Tänään on kevätpäiväntasaus, mikä merkitsee tähtitieteellisen kevään alkamista. Monen mielestä kevät alkoi jo maaliskuun 1. päivänä. Säätieteilijät puhuvat termisestä keväästä, joka alkoi tänä vuonna 10.3. Etelä-Suomessa. Mutta milloin alkaa kasvukausi?
Iltapäivälehtien lööpeissä julistetaan näihin aikoihin kevään tulemista jokaisena päivänä, jolloin aurinko paistaa ja lämpötila on plussan puolella. Arkisessa puheessa maaliskuuta pidetään jo kevätkuukautena ja totta onkin, että kevään merkkejä alkaa näkyä luonnossa heti hiihtolomien jälkeen.
Kevätpäiväntasauksen aikoihin aurinko siirtyy eteläiseltä taivaanpuoliskolta pohjoiselle ja päivä on jo yhtä pitkä kuin yö. Sen jälkeen päivän pituus kasvaa yli viidellä minuutilla joka vuorokausi! Puutarhurin kannalta tällä on suuri merkitys, koska esikasvatus muuttuu paljon helpommaksi kun kasvit eivät tarvitse lisävaloa. Mutta puutarhassa näyttää yhä aika lailla talviselta…
Säätieteilijöiden mukaan terminen kevät on koittanut, kun vuorokauden keskilämpötila on noussut nollan ja 10 asteen välille. Tämä tapahtuu tilastojen mukaan Helsingissä maaliskuun 27. päivän paikkeilla. Tänä vuonna terminen kevät kuitenkin alkoi jo 10.3. Terminen kevät on lyhyin vuodenajoistamme, sillä jo toukokuun 16. päivän tienoilla alkaa terminen kesä Helsingissä (keskilämpötila nousee yli 10 asteen). Kevät siis kestää parhaimmillaankin alle kymmenen viikkoa – ilmankos se tuntuu puutarhurista niin hektiseltä!
Toukokuu palstalla
Vaikka kevät on joidenkin mittareiden näkökulmasta alkanut, ei kuitenkaan ole kyllin keväistä puutarhahommia ajatellen. Puutarhurin kannalta ratkaisevaa onkin se, milloin kasvukausi alkaa. Kasvukausi tarkoittaa kirjaimellisesti sitä aikaa vuodesta, jolloin kasvit kasvavat ulkona luonnossa. Säätieteilijät määrittelevät lämpötilojen perusteella ns. termisen kasvukauden. Se tarkoittaa aikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila lumen sulamisen jälkeen ylittää viisi astetta. Ns. (tehoisa) lämpösumma lasketaan siten, että vuorokauden keskilämpötilojen viisi astetta ylittävä osuus lasketaan kasvukauden ajalta yhteen. Lämpösumma kuvaa hyvin paikkakunnan ilmastoa puutarhanhoidon kannalta. Vuosi 2011 oli Suomessa ennätyksellinen siinä suhteessa, että kasvukauden lämpösumma oli monin paikoin suurempi kuin koskaan mittaushistoriassa. Suurin summa 1852 mitattiin Helsingin Kumpulassa. Kasvukausi alkoi maan eteläosassa huhtikuun puolivälissä ja jatkui marraskuulle asti.
Ilmastonmuutoksen myötä kasvukausi tulee Suomessa pitenemään, skenaariosta riippuen yhdestä kahteen kuukautta tällä vuosisadalla. Mutta siitä ei välttämättä ole paljoakaan hyötyä: kauden pidennys osuu etenkin syksyyn, jolloin valon vähyys estää kasveja hyödyntämästä pidentynyttä lämmintä sesonkia. Ehkä huolellisella suunnittelulla voisi kuitenkin hyötyä pitenevästä syksystä kylvämällä loppukesällä sellaisia lyhyen päivän kasveja, jotka esimerkiksi Keski-Euroopassa ovat suosittuja talvivihanneksia, kuten vuonankaalia.
Samalla paikkakunnallakin on kuitenkin paljon eroja ns. mikroilmastossa eli paikallisissa ilmasto-olosuhteissa. Pohjoisrinteeseen tulee kevät myöhemmin kuin etelän puolelle. Jokaisen puutarhurin pitää siis arvioida oman palstansa olosuhteita ja seurata luonnonmerkkejä päätelläkseen, milloin kylvöhommat voi aloittaa. Mielenkiintoinen tapa on esimerkiksi seurata tiettyjä indikaattorikasveja ja määritellä vuodenajat sen mukaan, miten niiden kehitys etenee. Silloin luonto itse toimii kalenterina!
Aprillipäivänä kevät otti takapakkia ja talvi palasi lumipyryn ja kireiden yöpakkasten kera, ainakin tilapäisesti. Sääennusteiden mukaan kylmä sää jatkuu ainakin pääsiäiseen asti. Terminen kevät on siis ”hyllyllä”!