Ennen uuden kasvukauden alkamista on aika siistiä pois silmistä edellisen jäljet.
Tunnetun säkeen mukaan huhtikuu on kuukausista julmin. Meistäkin tuntuu siltä, vaikka syy saattaa olla toinen kuin T.S. Eliotilla, jonka runo jatkuu ”se työntää sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen, kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella”. Eliot ei tainnut välittää keväästä, sillä ”talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin”.
Talvessa on toki omat puolensa, mutta meidän mielestä huhtikuussa ikävintä on juuri se, että elämän nouseminen juurikyhmyistä tuntuu tapahtuvan niin onnettoman hitaasti! Valo on jo herättänyt puutarhurin vaistot, mutta luonnossa elonmerkit ovat vielä ujoja ja arkoja. Kun vielä takatalvikin silloin tällöin vierailee, odotus alkaa käydä hermoille. Joskus juolahtaa mieleen sekin, tuleeko mullasta tänä keväänä yhtään mitään, niin kuolleelta kaikki näyttää. Vuosi sitten keväällä paljastui aikamoisia talvituhoja, joten ihan perusteetonta sellainen pelko ei ole.
Puutarha kaipaa kevätsiivousta
Onneksi puutarhassa on jo tehtävää, vaikka kevään edistyminen onkin hidasta ja haparoivaa. On puutarhan kevätsiivouksen aika. Vaikka syksyllä olisi haravoinut kuinka ahkerasti sekä kompostoinut kuivat lehdet ja kasvinosat, niin jotenkin kummasti keväällä näyttää taas siltä kuin mitään ei olisi ennen talventuloa tehtykään… Kevät alkaa siis samoissa merkeissä kuin mihin syksy päättyi. Hyvä että komposti on ehtinyt hieman painua, joten siihen mahtuu taas tavaraa!
Kivetyillä pinnoilla voi aloittaa siivoamisen heti kun lumi on sulanut, mutta nurmikon osalta kannattaa odottaa, kunnes maan pintakin on sulanut ja kuivahtanut sen verran, että se kestää tallaamista liejuuntumatta. Varsinkin savensekaisessa maassa kuten meidän puutarhassa nurmiheinät tukehtuvat, jos niiden juuristoalue tiivistyy. Mutta maanpinnan kuivahtamisen jälkeen kannattaa herätellä nurmi haravoimalla pois liika karike; paitsi jos nurmikolla kasvaa kevään sipulikukkia. Ne nostavat jo päätään, joten haravointi pitää jättää niiden kukinnan jälkeiseen aikaan. Pihaniityllämme emme haravoi enää keväällä lainkaan, joten täytyy vain kestää ne muutamat viikot, jolloin niitty näyttää siivottomalta.
Esikko kurkistaa karikkeen alta
Meillä on tapana jättää perennapenkkiin talventörröttäjiksi sellaisten kasvin varret ja kukat, jotka kuivuvat kauniisti. Myöskin osa kuolleista lehdistä ja muusta karikkeesta jätetään talveksi kasvien suojaksi. Tähän aikaan penkit näyttävät siivottomilta ja sormia syyhyttää alkaa raivaamaan penkkejä puhtaiksi. Mutta niin kauan kuin yöt ovat kylmiä, yritämme malttaa mielemme ja jätämme osa karikkeesta vielä penkkiin suojaamaan taimia.
Kultatyräkin versot huhtikuussa
Yöpakkasten lisäksi maassa on monin paikoin vielä routaakin, varsinkin varjoisilla paikoilla. Asian voi tarkastaa ohuella, tukevalla kepillä maata luotaamalla: työnnä keppi pystysuoraan maahan kolmessa neljässä eri kohdassa; jos se uppoaa aina samaan syvyyteen kunnes pysähtyy kuin kiveen, routaa on vielä kyseisessä syvyydessä. Niin kauan kuin kasvualustassa on routaa, kannattaa jättää talvisuojaukset ikivihreiden kasvien päälle.
Meidän kokemus on, että pahimmat vauriot syntyvät itse asiassa huhtikuun loppupuolella, kun auringonvaloa saadaan jo paljon, mutta pintamaan sulamisesta huolimatta maassa on vielä routaa syvemmällä. Silloin ikivihreät heräävät eloon, mutta kuivuvat kun juuristolle ei vielä ole vettä saatavilla. Ratkaisu on kasvien varjostaminen. Jos se on jäänyt tekemättä syksyllä tai talvella niin mikään ei estä suojaamasta arimpia kasveja vielä tässäkin vaiheessa. Hyvä indikaatiokasvi on muuten vuorenkilpi: sen lehdet retkottavat voimattoman näköisinä kun maa on vielä roudassa, mutta virkistyy silmin nähden kun routa on sulanut!
Vuorenkilpi herää
Kateainekset omasta puutarhasta
Meillä on tapana kierrättää joulukuusen oksat hiljattain istutettujen ikivihreiden taimien kuten havujen, rodojen ja puksipuiden suojaksi heti Nuutinpäivän jälkeen. Hyvin juurtuneet ikivihreät pärjäävät ilman suojaustakin ainakin jos ne on istutettu hieman varjon puolelle. Tässä vaiheessa kevättä kuusenoksat ovat jo karistaneet neulasensa taimien juuriston katteeksi, mikä sopii mainiosti etenkin happamasta maasta pitäville ikivihreille.
Puksipuut talvisuojauksen alla
Puutarhan kevätsiivous onkin mainiota aikaa myös katemateriaalin keräämiselle tulevan kasvukauden tarpeisiin. Komposti muhii säiliössään; se kannattaa kääntää heti kun se on sulanut, jotta maatuminen pääsee taas kunnolla vauhtiin. Samalla voi erotella puolivalmiin kompostin kateaineeksi ja valmiin kompostimullan puutarhamaan maanparannusaineeksi.
Puuaineksista saadaan katetta, kun pensaita ja puita siistitään leikkaamalla kuivuneita, heikkoja tai vahingoittuneita oksia sekä muotoilemalla liian tiheitä tai muotopuoliksi kasvaneita yksilöitä. Monet vievät leikkuujätteet jäteasemalle, mutta kyllä silppuaminen tai hakettaminen omaan käyttöön on paljon hyödyllisempää!
Omenapuuta leikataan
Jos ei omista silppuria tai haketinta niin sellaisen voi vuokrata tai lainata. Hyvä idea on yhteiskäyttö naapureiden kanssa: jos vaikkapa porukalla sovitaan, että yksi hankkii silppurin, toinen ruohonleikkurin, kolmas trimmerin ja niin edelleen, niin laitteita lainaamalla saavat kaikki käyttöönsä monta hyödyllistä vempainta! Meillä tehtiin menneellä istutusajalla orapihlaja-aidalle ”laihdutusleikkaus” kaventamalla aitaa reippaanlaisesti molemmilta sivuilta. Siinä oli pensasaitaleikkuri suureksi avuksi ja uskomatonta kyllä, myös säkkyräiset oksat saatiin varsin helposti silputtua kunnon hakettimella; molemmat laitteet olivat lainatavaraa. Perussääntönä pidämme sitä, että tällaiset rankemmat hoitoleikkaukset tehdään orapihlajalle ennen vappua.
Oksien hakettamista
Viimeinen silaus
Osa puutarhan kevätsiivousta on myös omien sotkujen raivaaminen: talveksi pihalle tulee varastoitua kaikenlaista kamaa: puutarhakalusteita, polkupyöriä, remonttitarpeita, multasäkkejä ynnä muuta. Lumen sulettua kamakasat näyttävät masentavilta, joten ne on parasta järjestellä heti kun se on mahdollista. Onneksi kaupungin jätehuolto tulee avuksi ja lähettää keräysautot liikkeelle näin keväisin, ehkäpä kaikki kama ei sittenkään ole ollut säilyttämisen arvoista… Joku viisas on sanonut sisustamisesta, että helpoin tapa uusia sisustuksensa on tehdä suursiivous. Sama pätee myös ulkotiloissa!
Viimeinen silaus siivotulle puutarhalle tehdään huolittelemalla nurmikon reunat. Näin keväällä kun kasvusto ei vielä ole armollisesti peittämässä kukkapenkkiin tai kasvimaalle levittäytyvää nurmea ja sammalta, kannattaa käyttää tilanne hyväksi. Kun reunan leikkaamisen myötä paljastuneen mullan peittää siististi katteella, voi jäädä rauhassa odottelemaan kasvun alkamista. Puutarhakalusteet vielä paikoilleen ja kaikki on valmista kesää varten!
Malja kesälle!
Anna kuulua