
Vanhoilla omakotitaloalueilla orapihlaja-aidat leimaavat maisemaa ja muodostavat yhtenäisen pensasaidan koko korttelissa. Viime aikoina orapihlajan ovat korvanneet muut pensaskasvit, etenkin tuijat. Orapihlajaa ei enää arvosteta – onko se perusteltua? Tämä kirjoitus on orapihlajan puolustuspuhe!
Aitaorapihlaja (Crataegus grayana) on käsittämättömän hieno kasvi: sitkeä, kestävä ja terve kasvimaailman selviytyjä. Kukkiva orapihlaja on todella kaunis ja kaiken kukkuraksi orapihlaja on hyödyllinen yrttilääkinnässä – se muun muassa normalisoi verenpainetta ja hoitaa sydäntä!
Siitä huolimatta monet eivät mitään muuta halua yhtä hartaasti kuin päästä orapihlajasta eroon. Vanhojen asuinalueiden täydennysrakentamisessa orapihlaja-aidat usein tuhotaan ja korvataan esimerkiksi tuijaistutuksin tai muilla aitakasveilla. Meidän mielestämme orapihlaja-aitaa kannattaisi kuitenkin vaalia.
Orapihlaja on täydellinen aitakasvi: se kestää voimakastakin leikkaamista, kuivuutta, surkeaa kasvualustaa ja kaikenlaista pahoinpitelyä. Vaikka orapihlaja-aita olisi taipunut kaksinkerroin lumimassojen alla ja aura-autojen käsittelyssä, seuraavana kesänä se kukoistaa kuin mitään ei olisi tapahtunut! Orapihlajaa eivät taudit ja tuholaiset koettele; kirvat tykkäävät siitä mutta eivät aiheuta mainittavaa vahinkoa.
Syynä orapihlajan karsastamiseen esitetään usein, että sen hoitaminen on hankalaa. Pensaat venähtävät niin korkeiksi ja leveiksi että leikkaaminen on työlästä. Ikävät piikit tekevät hoitotoimista vastenmielisiä. Meidän kokemuksemme on, että orapihlaja on varsin helppohoitoinen kunhan muistaa tietyt nyrkkisäännöt.
Orapihlaja-aidan uudistaminen
Jos haluaa kunnostaa vanhan, muodottomaksi kasvaneen orapihlaja-aidan, se on parasta leikata alas eli alle kymmenen sentin korkuiseksi. Tuleehan siitä tuhottomasti ”ongelmajätettä”, mutta operaatio on kuitenkin pienempi – ja halvempi – kuin aidan poistaminen juurineen ja uuden istuttaminen. Muutamassa vuodessa pensasaita on entisen korkuinen mutta ehompi, kunhan aloittaa pensasaidan leikkaamisen ja muotoilun heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Silloin oksat haaroittuvat ja pensasaidasta tulee tiheä. Monet karsastavat näin dramaattista toimenpidettä mutta syyttä: nopeammin vanha, jo juurtunut orapihlajapensasaita kasvaa haluttuun mittaan kuin esimerkiksi vastaistutettu tuija-aita!
Vaihtoehtona alasleikkaukselle on, että aitaa karsitaan reippaasti sekä päältä että sivuilta. Pensasaidan leikkauksessa on tärkeää muistaa, että tuleva kasvu alkaa leikkauskohdasta. Jotta aita ei jäisi alaosastaan harvaksi vaan tuuhentuisi tasaisesti, oksia pitää leikata tasaisesti eri korkeuksilta. Aita tulisi leikata vähintäänkin parikymmentä senttiä toivottua kokoa matalammaksi ja kapeammaksi, jotta kasvunvaraa on tarpeeksi.
Orapihlaja-aidan vuosileikkaus
Orapihlaja-aidan vuosittaisessa ylläpitohoidossa on puolestaan tärkeä muistisääntö, että aita leikataan ensimmäisen kerran jo ennen juhannusta. Orapihlaja kasvaa nopeasti alkuun päästyään, joten kesäkuun puoliväliin mennessä kasvua on jo parinkymmenen sentin verran. Toisaalta uudet versot eivät tuolloin ole vielä ehtineet puutua, vaan ne ovat ”ruohomaisia” ja piikittömiä. Silloin niiden leikkaaminen on helppoa ja leikkuujätteet voi kompostoida vaivattomasti ilman silppuamista, muun ruohomaisen puutarhajätteen tavoin. Tai jättää aidan juurelle katteeksi. Kannattaa siis tarkkailla pensaita ja ryhtyä leikkuuhommiin heti kun näkee uudessa kasvussa puutumisen merkkejä.
Kun pensasaidan leikkaa ennen juhannusta, kasvu hidastuu eikä uutta leikkausta välttämättä tarvita koko kesänä. Mahdollinen toinen leikkaus on joka tapauksessa helppo homma: muutamat leikkauslinjasta ulos työntyvät oksat on vaivatonta napsaista pois. Tällä tavoin hoidettuna orapihlaja-aita ei mielestämme ole yhtään sen työläämpi kuin esimerkiksi tuija-aita. Sitäkin pitää leikata, varsinkin jos istuttaa paljon myytyä lajiketta Brabant, joka kasvaa leikkaamatta lähes kymmenmetriseksi, harvaksi puuksi!
Meidän kokemukset
Meillä on orapihlajaa aitakasvina tontin kolmella laidalla monenkymmenen metrin pituudelta ja hoidamme sen vuosittaisen hoitoleikkaamisen käsityönä. Tänä keväänä leikkasimme aidan alas noin viidentoista metrin pituudelta. Aita oli osittain päässyt venähtämään harvaksi, koska siihen ei viime vuonna päässyt oikein käsiksi piharemontin takia. Alasleikatun aidan kasvuunlähtö on tietysti tavallista hitaampaa, mutta sieltä vanhasta rungosta pensaat alkavat jo versota.
Orapihlaja osoitti muuten sitkeytensä remontin aikana: kolme pensasta jouduttiin nostamaan juuriltaan hulevesiliittymän vuoksi, mutta ne lätkäistiin takaisin paikoilleen kun työt olivat ohi. Nyt pensaita ei enää erota muusta aidasta!
Lukemista
- Henriette Kress: Orapihlaja, Pähkylä 1/2012
Olipa mukava lukea 1-pensaan ylistys! Pensasta oli naapurin tontin ympärillä ja hän antoi juuriversot vapaasti käyttöön. Kasvu oli nopeaa hiekkemaassakin, eikä tarvinnut lannoitusta. Käytin siitä marjat; tuoreena sellaisenaan, kuivattuina pitkin vuotta. Sydän kesti tukkeumista huolimatta niin korkean paineen kuin ylikierroksetkin. Nykyisen kerrostaloasujan ongelma: mistä puhtaita saan marjoja?
Kiva kuulla että on muitakin orapihlajan ihailijoita! Orapihlajan yrttikäyttö tietysti edellyttää, että aitaa ei leikata, ei ainakaan niin ahkerasti että se ei pääse kukkimaan. Meillä on portin molemmin puolin kaksi rungollista orapihlajaa joita ei leikata, joten saamme marjoja niistä. Kyllä se tietysti mietityttää omakotiasujaakin ainakin kaupungissa, onko marjoja ihan terveellistä syödä. Helsingin ”julkisesta” sadosta tietoja antavalla satokartta.net -sivustolla on tällainen Helsingin ympäristökeskuksen henkilökunnalta saatu vastaus kysymykseen:
”Pääsääntönä on, ettei kannata kerätä marjoja tai hedelmiä esim. vilkkaasti liikennöityjen liikennereittien varsilta eikä missään tapauksessa pölyisen tai muuten likaisen näköisiä marjoja/hedelmiä tule syödä ainakaan pesemättä niitä. Maaperän ja ilman saasteiden määrät ovat Helsingissä selvästi vähentyneet 1970-lukuun verrattuna. Helsinkiläisiä marjoja ja omenoita voi siis syödä.”
Me asutaan omakotitalossa Ruotsin Skånessa ja tänään nitistimme pensaan, joka yritti valloittaa puutarhamme. Siinä on hyvin vahvat, takkuiset okaat ja ukollani oli hitsaushanskat käsissä, ennen kuin pystyi puutarhasaksilla käsittelemään mokomaa hirviötä. Mikähän pensas mahtaisi olla kyseessä? Kesällä se saattoi yhdessä ainoassa päivässä kasvaa 60 cm. Ei ole kukkia eikä marjoja. Se raapaisi minuakin, joka pitelin roskasäkkiä ihoon, mitä kirveli aika ikävästi?
Jaa-a, näkemättä kasvia on vaikea sanoa mistä pensaasta on kyse. Olisiko kyse jostakin happomarjasta (Berberis)? Niissä on todella ikävät okaat. Happomarjat versovat nopeasti ainakin hyvässä maassa kasvaessaan ja leviävät mm. taivukkaista eli oksat juurtuvat siitä kohdasta joka osuu maahan. Happomarjat tosin kukkivat ja marjovat, ainakin vanhoihin oksiin ilmestyy kukkia kesäkuussa.
Ehkä teillä Skånessa on pensaita joita täällä Suomessa ei voi kasvattaa? Ihan kadehtien ajattelen mitä kaikkea voi leudommassa ilmastossa puutarhaan istuttaa!
meillä orapihlaja aita on kuivunu sieltä täältä. mitä pitäisi tehdä. onko muuta vaihtoehtoa kuin alas leikkaus. ei millään viittis tehdä niin rajua toimenpidettä
Leikkaisin teidän tilanteessanne ainakin niitä kuivuneita oksia pois, jos ei nyt kaikkia niin ainakin reippaasti karsien. Ehkä se kannustaisi pensasta kasvattamaan uusia oksia tilalle? Meillä on vähän vastaavanlainen tilanne parin pensaan kohdalla, kun remontin aikana yksi kuorma-auto pössäytti kuumaa pakokaasua suoraan pensasaitaa päin. Siltä kohdalta kuivui pari pensasta kokonaan. Nyt ne alkavat versoa uudelleen tyvestä. Täytyy karsia kuivia oksia, muuten ne jäävät pensaan sisälle eikä lopputulos luonnollisestikaan ole yhtä tuuhea kuin jos kaikki oksat olisivat eläviä ja viheriöiviä. Kannattaa varmaan myös lisätä pensaan juurelle pitkävaikutteista lannoitetta ja katetta, jotta se saa paremmat lähtökohdat tervehtymiselle. Onnea yritykseen!
Onpa mukava kirjoitus! Meilläkin kävi mielessä 50-luvulla istutetun orapihlaja-aidan vaihto toiseen, kun se oli puisen kaadon vuoksi pakko leikata ihan alas. Onneksi vain kävi mielessä, eikä ryhdytty moiseen puuhaan.
Miten olette ratkaisseet aidan alusen/vierustan hoidon? Meillä aitaan on tietysti vuosikymmenien kuluessa pesiytynyt rikkaa ja heinää vaikka kuinka paljon, kun aita on nurmialueella.
Haluaisin perustaa perenna-alueita aidan lähelle ja jättää lopulta väliin vapaaksi vain aidanhoitokaistan. Kaipa aita kärsii, jos puolen metrin päähän kaivaa istutusalueita varten kaivannot? Ja istutusten ja aidan väli pitäisi ”päällystää” jotenkin, ettei heinä valtaa perenna-aluetta. Kun yritän hakea tietoa orapihlajan juuristosta, hakutulokset keskittyvät aidan hävittämiseen…
Hei Johanna, hyvä että olette ajatelleet ”aidanhoitokaistan” (mainio termi!) perustamista, meillä nimittäin on ongelmia, koska istutukset ovat levinneet aivan aitaan kiinni, joten aidan leikkaaminen ja rikkaruohojen kitkeminen on vaikeaa. Orapihlaja myös kasvattaa juurivesoja istutusten sekaan. Jos nyt olisimme liikkeellä niin jättäisimme todellakin vähintään puolimetrisen kaistan pensasaidan vierelle hoitotöitä varten. Sen ”päällystämiseksi” tulee pari ideaa mieleen: ensinnäkin voisi jättää kaistan niin leveäksi, että sen voisi ajella ruohonleikkurilla matalaksi, jos siis sinne on pääsy ruoholeikkurilla. Toinen vaihtoehto on kattaa ”kaista” maanrakennuskankaalla ja paksulla kerroksella hitaasti maatuvaa katetta kuten esimerkiksi kuorikatetta. Kankaan voi istutusalueen reunalla kaivaa pystysuoraan maan sisään, jolloin se estää myös juuririkkaruohojen pääsyn alueelle.
Kuorikepäällysteinen väli olisikin helppohoitoinen, hyvä ajatus. Ja jos orapihlaja on niin sitkeä kuin sanotaan, se sietänee kaivuutöitä juuristoalueellaankin ja kasvattaa sitten uutta juurta katkottujen tilalle. Pienestä penkistä pitää kuitenkin aloittaa, kun meinaan kasvattaa suurimman osan perennoista siemenestä.
Kyllä orapihlaja sietää kaivuutöitä, se on tosi sitkeä kasvi. Toki juurtumista voi helpottaa kastelemalla kunnolla, varsinkin näin helteellä!
Pihan ympärillä 2 sivustalle vanhaa pienesti hoidettua orapihlaja-aitaa (korkeus n 2,5 m). En haluaisi alas leikata, on kuitenkin hyvänä suojana valtatien liikennettä vastaan.
Olen kuullut seuraavasta vinkistä: Vanhan aidan saa uusittua leikkaamalla joka kolmannen puskan haluttuun korkeuteen ja seuraavana vuonna jatkaa.
Kysymykseni kuuluu: Kokeilenko vai annanko kasvaa ”puuaidaksi”?
Jos tilaa on kylliksi niin miksei puuaitakin voisi olla ok, vaikka siitä tulisi varmaankin aika harva alaosastaan. Tuossa artikkelissa kerroimme kahdesta tavasta, joista meillä itsellämme on kokemusta eli alasleikkaus taikka sitten aidan madaltaminen samalla ”hoikentaen” aitaa eli leikkaamalla sivut reippaasti eri korkeuksilta, jotta oksat myös haaroittuvat eri korkeuksilta, jolloin aidan alaosakin tuuheutuu.
Tuossa mainitsemassasi vinkissä saattaa olla se huono puoli, että leikatut puskat kasvavat vain korkeutta eivätkä tuuhene alaosastaan, ellei aitaa madaltamisen lisäksi hoikenneta edellä mainitulla tavalla. Voi myös olla hankala erottaa puskia toisistaan. Mutta ainahan voi yrittää!
Neljäs vaihtoehto joka tulee mieleen on madaltaa aita ja leikata ensimmäisenä vuotena vain sen toinen sivu edellä mainitulla tavalla hoikentaen. Seuraavana vuonna leikattaisiin sitten toinen sivu. Jos vielä aloittaisi tekemällä ensin vain tontin yhden reunan niin työ ajoittuisi neljälle vuodelle, mikä ei olisi niin raskas homma. Jos tähän päätyisi niin voisi olla hyvä idea leikata ensimmäisenä eniten aurinkoa saava sivu pensasaidasta, koska se on todennäköisesti tuuhein. Silloin aita ei olisi niin muotopuoli prosessin aikana…
Joka tapauksessa nyt on mainio aika ryhtyä tuollaiseen puuhaan! Meillä on nyrkkisääntönä, että rajummat leikkaukset tehdään aina ennen vappua. Kerro sitten mihin päädyit!
Meidän koulumme aita on vuosivuodelta kasvanut korkeutta. Erityiskoulu luonteen takia aita leikataan aina juhannuksen jälkeen, jolloin koulu menee kesätauolle. Nyt kuitenkin aidalle pitäisi tehdä uudistusleikkaus. Voiko sen tehdä vielä heti juhannuksen jälkeen?
Tuo juhannuksen jälkeinen leikkaus on ilmeisesti ollut hoitoleikkaus eli on leikattu vain saman kevään kasvua. Jos sen sijaan leikkaa myös ”vanhaa puuta” eli edellisvuosien kasvua, niin se on aika raju temppu keskellä kasvukautta. Voisittekohan odotella uudistusleikkauksen kanssa syksyyn asti? Kun lehdet ovat kellastuneet, kasvu on päättynyt eikä pensas kärsi rajustakaan leikkaamisesta.
Hei. Voiko alasleikkauksen tehdä syksyllä vai onko kevät parempi?
Hei Virpi, meidän mielestä optimaalisin aika alasleikkaukselle on keväällä juuri ennen kasvuun lähtöä eli käytännössä huhtikuussa. Silloin leikkaaminen toimii tavallaan uudistumisen ja versomisen kimmokkeena eikä ole yhtä suurta riskiä, että leikkuupintoihin pesiytyy itiöitä tai muita mahdollisia taudinaiheuttajia. Tämä voi olla riskinä syksyllä leikattaessa.
Mutta orapihlaja on kyllä sen verran sitkeä ja elinvoimainen kasvi, että itsekin valitsemme leikkausajan pikemminkin käytännöllisten syiden perusteella. Eli jos itsellä on paremmin aikaa syksyllä tai talvella kuin keväällä niin silloin leikataan. Talvella on enemmän tilaa isolle urakalle, kun perennat ym. eivät ole tiellä. Talvella myös lumi ja routa suojelevat aitaa ympäröiviä alueita tallaamiselta. Toisaalta runsaat lumivallit esim. kadun varressa tekevät alasleikkaamisesta hankalan toteuttaa. Kaikenlaiset asiat voivat siis vaikuttaa siihen, mikä on omassa tilanteessa paras aika! Pääasia on loppujen lopuksi se, että kasvi on vielä lepotilassa, eli lehtien kellastumisesta silmujen avautumiseen on aikaa rajummille leikkauksille.
Orapihlaja-aita on hyvä aita! Pitää pintansa säässä kuin säässä ja kestää kolhut ja myrskyn tyrskyt. Ei naapurin koirat häiritse kun on tuuheutta juurilta asti ja pihalle ei vieras pääse tulemaan aidan läpi. Helppohoitoinen ja leikayyuna kaunis. Toki vaatii työstettäessä kunnon välineet ja henkilön suojautumisen. Kunnolla kun korjaa piikit pois maasta niin ei mene lasten pyöränkumeihin. Aitaa olen hoitanut joinakin vuosina alkukesästä, ennen juhannusta. Tämä on tarpeellista tehdä jos aikainen kevätkasvu on rehevää mutta toki keskikesällä heinä-elokuun vaihteessa jos tehdään siistiminen niin kasvi ei tarvitse kuin yhden huoltoleikkauksen vuodessa. Joinakin vuosina on ollut kirvoja erityisen paljon.
Tuohon ei voi muuta sanoa kuin aivan samaa mieltä!
Hei! Onko kellään kokemusta orapihlaja-aidan raa’asta leikkuusta. Aikeeni kolme metriä korkeasta aidasta metri pois, sivuilta tarpeen mukaan.
Me olemme tehneet viimeksi menneenä keväänä sellaisen leikkauksen, että leikkasimme reippaasti korkeutta ja samalla kavensimme sivuilta voimakkaasti niin, että leikkauskorkeus vaihtelee. Tämä toimii melko hyvin eli sivulta leikkaaminen varmistaa sen, että pensas alkaa versoa myös alempaa, ei pelkästään päältä leikkaamisen korkeudelta…