Olemme kasvimaalla | Olemme puutarhassa

Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Istutusaika on alkanut!

Kevätpuuhia

Viikonloppuna on kukka- ja lehtikasvien kannalta suotuisia aikoja kylvää ja koulia, ottaa pistokkaita sekä istuttaa uuteen ruukkuun.

Biodynaamisen kalenterin mukaan istutusaika alkaa, kun kuun taivaalle piirtämä rata on saavuttanut huippunsa ja alkaa laskea. Pari viikkoa kestävä alenevan kuun kausi on kylvö- ja korjuukalenterin mukaan erityisen suotuisaa aikaa juurtumiselle. Silloin sopii siis kylvää siemenet, onhan niiden ensimmäinen tehtävä kehittää juuri, vasta sen jälkeen on verson vuoro. Sama pätee myös pistokkaisiin, ja on juurtumisimpulssista hyötyä myös uudelleen istutettaville kasveille.

Basilika on valmis koulittavaksi

Basilika on valmis koulittavaksi

Istutusaika soveltuu biodynaamisen ajattelun mukaan myös kasvien leikkaamiseen ja muihin hoitotoimenpiteisiin, jotka saattavat häiritä kasveja niiden maanpäällisten osien ollessa voimakkaassa kasvussa. Kasvi kärsii tällaisista toimista vähemmän keskittyessään juurtumiseen kuin ylenevän kuun kaudella, jolloin pääpaino on maanpäällisessä kasvussa.

Istutusajan suunnitelma

Kuun rata alkoi laskea myöhään torstai-iltana ja istutusajan ensimmäiset päivät ovat niin sanottuja kukkapäiviä, sitten seuraa lehtipäiviä. Istutusaikahan jakaantuu muutaman päivän ajanjaksoihin, joiden ajatellaan olevan erityisen suotuisia eri kasvien kannalta niin sanotun hedelmän­muodostuksen mukaisesti eli sen perusteella, viljelläänkö kasvia kukkien, lehtien, hedelmien vai juurten vuoksi.

Alkanut istutusaika kestää pääsiäisen jälkeiselle viikolle ja se jakaantuu seuraavasti:

  • kukkapäiviä ovat tämä viikon perjantai 27.3 ja lauantai 28.3. sekä 7.4.
  • lehtikasveille sopivia kylvöaikoja on sunnuntaina 29. ja maanantaina 30.3. kello 14–22 välisenä aikana sekä 2.4. ja 8.–9.4.
  • hedelmäpäiviä ovat 30.3. aamupäivä sekä 31.3.–1.4.
  • juurikasveille suotuisia päiviä on tulevalla istutusajalla vain yksi, nimittäin toinen pääsiäispäivä 6.4.
Basilikaa koulitaan

Basilikaa koulitaan

Mitkä kasvit sitten ovat kylvöohjelmassa tällä kaudella? Kuten aiemmin on ollut puhetta, varhaiskevät on esikasvatuksen aikaa, sillä kylväminen suoraan ulos on vielä liian aikaista, ainakin jos ei ole lämpölavaa tai muuta vastaavaa kasvualustaa käytössä. Mutta esikasvatukselle olosuhteet alkavat olla vallan mainiot kun valon määräkin kasvaa huimasti päivittäin!

Meillä kylvetään alkaneella istutusajalla erityisesti kaaleja, joista useimmat ovat lehtikasveja, mutta esimerkiksi kukka- ja parsakaalit luetaan kukkakasveiksi. Jatkamme myös yrttien esikasvatusta, joka alkoi jo edellisellä istutusajalla: kylvämme ainakin lisää basilikalajikkeita sekä erilaisia timjameita ja kreikkalaista oreganoa. Myös useimmat suosikkiyrteistämme ovat lehtikasveja, mutta jos esimerkiksi laventelia aikoo kylvää niin siihen sopivat kukkapäivät paremmin.

Kesäkukista suosikkejamme ovat samettikukat, jotka sopivat mainiosti kasvimaan kumppanuus­kasveiksi. Niidenkin esikasvatus kannattaa aloittaa näihin aikoihin, jotta saa palstalle lisää väriä sen esteettisesti parhaimpana sesonkina heinäkuussa!

Keräsalaattisuosikit

Meillä on tapana esikasvattaa myös osa salaateista. Syömme salaattia paljon, joten yritämme viljellä sitä itse niin paljon kuin mahdollista. Se onnistuu muun muassa venyttämällä salaattien satokautta kaikin käytettävissä olevin tavoin kuten esimerkiksi viljelemällä monipuolisesti erilaisia salaattikasveja. Alkukaudesta satoa saa nopeakasvuisista lehtisalaateista sekä rukolasta ja vihanneskrassista, kesällä on keräsalaattien vuoro ja syksyllä syödään salaattisikuria ja vuonankaalia. Salaattia saa mahtumaan kasvimaalle enemmän kun viljelee niitä kaksoisriveissä.

Salaattia ja sipulia kasvimaalla

Salaattia ja sipulia kasvimaalla

Esikasvatus kannattaa mielestämme erityisesti keräsalaattien osalta; siten niiden sadonkorjuuta saa aikaistettua ja varmistettua, että nuoret taimet saavat kasvaa suojassa tuholaisilta. Salaatinkerän muodostuminen näes häiriintyy, jos lehtiä kovasti nakerrellaan kehityksen alkuvaiheessa.

Huhtikuu on ainakin täällä etelässä sopiva aika aloittaa keräsalaattien esikasvatus. Salaatit kasvavat hyvin myös viileässä säässä, joten pikkutaimet voi istuttaa ulos sydänkeväällä toukokuussa. Ylipäänsä salaatit kasvavat parhaiten kun sää ei ole paahtavan kuuma, mikä puhuu sen puolesta, että salaattien viljelylle alkukesä sopii paremmin kuin loppukesä, jolloin todennäköisemmin saadaan helteitä.

Salaatti 'Marinella'

Salaatti (Lactuca sativa L.) Marinella

Salaatinsiemeniä olemme usein ostaneet matkoilta, koska Suomessa valikoima on kapeahko tai ainakin siemeniä saa metsästää eri liikkeistä saadakseen kaiken haluamansa. Ilmastollisista syistä ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö esimerkiksi italialaiset lajikkeet pärjäisi täällä meilläkin.

Setä Sininen on salaattieksperttimme ja hän suosii erityisesti sellaisia Batavia-salaatteja, jotka muodostavat löyhän kerän punertavareunaisia lehtiä. Maukkauden lisäksi ne näyttävät kauniilta lautasella! Suosikkejamme ovat olleet muun muassa lajikkeet Ciucca, Marinella ja Rouge grenobloise. Täti Punaisen lempisalaatteja ovat sidesalaatit eli roomansalaatit, joiden lehdet ovat rapeita, kapeita ja pitkiä. Kerä on pystykasvuinen. Meillä on hyviä kokemuksia muun muassa lajikkeista Little Gem, Counter ja Bionda degli Ortolani. Hyötykasviyhdistyksestä ja Exotic Gardenilta on saatavilla ainakin pienikokoista ja herkullista perinnelajiketta Little Gem.

Sidesalaatti 'Atico'

Sidesalaatti Atico

Nyt onkin siis mitä mainioin ajankohta puutarhamessuille – taidamme suunnata viikonloppuna Kevätpuutarha-messuille tutustumaan siemenliikkeiden tarjontaan ja valitsemaan uusia salaatteja istutusajalla kylvettäviksi. Onneksi lehtikasveille suotuisia kylvöaikoja on runsaasti, niin ennen pääsiäistä kuin sen jälkeenkin!

Seitsemän monivuotista vihannessuosikkia

Monivuotiset vihannekset antavat kevään ensimmäiset elonmerkit kasvimaalla. Niistä saa satoa jo silloin kun yksivuotisia vasta kylvetään.

Kasvimaalta kannattaa varata kolkka monivuotisille vihanneksille. Se voi olla vaikkapa kulmaus, joka jää kesällä hieman varjoon. Keväällä kun puut ja pensaat ovat paljaita, valoa riittää vaatimattomammallekin paikalle ja silloin monivuotiset ovat kasvimaan kuninkaita!

Seuraavassa on lista meidän suosikeistamme monivuotisten vihannesten joukossa. Moni näistä on jo ollutkin kuukauden kasvina; artikkelit löytyvät kasviosta, sieltä saa tarkempaa tietoa muun muassa viljelykokemuksistamme.

Pinaattihierakka aikaisin keväällä

Pinaattihierakka aikaisin keväällä

Pinaattihierakka

Meidän kasvimaalla saadaan aivan ensimmäisenä satoa pinaattihierakasta (Rumex patientia). Se kuuluu tatarkasveihin, joten se on sukua muun muassa suolaheinälle. Joskus sitä kutsutaankin myös vihannessuolaheinäksi. Nimensä mukaisesti pinaattihierakkaa voi käyttää kuin pinaattia lehtivihanneksena. Ei sen maku vedä vertoja aidolle pinaatille, mutta keväällä kun tuoretta vihreää ei ole muuten saatavilla pinaattihierakka on tervetullut lisä ruokapöytään! Meidän kokemuksemme mukaan se on jopa nopeampi versomaan kuin useimmat villivihannekset ja ‑yrtit.

Olemme aikoinaan hankkineet pinaattihierakan siemenet Maatiaiselta, jonka siemenluettelosta se vieläkin löytyy. Maatiaisen pinaattihierakka on lajikenimeltään Fredrika, sillä kanta on peräisin J. L. Runebergin kotimuseon puutarhasta. Fredrika Runeberg oli paitsi torttumaakari myös puutarhaihminen – kannattaa käydä museossa Porvoossa kesäaikaan, sillä puutarha on kunnostettu Runebergien aikaiseen asuunsa!

Pinaattihierakan viljely on helppoa: ainakin meidän savisella palstallamme se kukoistaa vuodesta toiseen ilman sen kummempaa hoitoa. Olemme kylväneet sitä noin puolen metrin rivin ja se riittää mainiosti sen ajan kuin muita lehtivihanneksia ei ole käytettävissä. Ehkä vähemmälläkin pärjäisi, yhdestä kolmeen olisi varmaan sopiva määrä taimissa laskettuna. Kuten muidenkin tatarkasvien kuten suolaheinän ja raparperin kohdalla, kukkavarret kannattaa leikata pois jos haluaa jatkaa lehtien satokautta.

Piparjuuri herää

Piparjuuri herää

Piparjuuri

Syksyn lisäksi kevät on piparjuuren (Armoracia rusticana) sesonkia: jos ei tullut syksyllä sadonkorjuun yhteydessä istutettua piparjuurta uudelleen sen voi tehdä heti maan sulettua kaivukuntoon. Samalla voi korjata ylimääräiset juuret käyttöön.

Viime keväänä blogissamme oli puhetta siitä kuinka tähän aikaan edellisvuoden ja uuden kauden sato lyövät kättä. Siinä yhteydessä olivat esillä myös piparjuuren tuliset aromit ja hyödylliset vitamiinit, jotka tekevät siitä erityisen arvokkaan lisän Pohjolan ihmisten talvi- ja kevätruokavalioon. Entisaikoihin piparjuuri taisi olla ratkaisevassa asemassa esimerkiksi keripukin (eli C-vitamiinin puutoksen) torjunnassa. Kun nykyään niin monet ovat tykästyneet esimerkiksi chilin ja wasabin kaltaisiin tulisiin makuihin niin voisi kuvitella, että piparjuurikin miellyttäisi useimpia. Piparjuuri on sukua retikoille eli sen polttava aromi on peräisin sinappiöljystä.

Piparjuurta lisätään vain kasvullisesti eli alkuun päästäkseen pitää hankkia jostain tukeva piparjuuren juuri. Kannattaa kysellä vaikkapa palstanaapurilta; itse hankimme piparjuuren muutama vuosi sitten Stadin puutarhurilta. Juuri on syytä istuttaa johonkin kasvimaan syrjäiseen kolkkaan, jossa se saa rehottaa rauhassa vuodesta toiseen. Piparjuuresta tulee helposti ikävä rikkaruoho, jos juurenpalasia jää maahan – niin kuin niitä aina tuppaa jäämään. Ehkei siis kannata siirrellä piparjuurta paikasta toiseen, vaan antaa sen jäädä kerran valitulle kasvupaikalle.

Syksyllä juurakko kaivetaan ylös, irrotetaan sivujuuret ja istutetaan yksi tukeva ja suora juuri takaisin. Ylimääräiset juuret säilytetään talouskellarissa, jossa ne pysyvät hyvinä yllättävän pitkään. Vaihtoehtoisesti juuret voi kuoria ja leikata noin tuuman mittaisiksi pätkiksi, jotka pakastetaan. Hieman kohmeisina niitä on helppo raastaa ja käyttää ruuanlaitossa. Piparjuurta ei pidä keittää, vaan sen lisätään valmiiseen ruokaan tai käytetään kylmissä kastikkeissa ja salaateissa. Oma suosikkimme on turkkilainen jogurtti, johon on lisätty maun mukaan piparjuuriraastetta. Se sopii varsinkin rasvaisten kalaruokien kuten lohen höysteeksi!

Tarhasuolaheinärivi herää

Tarhasuolaheinärivi herää

Suolaheinä

Tarhasuolaheinästä (Rumex rugosus) oli puhetta muutama vuosi sitten, kun se oli kuukauden kasvina. Kuten edellä jo oli puhetta, suolaheinät ovat pinaattihierakan ja raparperin tavoin tatarkasvien heimoa – itse asiassa monivuotisista vihanneksista useat näyttävät kuuluvan tähän kasviheimoon! Myös suolaheinä puskee esille kylmästä maasta jo aikaisin keväällä kun kasvimaalla muuten on autiota.

Suolaheinän meriittejä ovat – kuten nimestäkin voi päätellä – hieno suolainen ja hieman sitruunainen aromi. Se tekee myös suolaheinästä hyvän kyytipojan kalaruuille. Itse saatamme ”paketoida” kalafileen tai jopa kokonaisen kalan suolaheinän lehdillä ja kypsentää sen lempeästi höyryttämällä tai matalassa lämpötilassa uunissa. Suolaheinäsilppua voi myös lisätä tuohon edellä mainittuun turkkilaisesta jogurtista tehtyyn kastikkeeseen yhdessä piparjuuriraasteen kanssa, maut sopivat hyvin yhteen!

Myös suolaheinän viljely on vaivatonta, puolesta metristä metriin on pituutta meidän suolaheinärivillämme, josta riittää satoa kaikkiin tarpeisiimme. Tarhasuolaheinää hankalampi viljeltävä on kilpisuolaheinä (Rumex scutatus), jota olemme parina viime kesänä kokeilleet vaihtelevalla menestyksellä. Se ei ole aivan yhtä talvenkestävä kuin tarhasuolaheinä, vaan osa taimista katoaa talven aikana. Kilpisuolaheinä on tarhasuolaheinän hienompi serkku, jota arvostetaan erityisesti ranskalaisessa keittiössä.

Maa-artisokan sadonkorjuuta

Maa-artisokan sadonkorjuuta

Maa-artisokka

Joku voi ihmetellä, mitä tämänhetkinen kuukauden kasvimme maa-artisokka (Helianthus tuberosus) tekee tässä luettelossa, koska sitä yleensä viljellään yksivuotisena, kuten perunaa. Maa-artisokka on kuitenkin monivuotinen kasvi. Sen huomaa jos jättää maa-artisokan korjaamatta syksyllä: keväällä kasvi jatkaa elämäänsä käyttäen mukuloihin keräämänsä vararavinnon.

Piparjuuren tavoin myös maa-artisokasta voi muodostua ikävä rikkaruoho kasvimaalle, sehän on luonnollinen seuraus siitä, että kyse on monivuotisesta kasvullisesti lisääntyvästä kasvista. Meillä kuitenkin viljellään maa-artisokkaa pari riviä samassa nelivuotisen viljelykierron lohkossa kuin perunaa, mikä tarkoittaa että paikka vaihtuu vuosittain. Maa-artisokan taimia ilmestyykin silloin tällöin papupenkkiin, joka seuraa perunapenkkiä viljelykierrossa. Mutta onneksi pavut kylvetään verrattain myöhään, joten maa-artisokan taimet ehditään bongata jo ennen sitä ja kitkeä pois!

Ruohosipuli autiolla kasvimaalla

Ruohosipuli autiolla kasvimaalla

Ruohosipuli ja muut monivuotiset sipulit

Monivuotisia sipuleita olemme hehkuttaneet monessa eri yhteydessä. Myös sipulit (Allium) ovat tavallaan kaikki monivuotisia, sillä ne jatkavat elämäänsä paitsi siemeniä tai itusilmuja kehittämällä myös talvehtimalla turpean lehtikannan (eli sipulin) avulla. Keväällä on ihana nähdä sipuleiden lehtien työntyvän ensimmäisten joukossa maasta ja korjata aikaista satoa aterioita piristämään!

Ruohosipuli on tutuimpia monivuotisista sipuleistamme eikä ihme, onhan se kaikista monivuotisista sipuleista varmaankin käyttökelpoisin. Ruohosipulia täytyy siis olla kasvimaalla riittävän iso mätäs. Taannoin oli blogissa puhetta siitä, että raa’an kepasipulin maku (varsinkin jälkimaku) ei miellytä kaikkia. Silloin kannattaa panostaa lehtisipuleihin, joita voi suruttomammin käyttää muun muassa salaatteja ja muita kypsentämättömiä ruokia maustamaan.

Monivuotisen sipulit pärjäävät monenlaisilla kasvupaikoilla, mutta kuivassa ja laihassa maassa sato jää pieneksi.

Keväisiä lipstikanversoja

Keväisiä lipstikanversoja

Lipstikka

Joku voi myös ihmetellä sitä, mitä lipstikka eli liperi (Levisticum officinale) tekee tässä listassa, onhan kyse monen mielestä lähinnä yrtistä eikä vihanneksesta. Näinhän se usein mielletään, mutta meillä lipstikkaa käytetään myös vihanneksena: lipstikan aromi muistuttaa paljon selleriä, joten sillä voi monessa yhteydessä korvata sellerin ruuanlaitossa. Lehtien lisäksi lipstikan varsia voi käyttää kuin varsiselleriä, tosin pienempinä määrinä koska maku on todella voimakas! Kun sekä varsisellerin että mukulasellerin viljeleminen on jokseenkin työlästä, lipstikka on hyödyllinen korvike sellerinmausta pitäville. Makujen samankaltaisuus selittyy sillä, että lipstikka ja sellerit kuuluvat samaan sarjakukkaiskasvien heimoon, niin kuin niin monet muutkin viljelykasvit kuten porkkana, palsternakka, persilja ynnä muut – ehkä lipstikan aromissa voi aistia jotain näistä muistakin?

Yksi lipstikkakasvi riittää mainiosti ainakin meille, sillä kasvi on todella isokokoinen, roteva ilmestys, reippaasti yli metrin korkuinen kukkiessaan. Tilaa lipstikalle pitää siis varata riittävästi! Kannattaa kysellä palstanaapureilta taimia, sillä ne jotka eivät pidä sellerin aromista eivät välttämättä löydä kasville käyttöä…

Kukkavarret kannattaa leikata pois jos haluaa varmistaa runsaan lehtisadon. Muutoin lipstikan viljely on varsin vaivatonta ainakin kosteutta pidättävässä maassa. Laihassa kasvupaikassa ei voi odottaa yhtä runsasta satoa.

Raparperi keväällä

Raparperi keväällä

Raparperi

Myös raparperi (Rheum × cultorum) on ollut meillä kuukauden kasvina. Näihin aikoihin vuodesta raparperin turpeat punaiset lehtisilmut alkavat työntyä maasta ja jos haluaa nopeuttaa ensimmäistä sadonkorjuuta, raparperin voi peittää esimerkiksi ämpärillä. Sen alla pimeässä ja suojaisassa ilmanalassa ensimmäiset versot kasvavat nopeasti ja niistä tulee kauniin vaaleita, miedon makuisia ja rapeita. Tällaiset nuoret versot ovatkin mitä paras sesonkiherkku näin varhaiskeväällä! Mutta maistiaisten jälkeen kasvi on syytä jättää rauhaan, jotta kesälläkin saa hyvän raparperisadon.

Raparperi on meille Pohjolan asukeille aivan ehdoton viljelykasvi, koska se korvaa alkukaudesta tuoreiden hedelmien ja marjojen puutetta. Kun mansikat kypsyvät, raparperikausi julistetaan päättyneeksi, kenties tekemällä niistä yhdessä herkullista hilloa sesongin vaihtumisen kunniaksi… Yksi iso raparperipehko riittää, jos sen kunnosta pitää huolta lisäämällä keväällä lannoitteeksi karjanlantaa ja/tai kompostimultaa sekä kastelemalla kuivina aikoina.

Yleensähän raparperi hankitaankin taimena, mutta voi sitä kasvattaa myös siemenestä. Sillä tavoin on mahdollista saada harvinaisempaa lajiketta tai kantaa edustava raparperi. Esimerkiksi Maatiaisella on myynnissä viittä eri raparperikantaa, jotka ovat peräisin eri puolelta Suomea.

Köynnöspinaatti (Hablitzia tamnoides), Westersin Puutarha, Kemiö

Köynnöspinaatti (Hablitzia tamnoides), Westersin Puutarha, Kemiö

Uusia tuttavuuksia?

Edellä mainitut ovat meidän suosikkejamme, mutta toki kiinnostavia monivuotisten vihanneksia on muitakin. Itsekin kokeilemme jatkuvasti uusia, eihän sitä muuten tiedä mitä kannattaa viljellä ja mitä ei! Tänä keväänä ostimme puutarhamessuilta Hyötykasviyhdistyksen osastolta muun muassa köynnöspinaatin (Hablitzia tamnoides) ja merikaalin (Crambe maritima) siemeniä, niistä tulee tämän kauden kokeilulajimme.

Monivuotisena köynnöksenä köynnöspinaatti olisi hauska lisä kasvimaan muuten matalahkoon valikoimaan ja säästäisi samalla tilaa levittäytymällä ylöspäin. Viereisen kuvan köynnöspinaatti kasvaa Westersin puutarhassa Kemiössä.

Merikaalin makua pidetään hienona, joten olisi mukava päästä sitä maistelemaan. Kun jalostetut kaalit ovat lehtikaalia lukuun ottamatta hieman hankalia viljeltäviä, voisi olla hyödyllistä löytää niille helppo vaihtoehto.

Sekä köynnöspinaatti että merikaali vaativat itääkseen kylmäkäsittelyn tai ainakin hyötyvät siitä, joten kylvöillä alkaakin olla kiire…

Mitkä ovat sinun suosikkisi monivuotisten vihannesten joukossa?

Vastakaikua

    Puutarhan Väki · Maaliskuun 22. päivänä 2017 klo 19.29

    Piti kirjata jotain kokeilujen tuloksistakin… Merikaali ei itänyt (siemenet vaikuttivat huonoilta, lähes ”tyhjiltä”?), mutta köynnöspinaatti iti hyvin. Nyt meillä onkin sitten useampi kasvi köynnöspinaattia kun yksikin taitaisi riittää; siitä tulee kuulemma aika suuri kasvi!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Yulian · Huhtikuun 26. päivänä 2020 klo 13.58

    Haluaisin istuta pinaattihierakka. Mista voin osta taimet?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Sinivuokko kukkii

Sinistäkin sinisempi sinivuokko

Tuntuuko vain siltä, vai ovatko sinivuokot tänä keväänä aivan erityisen, häikäisevän sinisiä?

Sinivuokko puhkesi meidän puutarhassamme kukkaan menneellä viikolla. Se on meille keskikevään airut, merkki kasvukauden alkamisesta. Tosin ilmatieteen laitos ei vielä ole julistanut termistä kasvukautta alkaneeksi missään päin Suomea, mutta sehän voidaankin tehdä vasta jälkikäteen.

Termisen kasvukauden määritelmä on, että lumi on sulanut aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötila noussut pysyvästi yli viiden asteen. Koska keväällä vuorokauden keskilämpötila voi vaihdella pitkäänkin viiden asteen molemmin puolin, tilannetta seurataan kymmenen vuorokauden ajan ennen kuin terminen kasvukausi julistetaan alkaneeksi. Eipä olisi ihme, jos se ajoittuisi tänä vuonna täällä etelässä toisen pääsiäispäivän tienoille, jolloin ainakin täällä meillä tapahtui säässä selvä muutos leudompaan suuntaan…

Kasvukauden alkaminen näkyy jo kasvimaallakin, jossa monivuotisten vihannesten lisäksi myös syksyllä kylvetyt yksivuotiset alkavat itää. Meillä on tapana kylvää pinaatti jo syksyllä, jotta se saisi mahdollisimman varhaisen startin keväällä ja tuottaisi kunnon sadon ennen kuin yltyy tekemään kukkavartta. Pinaatti on yksi niistä ns. lyhyen päivän kasveista, joiden viljely on valoisan alkukesämme aikana hieman hankalaa. Nyt pinaatin hoikat sirkkalehdet kurkistavat jo maasta!

Syksyllä istutettu talvivalkosipuli näyttää palstalla ensimmäisiä elonmerkkejään, samoin kuin mustajuuri. Syksyllä sadonkorjuun yhteydessä istutimme pienimmät mustajuuren juuret uudestaan maahan, jotta ne kasvaisivat lisää kokoa. Mustajuurtahan saa myös puutarhaliikkeistä istukkaina, joten välttämättä ei tarvitse hankkia siemeniä, jos haluaa päästä maistelemaan omaa tuoretta mustajuurta syksyllä.

 

  • Pinaatti itää

    Pinaatti itää

    Valkosipuli työntyy maasta

    Valkosipuli työntyy maasta

    Mustajuuren verso

    Mustajuuren verso

Myös puutarhassa ovat monivuotiset sipulit alkaneet vihertää. Iloitsemme erityisesti siitä että suosikkimme karhunlaukka tuntuu tykkäävän uudesta kasvupaikastaan metsäpuutarhassa. Ehkä tulevaisuudessa meillä on ikioma karhunlaukkalehto!

Hortasesonkikin eli villivihannesten satokausi on alkanut kun vuohenputki on lähtenyt versomaan. Ensimmäiset lehdet ovat nyt valmiit korjattaviksi ja ne ovatkin parhaimmillaan nuorina ja raikkaina. Nokkosta saadaan vielä jokunen aika odottaa, kunnes versot ovat venyneet korjuukuntoon eli noin kymmensenttisiksi.

 

  • Karhunlaukan verso

    Karhunlaukan verso

    Vuohenputki versoo

    Vuohenputki versoo

    Nuoria nokkosenversoja

    Nuoria nokkosenversoja

Kaikki nämä kasvukauden alkamisesta kielivät merkit tarkoittavat siis sitä, että on korkea aika hankkia siemenet kevään ensimmäisiä kylvöjä varten! Seuraava istutusaika alkaa huhtikuun 23. päivänä ja siitä tuleekin kiireistä aikaa kasvimaalla…

Vastakaikua

    Anne · Huhtikuun 12. päivänä 2015 klo 22.28

    Teillä on ihastuttavan informatiivinen sivu. Olen keltanokka ja tuskaillut kylvö- ja istutusajankohtien suhteen. Helpotusta toi, kun löysin sivuiltanne puutarhan vuodenajat artikkelin. Tarkoitukseni oli jo kiireesti viikonloppuna saada lavaan porkkanaa ja palsternakkaa ym. aikaisia, mutta kaikkea ei vain ehdi lasten kanssa. Ostin myös messuilta kuukalenterin, mistä tietää, milloin istutusaika alkaa (kerroit 23.4.)? Mun kalenterin mukaan nyt vkonloppuna olisi ollut perunan/sipulin ja juurikasvien kylvö/istutus. Pienen lapsen takia taimikasvatus on haastavaa sisällä (kiipeilee joka paikkaan), joten osaisitko neuvoa taimikasvatuksesta kasvihuoneessa tai oletko törmännyt blogiin tms. jossa kerrottaisiin omakohtaisia kokemuksia, milloin mitäkin taimia kasvihuoneeseen? Yölämmityksestä on toki huolehdittava vielä. Asun Vantaalla.
    Aurinkoista kevättä ja onnistuneita kylvöjä!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Huhtikuun 13. päivänä 2015 klo 8.12

      Kiitos kivasta palautteesta Anne! Samoin mekin alussa tuskailimme, mikä saikin meidät tutkimaan asiaa ja kehittämään tuon oman fenologisen kalenterimme. Luonnon merkit osoittavat, milloin aika on kypsä kylvöille, mutta se ei tietenkään tarkoita etteikö myöhemminkin voisi aloittaa. Me puutarhurit vain tuppaamme olemaan kärsimättömiä ja haluamme aina maksimoida kasvukauden pituuden! Kannattaa tarkistaa siemenpussista tai siemenluettelosta, kuinka pitkä kasvuaika kullakin lajikkeella on, ja laskea sen mukaan milloin viimeistään pitää olla asialla, jos haluaa kunnon sadon. Et todellakaan ole vielä myöhässä porkkanoiden ja palsternakan kanssa!

      Tietysti kun sinulla on lava käytössä niin voit aloittaa vieläkin aikaisemmin kuin me avomaalla viljelevät. Sama pätee kasvihuoneeseen, mutta siitä meillä ei (valitettavasti) ole (vielä) kokemusta – haaveissa on kyllä oma kasvihuone kun pihan remontti on saatu siihen vaiheeseen… Jos meillä olisi kunnon lava niin tarkistaisimme maan lämpötilan mittarilla ja aloittaisimme aikaiset kylvöt kun se on siinä kahdeksan asteen paikkeilla.

      Me noudatamme ns. biodynaamista kuukalenteria (ks. artikkelimme Kuukalenteri puutarhanhoidossa). Kuukalentereitakin on hieman erilaisia, kaikissa ei tunneta istutusajan käsitettä. Biodynaamisen kalenterin mukaan juuripäivät alkoivat sunnuntai-iltana ja jatkuvat varhaiseen tiistaiaamuun. Itse lähdemmekin tänään korjaamaan ja istuttamaan maa-artisokkaa, vaikka enää ei olekaan istutusaika. Tällä kertaa aikataulumme määräytyy sadonkorjuun mukaan! Ei tuota kuukalenteriakaan kannata liian orjallisesti noudattaa jos se on hankalaa. Mielestämme suurin hyöty siitä on, että se tekee puutarhanhoidosta suunnitelmallisempaa: tulee etukäteen mietittyä milloin ryhtyy mihinkin hommaan eikä sen jälkeen enää stressaa aikatauluista. Bonusta on jos siitä vielä on jotain ”taivaallista” hyötyä…!

      Hyvää viljelyonnea sinulle Anne!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Puutarhan Väki · Huhtikuun 25. päivänä 2015 klo 18.12

    Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kasvukausi alkoi meidän seuduilla 8.4.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Yrttejä teen ystävälle

Yrttiteetä

Kylvöjä ja siemenostoksia suunnitellessa kannattaa varata muutama ajatus yrteille, joista voi valmistaa omaa yrttiteetä.

Vaikka ei olisikaan suuri yrttihaudukkeiden ystävä jo valmiiksi, kannattaa miettiä pitäisikö kahvin ja teen kulutusta hieman vähentää ja korvata niitä ainakin osittain muilla juomilla. Siinä saattaa samassa saada unen laatua parannettua ja muitakin terveysvaikutuksia. Puhumattakaan uusista makuelämyksistä!

Kaupassa yrttiteet ovat aika kalliita kun kilohintaa katsoo. Sekoitukset eivät aina ole kovin mieluisiakaan; esimerkiksi meitä ärsyttää se, että varsinkin ulkomaiset valmistajat tuntuvat lisäävän lähes kaikkiin tuotteisiinsa laksitsinjuurta. Sen kehoa puhdistavat vaikutukset ovat ilmeisesti tehneet siitä niin suositun ainesosan, että kysyntä on taattu, jos tuote sisältää lakritsinjuurta. Sen maku alkaa kuitenkin kyllästyttää nopeasti eikä lakritsinjuuren yletön nauttiminen ole terveyssyistäkään järkevää, sehän muun muassa nostaa verenpainetta. Puhdistavia vaikutuksia on muillakin yrteillä, kuten kotoisalla nokkosella.

Maurinmalvalla on vieraita

Maurinmalvalla (Malva sylvestris subsp. mauritaniana) on vieraita

Kannattaa siis harkita omien teesekoitusten valmistamista. Aineksia löytyy yllin kyllin puutarhasta, palstalta ja luonnosta.

Artikkelissa Yhdeksän parasta yrttiä kerroimme oman yrttitarhamme peruskasveista. Moni niistä sopii myös yrttiteesekoituksiin. Minttu, sitruunamelissa ja saksankirveli eritoten, mutta myös timjami, rakuuna ja basilika tuovat hienon säväyksen. Kokeilemalla oppii tuntemaan oman makunsa; inspiraatioksi voi vaikkapa säästää mieluisten ostettujen yrttisekoitusten ainesosaluettelot, ja katsoa löytyisikö samoja yrttejä omastakin takaa. Näin meillä on ”opiskeltu” yrttiteen tekemistä – joka vuosi tutustuttu joihinkin uusiin teesekoituksiin sopiviin viljely- tai luonnonyrtteihin. Vähän samaan tapaan kuin sienienkin tunnistamista ja käyttöä voi opetella vähitellen, pikku hiljaa edistyen.

Yrttiteen perusresepti

Tunnettu suomalainen herbalisti Henriette Kress kertoo kirjassaan Käytännön lääkekasvit perusreseptin yrttiteesekoituksen valmistamiselle. Ensin tarvitaan jokin mieto yrtti, joka muodostaa pohjan sekoitukselle. Tällaiseksi sopivat esimerkiksi malvat, horsmat ja hanhikit.

Sitten valitaan yrtti, joka antaa teelle sen vallitsevan aromin. Se voi olla jokin minttu tai sitruunanmakuinen yrtti, taikka jokin ryytimäinen yrtti kuten timjami, basilika, salvia tai iisoppi. Yksi vaihtoehto ovat aniksen makuiset yrtit kuten rakuuna, kirvelit ja fenkoli. Vadelman ja mustaherukan lehdistä saa teehen marjaisia sävyjä, kun taas makeaksi teen saa lisäämällä esimerkiksi steviaa. Nokkosen Kress luokittelee yrtiksi, jonka aromi on ”mineraalinen”.

Lopuksi sekoitukseen lisätään hieman jotain vallitsevaa makua täydentävää aromia, esimerkiksi ruusun terälehtiä, jotka sopivat mausteisten makujen kanssa, tai minttua, joka tasapainottaa mineraalisia yrttejä. Karvaat yrtit sopivat muun muassa sitruunaisten aromien täydennykseksi. Meillä lisätään mieluusti muihinkin kuin sitruunaisiin sekoituksiin hivenen jotain karvasta tai kitkerääkin yrttiä kuten salviaa tai iisoppia, jotta kokonaisuus ei olisi liian pliisu.

Maurinmalvan kukkia

Maurinmalvan (Malva sylvestris subsp. mauritaniana) kukkia

Lisää yrttisuosikkeja

Yksi suosikkimme teesekoitukseen on maurinmalva (Malva sylvestris subsp. mauritaniana), yksivuotisena viljeltävä komea, tummanpunakukkainen malvalajike, joka on kotoisin Välimereltä. Kukat tummuvat kuivattaessa mustanvioleteiksi ja ne värjäävät teen lähes siniseksi. Maurinmalva ei kuitenkaan ole pelkkä väriaine tai taustamaku teesekoituksessa kuten kaukainen sukulaisensa teehibiskus (Hibiscus sabradiffa), josta kaupoissa myytävä malvatee on tehty. Maurinmalvalla on myös rohdosvaikutuksia: kukissa on runsaasti paitsi flavonoideja ja vitamiineja myös lima-aineita, minkä vuoksi niitä käytetään erityisesti hengitysteiden limakalvojen tulehduksissa limaa irrottavana rohtona. Maurinmalvalle kannattaa siis varata palstalla tai puutarhassa oma nurkkauksensa, muistaen kuitenkin että se kasvaa viihtyessään yli metrin korkeaksi. Muutamasta taimesta saa helposti teeainekset koko talveksi!

Sitruunakissanminttu

Sitruunakissanminttu (Nepeta cataria var. citriodora)

Toinen mainio teeyrtti on sitruunakissanminttu (Nepeta cataria var. citriodora). Sekin on roteva ja isokokoinen kasvi, joka muistuttaa hieman nokkosta ulkonäöltään ennen kuin se alkaa kukkia pienin valkoisin kukin. Eli mikään yrttitarhan kaunistus se ei varsinaisesti ole, mutta se tuo teehen pehmeää ja suloista aromia. Kovin sitruunaiselta se ei nimestään huolimatta mielestämme kuitenkaan maistu. Sitruunakissanminttu kuuluu huulikukkaisiin kasveihin kuten niin moni muukin hyvä teeyrtti, ja niillä kaikilla on tulehdusta hoitavia vaikutuksia. Sitruunakissanminttu on monivuotinen, mutta meidän kokemuksen mukaan aika lyhytikäinen sellainen eli muutaman vuoden välein saa kasvustoa olla uusimassa. Muutama kasvi tätäkin yrttiä riittää mainiosti tavalliselle teenjuojalle. Maurinmalvan ja sitruunakissanmintun siemeniä myy muun muassa Hyötykasviyhdistys.

Luonnonyrteistä haluamme mainita hienon teeyrtin siankärsämön (Achillea millefolium). Myös sillä on tulehdusta parantavia vaikutuksia (monien muiden vaikutusten lisäksi), joten kaikki nämä kolme yrttiä ovat erityisen sopivia talven flunssakautta ajatellen! Siankärsämö on kovin tuttu ja hieman arkisenkin oloinen luonnonkasvi, jota harva pitää kovin viehättävänä. Ehkä se johtuu sitkeästä ja hieman pahanhajuisesta varresta. Mutta kukat ovat kuivattuina todella aromaattisia ja miellyttäviä ja sopivat mainiosti teesekoituksiin. Joten kannattaa olla hereillä heinäkuussa ja suunnata lähiniitylle siankärsämön korjuuseen!

Monenlaisia haudukkeita

Kesällä yrttiteetä voi tehdä tuoreista yrteistä ja valmistaa vaikkapa jääteetä, jos kuuma juoma ei houkuttele. Toinen vaihtoehto on uuttaa yrttejä kylmässä vedessä, jolloin saa miedompaa ”makuvettä”. Tällaiseen käyttöön sopivat erityisesti sitruuna-aromiset yrtit ja mintut. Talvella tehdään sitten teetä kuivatetuista yrteistä. Jos niitä hauduttaa kukkurallisen teelusikallisen kuppia kohden viidestä viiteentoista minuuttia, teessä ei pitäisi olla niin paljon vaikuttavia aineita, että sen juomista pitäisi rajoittaa. Mutta pidempään yrttejä hauduttaessa kannattaa muistaa, että monilla yrteillä on voimakkaitakin lääkinnällisiä vaikutuksia, joten ylettömiä määriä vahvoja haudukkeita ei kannata kerralla nauttia!

Maurinmalva on kuivunut

Maurinmalva (Malva sylvestris subsp. mauritaniana) on kuivunut

Muut istutusajat

Istutusaika 30.12.2020 alkaen

Puutarhavuosi 2020

Puutarhavuosi 2020

Pian taakse jäävä vuosi tullaan muistamaan ennen kaikkea koronapandemian puhkeamisesta. Puutarhavuosi ei ollut yhtä poikkeava: ilmaston lämpenemisen merkeissä mentiin nytkin.