Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Kuukauden kasvi: maa-artisokka

Maa-artisokka

Myöhäissyksy on maa-artisokan sadonkorjuuaikaa, joka jatkuu läpi talven varhaiskevääseen asti. Niin kauan kuin maa on sulana, mukuloita voi kaivaa esiin maasta, ja sama pätee heti kun routa on talven jälkeen sulanut. Maa-artisokka onkin sekä myöhäissyksyn että varhaiskevään sesonkiruokaa!

Meillä on tapana korjata puolet maa-artisokan mukuloista näin syksyllä ja pakastaa soseena talven varalle. Loput mukuloista saa talvehtia maassa, missä ne säilyvät parhaiten. Keväällä sitten kaivetaan mukulat esiin, valitaan uudelleen istutettavaksi sopiva määrä ja syödään loput.

Maa-artisokka kukkii

Maa-artisokka kukkii

Auringonkukan sukua

Maa-artisokka (Helianthus tuberosus) kuuluu asterikasveihin (Asteraceae) ja se on auringonkukan lähisukulainen. Se on helppo havaita kun katsoo maa-artisokan kukkaa, joka on asterikasveille tyypillinen päivänkakkarakukinto. Latinankielisen nimen loppuosa tuberosus kertoo, että maa-artisokka tunnetaan erityisesti juurimukuloistaan, joihin kasvi kerää vararavintoa.

Maa-artisokka on alun perin Pohjois-Amerikasta kotoisin, sieltähän on peräisin monia muitakin isokokoisia ja rotevia asterikasveja. Maa-artisokka ei ole sukua latva-artisokalle, joka on ohdakekasvi, mutta ilmeisesti maa-artisokkaa on ryhdytty kutsumaan artisokaksi hieman samankaltaisen makunsa vuoksi. Italiankielen auringonkukkaa koskeva sana girasole on Amerikassa vääntynyt muotoon Jerusalem eli maa-artisokka tunnetaan englannin kielessä nimellä Jerusalem artichoke. Monissa eurooppalaisissa kielissä maa-artisokka tunnetaan nimellä topinambur erään intiaaniheimon mukaan. Maa-artisokkaa viljeltiin Euroopassa jo ennen perunaa, joka sitten syrjäytti maa-artisokan.

Maa-artisokan mukuloita myytäessä ei juuri täsmennetä, mistä lajikkeesta on kyse. Ilmeisesti meillä Suomessa on käytössä lajike nimeltä Bianca, koska ruotsalaisen puutarhakirjailija Lena Israelssonin mukaan se on ainoa kukkiva maa-artisokkalajike. Muualla maailmassa näkee myös punakuorisia mukuloita, jotka ovat lajiketta Ranskalainen punainen. Joskus olemmekin ostaneet niitä ruokakaupasta tai torilta ihan uteliaisuuttamme. Kokemuksemme mukaan siemenmukulat kannattaa kuitenkin hankkia puutarhamyymälästä, tulos on parempi.

Maa-artisokan korjuuta

Maa-artisokan korjuuta

Terveellinen herkku

Maa-artisokan mukuloissa on mieto, hienostunut aromi, jota on vaikea sanoin kuvailla, ehkä se on hieman pähkinäinen. Latva-artisokan lisäksi mieleen tulee mustajuuri. Ehkei se ole mikään yllätys, sillä myös mustajuuri on asterikasvi, jonka juurissa on paljon inuliinia.

Inuliini on hiilihydraatti, joka hajoaa suolessa suoraan fruktoosiksi, mikä helpottaa sokeriaineenvaihduntaa, kun insuliinia ei tarvita hiilihydraatin pilkkomiseen. Inuliini edistää myös laktoosin hajoamista ja ruokkii suoliston hyviä bakteereja. Suurina määrinä nautittuna inuliini aiheuttaa kuitenkin ilmavaivoja, joten äkkiseltään ei kannata nauttia valtavaa määrää maa-artisokkaa kerralla.

Maa-artisokka sisältää inuliinin lisäksi myös runsaasti ravintokuitua ja hivenaineita (erityisesti rautaa) eikä rasvaa ollenkaan. Se on siis varsin terveellistä syötävää!

Maa-artisokan käyttö

Maa-artisokka on herkullista erityisesti muhennettuna, minkä vuoksi useimmissa resepteissä maa-artisokka soseutetaan tavalla tai toisella ja höystetään kermalla. Sosekeitto taitaa olla yleisin tapa valmistaa maa-artisokkaa eikä ihme, maa-artisokan hienostunut aromi on sillä tavoin ehkä parhaimmillaan (katso esim. reseptimme Yksinkertaisen hienostunut maa-artisokkakeitto). Mutta kyllä maa-artisokkaa voi valmistaa toisellakin tavalla, niin että se jää rapeaksi. Esimerkiksi reseptissä maa-artisokkaa valkoviinissä mukulat jätetään sopivan kiinteiksi ja myös marinoitu maa-artisokka (ks. reseptimme maa-artisokkapikkelsi) on hauskan rapeaa.

Yksinkertaisen hienostunut maa-artisokkakeitto

Yksinkertaisen hienostunut maa-artisokkakeitto

Maa-artisokka on miedon makuista, joten kannattaa välttää sen valmistamisessa liian voimakkaita mausteita. Muskottipähkinä sopii erityisesti soseutetutulle maa-artisokalle.

Hankalinta maa-artisokan käytössä on mukuloiden kuoriminen: ne tuppaavat olemaan aika muhkuraisia, mikä vaikeuttaa esimerkiksi kuorimisveitsen käyttöä. Aina ei kuoriminen ole kuitenkaan tarpeen; jos maa-artisokan leikkaa lohkoiksi ja paahtaa uunissa niin huolellinen harjaaminen riittää.

Maa-artisokan viljely

Maa-artisokka on todella helppo viljelykasvi. Aikaisin keväällä mukulat istutetaan perunan tapaan melko syvään (10–15 senttiä) jättäen kunnollinen istutusväli (30–40 senttiä) ja riviväli (70–80 senttiä). Pari kolme rivimetriä antaa jo kunnon sadon. Kasvukauden aikana maa-artisokka ei kaipaa oikeastaan muuta hoitoa kuin varsien tukemisen kun ne alkavat olla niin korkeita, että lakoamisvaara uhkaa. Meillä on tapana pystyttää maa-artisokkapenkin kulmiin rimat tai tukevat kepit ja viritellä narua kasvuston ympäri.

Maa-artisokkakasvustoa

Maa-artisokkakasvustoa

Ainoat hankaluudet maa-artisokan viljelyssä ovatkin juuri kasvin koko sekä monivuotisuus. Maa-artisokka kasvaa todella korkeaksi, jopa kaksimetriseksi. Jotta se ei varjostaisi toisia kasveja, se on hyvä sijoittaa kasvimaalle pohjoisen tai idänpuoleiseen nurkkaan. Maa-artisokasta voi muodostua rikkaruoho kasvimaalle, jos sen mukuloita tai osia niistä jää maahan, sillä se lisääntyy niistä helposti. Siitä huolimatta me noudatamme maa-artisokankin kohdalla viljelykiertoa eli istutamme mukulat uuteen kasvupaikkaan joka vuonna, sato on sillä tavalla runsaampi.

Jos haluaa ison sadon niin kuivimpina aikoina maa-artisokkaa on hyvä kastella, ja keskikesällä voi antaa lannoitteeksi vaikkapa ruohosilppua, mutta muuten maa-artisokka pärjää ilman sen kummempaa hoitoa. Tuholaisetkin jättävät sen yleensä rauhaan, lähinnä myyrät voivat nakerrella mukuloita ja kiikuttaa niitä piiloihinsa.

Maa-artisokan annetaan kasvaa pitkälle syksyyn, kunnes lakastuvat varret leikataan tapille ja korjataan tarvittava määrä mukuloita. Mukuloiden säilytys on haastavaa, sillä ne tarvitsevat lähes nollan asteen lämpötilan pysyäkseen hyvässä kunnossa. Liian lämpimässä säilytystilassa mukulat muuttuvat tummiksi ja niljakkaiksi. Ilmankos kaupoissa maa-artisokat ovat järjestäen surkean näköisiä! Toisaalta pakkasen puolellekaan ei säilytyslämpötilan pitäisi mennä.

Jos sopivaa säilytyspaikkaa ei muutoin ole saatavilla, maa-artisokan voi säilyttää hiekassa maakuopassa, mistä kerroimme muutama vuosi sitten. Mutta kuten edellä tuli kerrottua, sittemmin olemme omaksuneet sellaisen rutiinin että osa mukuloista saa jäädä niille sijoilleen kevääseen asti, jolloin on todella tervetullutta saada tuoretta satoa omasta maasta! Tosin silloin sadonkorjuu on tehtävä aikaisin keväällä heti roudan sulettua, etteivät mukulat ehdi ryhtyä kehittämään versoja. Silloin ne ”hajoavat” eli muuttuvat rakeisiksi.

    Anna kuulua

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Connect with Facebook

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.