Mullasta nousee kasvi

Hernesatoa

Paastoruokaa puutarhan sadosta: talvinen salaattilautanen

Papusalaatti

Näin maaliskuussa eletään paaston aikaa. Se sopii vuotuiseen kalenteriin hyvin, koska tähän aikaan alkavat puutarhurin ruokavarastot ollakin aika tyhjät. Välttämättömyydestä on siis tehtävä hyve ja elettävä vähän laihemmin! Kellarista ja pakastimesta saattaa vielä löytyä joitain rippeitä viimekesän sadosta, josta voi pienellä päänvaivalla loihtia terveellisen paastonajan aterian, talvisen salaattilautasen.

Tosin luterilaisessa Suomessa ei paastosta ole taidettu paljon perustaa. Mikael Agricola toteaa ”Rucouskiriansa” kalenterisivuilla maaliskuun kohdalla, että ”mitäs tahdot niin syö ja juo, jos onni sinun kohtuuden suo”. Eli kohtuuden vaatimusta kummoisempia rajoituksia ei ollut. Agricola taisi pitää paastoa paavillisena hapatuksena! Suosituksena hän kuitenkin toteaa, että ”tällä kuulla syömän pitää (niin kuin Calenus sanoo) makiaa ruokaa ja suurustamat mettä juomaan ja ruutaa poleijan kanssa juomasa nauttiman ja hyväst ruogan keittämän”. No, koska meillä ei satu olemaan tuoksuruutaa tai puolanminttua varastossa, Agricolan suositus saa jäädä sikseen.

Ortodoksisessa perinteessä sen sijaan paastotaan useita kertoja vuodessa sekä lisäksi myös keskiviikkoisin ja perjantaisin. Suuri paasto on pääsiäistä edeltävä paastonaika. Säännöt ovat aika monimutkaiset, ankarimpina paastopäivinä ei esimerkiksi saa nauttia lainkaan rasvoja. Ruokaan liittyvillä sääntökunnilla on siis pitkä perinne, vaikka joskus kuvittelemmekin, että karppaus, veganismi ynnä muut syömisen kontrollointiin liittyvät liikkeet ovat nykyaikainen ilmiö.

Meillä on näin maaliskuun alussa edellisvuoden satoa vielä jonkin verran jäljellä: perunoita, maa-artisokkaa, sipulia ja talvikurpitsaa, säilykkeinä hillojen lisäksi kurkkuja, kurpitsaa tomaatteja ja hapankaalia, kuivattuna chilipaprikaa ja yrttejä sekä pakastimessa vihreitä papuja, mangoldia ja yrttejä. Aika sekalainen valikoima… Valitsimme tämänkertaiseksi teemaksi talvisen salaattilautasen, koska siihen voimme käyttää myös omaa satoa.

Saksassa matkustaneet tuntevat varmaan annoksen ”Salatteller” paikallisista kuppiloista. Muutaman salaatinlehden kera tarjotaan valikoima raasteita, kasvislisukkeita ja marinoituja vihanneksia. Tällaisen annoksen voi saada tilaamattakin alkuruokana. Myös Ranskassa ja Italiassa arvostetaan yhä perinteisiä raakasalaatteja.

Talvinen salaattilautanen

Talvinen salaattilautanen

Olemme viime aikoina tykästyneet mukulaselleriin, joten valitsin talviselle salaattilautaselle siitä valmistetun raakasalaatin. Ensi kesänä aiomme kasvattaa sitä ensimmäisen kerran itse, koska sellerissä on upean hienostunut maku! Tässä vaiheessa vuotta juurekset ovat jo ehtineet varastoinnin aikana kuivahtaa sen verran, että ne kaipaavat kunnon kastiketta. Sellerisalaatissa on yksinkertainen sinappi-majoneesikastike. Voit käyttää pohjana valmista majoneesia (esim. vegaaniversiota) tai tehdä majoneesin itse.

Keitetyistä punajuurista syntyy yksinkertainen, mutta herkullinen salaatti kun niihin lisätään hieman kaprista, yrttejä ja voimakas ranskalainen salaattikastike. Pakastimesta löytyneistä vihreistä pavuista teimme salaatin, joka maustetaan sitruuna-öljykastikkeella. Perunasta valmistimme arkisalaatin eteläsaksalaisen reseptin mukaan. Vihreäksi salaatiksi valitsimme vuonankaalin, joka on Keski-Euroopassa tyypillinen talvisalaatti.

Näissä resepteissä on käytetty inspiraation lähteinä Anna ja Fanny Bergenströmin, Sonja Blåbergin ja Kaisa Torkkelin sekä Hans Välimäen keittokirjojen ohjeita, lukuun ottamatta perunasalaattia, joka on perinneresepti.

Tuloksena on varsinainen retroannos 70-luvun tyyliin, eikö?

Katso reseptit

    Anna kuulua

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Connect with Facebook

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.