässä kylvää suoraan kasvimaallekin toukokuussa, mutta meidän kokeilumme eivät ole olleet kovin menestyksekkäitä. Mieluummin esikasvatamme myös lehtikaalin taimet poteissa. Siten satokaudesta tulee pidempi kun lehtikaalia pääsee nauttimaan jo elokuusta alkaen.

Ehdoton suosikkimme on maukas palmukaali Nero di Toscana, joten sitä viljellään myös tänä vuonna. Toiseksi lajikkeeksi voisi hankkia jonkin uuden, vaikka olemme olleet ihan tyytyväisiä Dward Green Curled ‑lajikkeeseenkin. Ehkäpä valitsemme samanoloisen mutta punalehtisen lehtikaalin kuten Scarlet, jota saa Hyötykasviyhdistykseltä, taikka F1-lajikkeen Redbor, jota myy Exotic Garden. Tai jos haluamme vihreän lehtikaalin niin Exotic Gardenilla on pari mielenkiintoista uutuutta, jotka ovat molemmat luomusiemeniä: Westlandse Winter ja Lerchenzungen. Jälkimmäisen pitäisi sopia erityisen hyvin kylmään ilmastoon.

Lehtikaali ’Nero di Toscana’

Lehtikaali Nero di Toscana

Kuten aiemmissa postauksissa ja keskustelupalstalla on ollut puhetta, muitakin kaalikasveja kuin lehtikaalia tekee aina välillä mieli kokeilla, vaikka kokemuksemme niistä eivät ole olleet yhtä hyviä. Herkullinen suippokaali (loistava valinta hapankaalin ystävälle!) on muuten helppo kasvatettava, mutta meidän palstalla on valitettavasti paljon kotiloita ja suippokaalit tuntuvat olevan niiden erityisessä suosiossa. Vaikka kotilot eivät söisikään koko kaalinpäätä ne tekevät se iljettäväksi tunkeutumalla joka puolelle lehtien väliin ja jättämällä sinne jätöksiään. Mutta jos kotilot eivät ole riesana, niin suippokaalia kannattaa ehdottomasti kokeilla! Aikaisiksi ja/tai nopeakasvuisiksi mainitaan ainakin lajikkeet Early Jersey Wakefield, jota itse olemme viljelleet ja jota saa Exotic Gardenilta, sekä Eersteling ja Greyhound Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa. Punaista Kalibosta saa molemmista ja siitä todetaan, että lajike on ”valtavan nopeakasvuinen”.

Ruusukaaliakin olemme kokeilleet, mutta se oli liian hidaskasvuinen meidän itärinteessä sijaitsevalle, osan päivää varjoisalle palstallemme. Sato jäi vähäiseksi. Nyt tekisi taas mieli kokeilla jotain uutta kaalia. Maailmalla suositut versovat parsakaalit tuottavat satoa vasta toisena viljelyvuotena (esimerkiksi Exotic Gardenilta löytyvä White Sprouting Early), joten niille ei kannattane uhrata tilaa joka on muutenkin kortilla. Mutta samasta siemenluettelosta löytyy F1-ruusukaali Autumn Star, joka on kuulemma ”ruusu- ja lehtikaalin risteytys, jonka varteen muodostuu useita kukkaa muistuttavia pieniä kaalinpäitä”. Viljelyn vaatimasta ajasta ei sanota mitään, mutta lehtikaali toisena ”vanhempana” voisi viitata perinteisiä ruusukaaleja nopeampaan kasvutapaan. Toinen jännittävä lajike Exotic Gardenilla on italiankaali Quarantina, joka kasvaa kuulemma ”valtavan nopeasti” ja jonka ”nuoria versoja ja kukintoja syödään kevyesti mielellään valkosipulin kanssa öljyssä keitettyinä”. Kuulostaa lupaavalta!

Onko lukijoilla hyviä vinkkejä kaalien valintaan? Ne olisivat nyt kullanarvoisia!

Muut istutusajat

Istutusaika 30.4.2017 alkaen

Kevään ja talven taistelu

Kevään ja talven taistelu

Päästäänkö alkavalla istutusajalla kylvämään avomaalle?

Istutusaika 3.4.2017 alkaen

Aprillia, aprillia

Aprillia, aprillia

Huhtikuun on alkanut talvisissa merkeissä, mutta istutusajalle riittää puuhaa.

Istutusaika 7.3.2017 alkaen

Katse kevääseen päin!

Katse kevääseen päin!

Tulevan kauden suunnitelmissa on helppohoitoinen kasvimaa.

Istutusaika 21.10.2016 alkaen

Oravan päivästä adventtiin

Oravan päivästä adventtiin

Vanhan kansan vuotuisessa kalenterissa tunnettiin kaikenlaisia kummallisen kuuloisia merkkipäiviä.

Puutarhavuosi 2016

Puutarhavuosi 2016

Maailmanlaajuisesti mennyt vuosi on jatkanut viimeaikaista ikävää perinnettä, että jokainen vuosi rikkoo edellisen tekemän lämpöennätyksen. Suomessakin säät ovat olleet poikkeuksellisen vaihtelevia ja yllätyksellisiäkin.

Istutusaika 23.9.2016 alkaen

Syyspäiväntasauksesta oravan päivään

Syyspäiväntasauksesta oravan päivään

Uusi kuun kausi alkoi lähes yhtä aikaa tähtitieteellisen syksyn kanssa.

Istutusaika 27.8.2016 alkaen

Syksyä ilmassa – ja mielessä?

Syksyä ilmassa – ja mielessä?

Kasvimaalla on kaksijakoinen tunnelma: yhtäältä alkaa jo olla paljon tyhjää tilaa, kun aikainen sato on jo korjattu. Toisaalta siellä missä kasvukausi jatkuu vallitsee varsinainen viidakko.

Istutusaika 31.7.2016 alkaen

Oi ihana elokuu!

Oi ihana elokuu!

Satokausi on päässyt täyteen vauhtiin: nyt korjataan kevään työn tulokset.

Istutusaika 4.7.2016 alkaen

Kylvä superruokaa syksyksi

Kylvä superruokaa syksyksi

Heinäkuussa on aika kylvää lehtivihreitä, jotka suosivat lyhenevää päivää.

Istutusaika 6.6.2016 alkaen

Kesä on tullut kasvimaalle

Kesä on tullut kasvimaalle

Poikkeuksellisen lämmin kevät edistyi kuin pikakelauksella ja kääntyi kesäksi ennätysvarhain.

Istutusaika 10.5.2016 alkaen

Kevään ”resepti”

Kevään ”resepti”

Ensin runsaita sateita, sitten lämpöaalto!

Istutusaika 12.4.2016 alkaen

Milloin voi kylvää avomaalle?

Milloin voi kylvää avomaalle?

Kevät edistyy, ja kotipuutarhurin sormia syyhyttää: tekisi mieli jo siirtyä esikasvatuksesta suorakylvöihin.

Istutusaika 16.3.2016 alkaen

Kevättä kohti

Kevättä kohti

Muutokset luonnossa herättelevät miettimään tulevien kuukausien esikasvatus- ja kylvösuunnitelmia.

Leipurin lempiyrtit

Leipurin lempiyrtit

Leivän maustamiseen tarvittavia siemeniä ja mausteita voi ja kannattaakin kasvattaa itse.

Istutusaika 18.2.2016 alkaen

Karkausvuosi on juhlavuosi

Karkausvuosi on juhlavuosi

Aloitimme bloggaamisen karkauspäivänä tasan neljä vuotta sitten, joten nyt on syytä juhlaan!

Istutusaika 31.10.2015 alkaen

Pyhäinpäivästä ensimmäiseen adventtiin

Pyhäinpäivästä ensimmäiseen adventtiin

Myöhäissyksy on täällä: kasvukausi on päättynyt ja puutarha käy talvilevolle. Alkanut kuun kausi noudattelee kalenteria ja kestää suurin piirtein marraskuun ajan, kirkkojuhlasta toiseen.

Puutarhavuosi 2015

Puutarhavuosi 2015

Sanotaan että vuodet eivät ole veljiä keskenään, mutta mennyt vuosi oli kyllä kuin vuoden 2014 kaksosveli; ellei aivan identtinen niin läheistä sukua kuitenkin!

Istutusaika 4.10.2015 alkaen

Mikkelinpäivästä pyhäinpäivään

Mikkelinpäivästä pyhäinpäivään

Kansanperinteen mukaan sadonkorjuun pitäisi olla tehtynä mikkelinpäivään mennessä.

Istutusaika 6.9.2015 alkaen

Syksyä ilmassa

Syksyä ilmassa

Säässä tapahtui käänne syksyisempään suuntaan säntillisesti kalenterin mukaan: syyskuun 1. päivänä.

Istutusaika 10.8.2015 alkaen

Säiden armoilla

Säiden armoilla

Sää on tänä(kin) kesänä ollut meillä Suomessa puheenaihe numero yksi. Onko nyt toiveita käänteestä parempaan?

Istutusaika 14.7.2015 alkaen

Paluu palstalle

Paluu palstalle

Kesälomatauon jälkeen on palattu palstalle katsomaan, miten siellä pärjätään. Nyt alkaa satokausi!

Ruusuista elämää

Ruusuista elämää

Ruusujen kukinta on juuri nyt uhkeimmillaan, ne eivät näytä pahastuneen viileistä kesäsäistä. Mutta sopiiko ruusu kasvimaalle?

Istutusaika 17.6.2015 alkaen

Kitkemisen aika

Kitkemisen aika

Kun kevään ja alkukesän istutushommat on saatu tehtyä, ohjelmassa on kitkemistä, kitkemistä ja kitkemistä.

Istutusaika 20.5.2015 alkaen

Toukotyöt jatkuvat

Toukotyöt jatkuvat

Kirsikankukat kertovat sydänkevään alkaneen; on aika suunnitella toukotyöt tulevaa istutusaikaa ajatellen.

Suvivirren aikaan

Suvivirren aikaan

Omenankukista aikaisimmat ehtivät kuin ehtivätkin koristamaan koulun päättymisviikonlopun juhlallisuuksia.

Istutusaika 23.4.2015 alkaen

Suorakylvöjen aika

Suorakylvöjen aika

Alkavan istutusajan ohjelmassa ovat aikaiset kylvöt suoraan kasvimaalle.

Istutusaika 26.3.2015 alkaen

Istutusaika on alkanut!

Istutusaika on alkanut!

Viikonloppuna on kukka- ja lehtikasvien kannalta suotuisia aikoja kylvää ja koulia, ottaa pistokkaita sekä istuttaa uuteen ruukkuun.

Seitsemän monivuotista vihannessuosikkia

Seitsemän monivuotista vihannessuosikkia

Monivuotiset vihannekset antavat kevään ensimmäiset elonmerkit kasvimaalla. Niistä saa satoa jo silloin kun yksivuotisia vasta kylvetään.

Sinivuokko kukkii

Sinivuokko kukkii

Tuntuuko vain siltä, vai ovatko sinivuokot tänä keväänä aivan erityisen, häikäisevän sinisiä?

Yrttejä teen ystävälle

Yrttejä teen ystävälle

Kylvöjä ja siemenostoksia suunnitellessa kannattaa varata muutama ajatus yrteille, joista voi valmistaa omaa yrttiteetä.