Mullasta nousee kasvi

Avainsanan “fenologinen vuodenaika” artikkelit

Luontohavainnot puutarhakalenterina (6): loppukesä

Luontohavainnot puutarhakalenterina (6): loppukesä

Puutarhassa on alkamassa uusi vuodenaika: loppukesä. Meille loppukesä alkaa kun kesäomenat kypsyvät: se symboloi varsinaisen satokauden alkamista ja kasvukauden täyttymystä.

Luontohavainnot puutarhakalenterina (5): keskikesä

Luontohavainnot puutarhakalenterina (5): keskikesä

Alkukesä päättyi juhannukseen ja juhannusruusun kukintaan. Puutarhakalenterin seuraavan, viidennen vuodenajan tunnistaa siitä, että kevään ja alkukesän luonnon heleä ja raikas vihreys on kypsynyt syvän tummanvihreäksi. Keskikesä on koittanut.

Luontohavainnot puutarhakalenterina (4): alkukesä

Luontohavainnot puutarhakalenterina (4): alkukesä

Puutarhakalenterin neljäs vuodenaika on alkukesä, jolloin on aika istuttaa ja kylvää hallanarat viljelykasvit. Kokemus sanoo, että tuo aika on käsillä näinä päivinä, mutta mikä kasvi sopisi alkukesän tunnuskasviksi? Valitsimme pihasyreenin, joka on pian täydessä kukassa.

Luontohavainnot puutarhakalenterina (3): sydänkevät

Luontohavainnot puutarhakalenterina (3): sydänkevät

”Koko luonto nyt virkoopi, meri, maa ja taivas ihastuupi, iloitkoon siis vanha ja nuori, linnut laulavat ja maa on tuore.” Näin runoili Mikael Agricola Rukouskirjassaan toukokuun kohdalla. Sama luomakunnan ihastus uudesta elämästä kuvastuu suomalaisille rakkaasta Suvivirrestä: ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks’ luopi, sen kutsuu elohon”. On sydänkevät, tuo maaginen vuodenaika, jolloin koko luonto tuntuu puhkeavan kukkaan, lehteen, versoon – elämään!

Luontohavainnot puutarhakalenterina (2): keskikevät

Luontohavainnot puutarhakalenterina (2): keskikevät

Parahiksi Yrjön päivän (23.4.) alla vuoden 2012 kevätsäässä tapahtui muutos lämpimämpään. Silloin tuntui kuin uusi aika olisi alkanut puutarhassa. Nimesimme sen keskikevääksi ja valitsimme sille indikaattorikasviksi sinivuokon, jonka kukinta alkoi samoihin alkoihin.

Luontohavainnot puutarhakalenterina (1): varhaiskevät

Luontohavainnot puutarhakalenterina (1): varhaiskevät

Ennen nykyaikaisia säätiedotuksia puutarhurit ja viljelijät tarkkailivat luontoa ja päättelivät havaintojen perusteella, milloin kevät oli edistynyt niin pitkälle, että aika oli kypsä kylvämiseen. Suomessa etenkin muuttolintujen tarkkailulla on pitkät perinteet ja sananlaskutkin kertovat siitä, miten tärkeinä merkkeinä muuttolintujen saapumista pidettiin kevään edistymisestä. ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskystä ei päivääkään” ei viittaa niinkään kesään siinä mielessä kuin nykyisin ymmärrämme, vaan kasvukauden alkamiseen. Lintujen lisääntymisen onnistumisen kannalta on olennaista että pesintä osuu aikaan jolloin ravintoa on riittävästi saatavilla, esimerkiksi kevään toukkahuippuun. Tämä taas on kytköksissä kasvillisuuden heräämiseen.