Töitä puutarhassa: rikkaruohojen kitkeminen | Olemme puutarhassa

Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Töitä puutarhassa: rikkaruohojen kitkeminen

Härkäpapupenkki vesiheinän vallassa

Kesäkuussa kaikki kasvu on hurjassa vauhdissa, myös rikkaruohot kukoistavat. Jos tässä vaiheessa jaksaa panostaa kasvimaan ja istutusten kitkemiseen, voi loppukesästä laiskotella: kun hyöty- ja koristekasvit saavat alkukaudesta etumatkaa ei-toivottuihin naapureihinsa nähden, ne kyllä pärjäävät myöhemmin omin avuin!

Samoin kuin useimpien muidenkin puutarhanhoidon haasteiden kanssa, myös rikkaruohojen kitkemisessä on tärkeää ensinnäkin ennaltaehkäistä ongelmia ja toiseksi rajoittaa niiden vaikutuksia. Keinot ja konstit riippuvat pitkälti siitä, ovatko kyseessä siemenistä leviävät, usein yksivuotiset rikkaruohot vai juuriston avulla leviävät monivuotiset rikkaruohot.

Siemenrikkaruohot

Härkäpapupenkki on kitketty

Härkäpapupenkki on kitketty

Varsinkin kasvimaalla missä maata muokataan joka vuosi, riesana ovat lähinnä yksivuotiset rikkaruohot. Maa on tavallaan siemenpankki, joka on täynnä aikaisempina vuosina kylväytyneitä siemeniä. Kun maata käännetään ja valmistellaan viljelykasvien kylvöä tai istutusta varten, samalla nostetaan maaperän loputtomasta varastosta itämisen kannalta sopivalle korkeudelle maassa lymyäviä siemeniä. Monet tutuista rikkaruohoista ovat yksivuotisia kasveja, esimerkiksi vesiheinä ja jauhosavikka. Mutta luonnollisesti rikkaruohoiksi voivat muodostua mitkä tahansa helposti siemenestä leviävät kasvit, jotka joutuvat puutarhurin kannalta ”väärään paikkaan”.

Siemenrikkaruohoja ennaltaehkäistään kitkemällä ne ennen kukintaa, koska silloin uusia siemeniä ei muodostu. Kompostiin ei pitäisi laittaa kukkineita siemenrikkaruohoja, tai ainakin kompostin pitäisi lämmetä kunnolla, jotta siemenet tuhoutuisivat. Maanparannus saastuneella kompostilla on nimittäin yleisimpiä tapoja, joilla puutarhuri itse ajattelemattomuuttaan ”kylvää” rikkaruohoja! Toinen riski ovat ostetut astiataimet; niistä kannattaa ennen istuttamista irrotella ylin multakerros pois, jotta pinnalla olevat rikkakasvit ja niiden siemenet eivät päädy istutettaessa maahan. Myös kasvimaan pientareet kannattaa pitää puhtaana rikkakasveista tai ainakin niittää ne ennen siementen muodostumista.

Härkäpapu on saanut kompostikatteen

Härkäpapu on saanut kompostikatteen

Kokonaan ei voi päästä siemenrikkaruohoista eroon, sillä maan siemenpankissa niitä kyllä riittää… Hyvä neuvo on muokata maa juuri ennen hyöty- tai koristekasvin kylvämistä tai istuttamista. Jos nimittäin valmistelee maan jo aikaisemmin, niin rikkakasvien siemenet saavat etulyöntiaseman – ne tulee tavallaan ”kylvettyä” ensimmäisinä. Toinen vinkki on kastella kylvämisen yhteydessä vain kylvörivit, ei rivien välistä aluetta. Näin nimenomaan viljelykasvit pääsevät nauttimaan kosteasta itämisympäristöstä.

Kun viljelykasvit kylvää riviin niin itäneet rikkakasvit on helpompi tunnistaa ja harata rivinväleistä pois. Lähellä taimia kasvavat rikkakasvit joutuu nyppimään käsipelillä, mutta se kannattaa. Varsinkin pienet viljelykasvien taimet, kuten esimerkiksi porkkana, jäävät toiseksi jos rikkaruohot pääsevät rehottamaan! Sitten kun viljelykasvit ovat riittävän suuria, ne pärjäävät paremmin rikkaruohoja vastaan.

Maan kattaminen on myös hyvä tapa estää siemenrikkaruohojen kasvua, kunhan kate on puhdasta rikkaruohon siemenistä. Ensimmäisen kitkemisen jälkeen viljelykasvit kannattaakin ympäröidä sopivalla katteella, esimerkiksi ruohosilppu on myös oiva lannoite! Monivuotiset istutukset kannattaa aina kattaa jos haluaa päästä vähemmällä.

Juurista leviävät rikkaruohot

Multaa seulotaan

Multaa seulotaan

Siemenrikkaruohoja hankalampia ovat juurista leviävät monivuotiset rikkaruohot kuten vuohenputki ja juolavehnä, koska kerran asetuttuaan ne leviävät joka vuosi aina vain laajemmalle. Ilman erityistoimenpiteitä kasvimaata tai istutusaluetta ei kannatakaan tehdä paikalle, joka on näiden rikkaruohojen ”saastuttama”. Periaatteessa kaikki juurenpalat pitäisi saada poistettua maasta, koska mainitut vihulaiset pystyvät leviämään pienestäkin juurenpätkästä! Jos esimerkiksi rakennustöiden vuoksi tehdään isoja maansiirtoja niin kannattaa harkita tällaiset alueen täydellistä tyhjentämistä puolen metrin syvyydeltä. Muuten varsinkin puiden ja pensaiden juuristoihin jää väistämättäkin juurenpätkiä, jotka lähtevät rönsyämään ympäristöön heti kun silmä välttää. Jos – ja kun – tämä ei yleensä ole mahdollista, voi ensin ajatella esimerkiksi perunan viljelyä. Rotevana kasvina peruna ei kärsi yhtä lailla juuririkkaruohoista ja perunamaata muokatessa ja perunoita mullatessa tulee myös kitkettyä rikkaruohoja säännöllisesti. Kun maa on muutaman vuoden aikana saatu siivottua rikkaruohon juurista, voi ajatella jo vaativampiakin viljelykasveja. Tarkkaavainen pitää kuitenkin olla ja seurata tilannetta: jos vuohenputki tai juolavehnä jossain nostaa päätään, se on syytä heti poistaa juurineen päivineen.

Täytyy myös varoa kun siirtää multaa tällaiselta alueelta muualle, koska sen mukana tulee helposti siirtäneeksi myös rikkaruoho-ongelman. Multa on vähintäänkin seulottava hyvin ja eroteltava juurenpätkät muista aineksista. Seulotun mullan voi käyttää kohteeseen, jossa kitkeminen on helppoa, esimerkiksi yksivuotisten kasvien istutusalueisiin ja kasvimaalle. Kompostiin juuria voi panna vain, jos on varma että komposti kuumenee riittävästi tuhotakseen juuret. Turvallisempaa on panna juuret sekajätteeseen, tai sitten mädättää niitä tiiviissä muovisäkissä noin vuoden ajan jossain puutarhan suojaisessa nurkkauksessa. Tällä tavalla mädätetyt juuret voi sitten kompostoida turvallisesti. Pienet määrät juuria voi myös kuivattaa auringossa esimerkiksi ohuena kerroksena mustan muovin päällä ja kompostoida sitten kuolleet juuret. Valitettavasti juuririkkaruohot usein leviävät myös siemenistä, eli niidenkin kohdalla siementämisen ehkäiseminen on tärkeää.

Paras neuvomme

Niin siemen- kuin juuririkkaruohoissakin pätee sama eli ei ole realistista ajatella, että niistä voisi kokonaan päästä eroon. Vaikka kuinka huolellisesti haraisi maata, kitkisi ja niittäisi ei-toivottuja kasveja sekä puhdistaisi maan rikkaruohojen juurista, niin täydellisesti niistä ei pääse eroon. Se olisikin aika luonnotonta; onhan jokainen eliö ohjelmoitu lisääntymään ja kilpailemaan elintilasta muiden mukana! Jonkin kasvin määritteleminen rikkaruohoksi on vain meidän ihmisten harrastamaa lokerointia, ja alamme pikku hiljaa taas ymmärtää jo rikkaruohoinakin pidettyjen kasvien hyödylliset ominaisuudet. Esimerkiksi Saksan kielessä on jo vaihdettu rikkaruohoa tarkoittava sana ”Unkraut” eli ”epäkasvi” poliittisesti korrektimpaan sanaan ”Beikraut” eli ”kanssakasvi”…

Vuohenputken juuria

Vuohenputken juuria

Jonkinlainen kauhun tasapaino kannattaa siis pyrkiä saamaan aikaan. Omassa kotipuutarhassamme olemme esimerkiksi päättäneet, että vuohenputkea siedetään puutarhan laitamilla, mutta yritetään sielläkin rajoittaa sen holtitonta leviämistä istutusten valtakasviksi. Puutarhan ydinalueille vuohenputkea ei päästetä. Tämän politiikan noudattamista helpottaa, että puutarhan ympäri kulkee polku joka toimii rajana – sen yli ei vuohenputkella ole asiaa!

Vastakaikua

    Kaarina · Kesäkuun 10. päivänä 2023 klo 11.22

    Kun kasvimaa pienenee vuosi vuodelta “kanssakasvien” takia, niin perusteellinen puhdistus ja maan valtaaminen takaisin taitaa olla ainut keino. Leppä ja juolavehnä ulottavat juurensa syvälle ja kauas, ei niistä talikon kanssa eroon pääse. Pintamulta pitää viedä omaan läjäänsä pois pellosta ja siellä murennella sekä siivilöidä kanssakasvien juuret parhaan kyvyn mukaan. Sitten vasta multa takaisin peltoon.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Heijasta Peruuta vastaus tai jatka muihin viesteihin

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *