Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Luontohavainnot puutarhakalenterina (1): varhaiskevät

Jouluruusu muratin kumppanina

Ennen nykyaikaisia säätiedotuksia puutarhurit ja viljelijät tarkkailivat luontoa ja päättelivät havaintojen perusteella, milloin kevät oli edistynyt niin pitkälle, että aika oli kypsä kylvämiseen. Suomessa etenkin muuttolintujen tarkkailulla on pitkät perinteet ja sananlaskutkin kertovat siitä, miten tärkeinä merkkeinä muuttolintujen saapumista pidettiin kevään edistymisestä. ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskystä ei päivääkään” ei viittaa niinkään kesään siinä mielessä kuin nykyisin ymmärrämme, vaan kasvukauden alkamiseen. Lintujen lisääntymisen onnistumisen kannalta on olennaista että pesintä osuu aikaan jolloin ravintoa on riittävästi saatavilla, esimerkiksi kevään toukkahuippuun. Tämä taas on kytköksissä kasvillisuuden heräämiseen.

Fenologia Suomessa

Turun Akatemiassa harrastettiin jo 1700-luvun puolivälistä lähtien fenologisia tutkimuksia. Fenologia on tieteenala, joka tutkii eläinten ja kasvien elämänkierrossa vuosittain toistuvien tapahtumien ajoittumista. Tällaisia tapahtumia ovat muuttolintujen saapumisen ja lähtemisen lisäksi esimerkiksi kasvien kukinnan alkaminen ja puiden puhkeaminen lehteen. Samankin tapahtuman osalta vaihtelut vuodesta toiseen saattavat olla huomattavia. Fenologian tutkijat antoivat havaintojensa perusteella ohjeita maanviljelijöille. Esimerkiksi viljan kylvämisen merkki oli, kun ”hämähäkit kutoivat verkkojansa runsaasti vakoihin, kärpässieppo niillä rupesi hyppelemään ja harakan kaula tuli paljaaksi”.

1900-luvulla fenologian harrastaminen hiipui muiden tutkimusmenetelmien kehittymisen myötä. Ilmaston lämpeneminen on kuitenkin herättänyt uudelleen kiinnostuksen vanhoihin fenologisiin aineistoihin. Lyhyen aikavälin käsittävistä aineistoista ei saada esiin ilmaston lämpenemisestä mahdollisesti johtuvia muutoksia, satunnaisvaihtelu on niin suurta. Vasta yli vuosikymmenten ulottuvat havaintosarjat pystyvät paljastamaan pitkäaikaisia muutoksia. Nykyaikainen tietojenkäsittely antaa välineet niiden hyödyntämiseen.

Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Eläinmuseo ja Suomen tiedeseura ovat yhteistyössä vapaaehtoisten luonnonharrastajien kanssa koonneet vuosittain fenologisia havaintoja Suomen eläin- ja kasvimaailmasta. Myös Luonto-Liitolla on kevätseurantaprojekti joka vuonna. En ole kuitenkaan havainnut, että mikään taho Suomessa antaisi tänä päivänä havaintojen perusteella harrastelijapuutarhureille neuvoja siitä, milloin on esimerkiksi sopiva aika aloittaa kylvöt.

Fenologinen puutarhakalenteri

Muualla on saatavilla ns. fenologisia puutarhakalentereita, joissa puutarhatyöt ajoitetaan luontohavaintojen mukaan. Esimerkiksi Saksassa puutarhan vuosi jaetaan kymmeneen ”fenologiseen vuodenaikaan” (”die phänologischen Jahreszeiten”) sen mukaan, milloin tietyt indikaattorikasveiksi valitut luonnon- tai puutarhakasvit aloittavat kukinnan taikka niiden hedelmät kypsyvät tai lehdet putoavat.

Kaikki saksalaisten käyttämät indikaattorikasvit ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset eivät sovellu tänne meille Pohjolaan. Sen vuoksi olisi hauskaa, jos saisimme käyttöön Suomen oloihin sovitetun fenologisen puutarhakalenterin. Ruotsalaisilla on sanontansa ”mellan hägg och syren”, joka viittaa tuohon vuoden suloisimpaan aikaan tuomen ja pihasyreenin kukinnan välissä. Veikkaanpa että senkin alkuperä on maanviljelyksessä eikä suutareiden loma-ajoissa. Perinnetietoa sekä käytännön näppituntumaa on meilläkin siitä, miten luonnon kehittymistä seuraten voi ajoittaa puutarhanhoidon toimia. Se pitäisi vain saada paperille yhtenäisen kalenterin muodossa.

Meidän puutarhakalenterimme

Ajattelimme tänä vuonna tehdä havaintoja eri kasveista omassa puutarhassamme ja päätellä, mitkä kasvit sopisivat meillä indikaattoreiksi. Niiden tulisi olla sellaisia, joiden mukaan on mahdollista määritellä puutarhan hoidon kannalta olennaisia luonnon kehitysvaiheita. Puutarhamme on itärinteessä, joten tämä ei ole keväällä seudun lämpimin paikka. Hiirenkorvat ilmestyvät koivuihin selvästi myöhemmin kuin esimerkiksi tien toisella puolella olevissa puutarhoissa.

Jouluruusu vaahteran juurella

Jouluruusu vaahteran juurella

Tätä kirjoittaessa tuntuu pätevältä nimetä pian päättyvä ”alkukevät” meillä jouluruusun (Helleborus niger) mukaan. Jouluruusu on kylväytynyt itsestään ”metsäpuutarhassamme” eli vanhojen vaahteroiden alla sijaitsevilla istutusalueilla. Sen kukinta osuu juuri siihen aikaan, jolloin pälvet kasvavat mutta maa on vielä roudassa, ainakin osittain. Hedelmäpuiden ja pensaiden leikkaus on vielä mahdollista, koska silmut eivät vielä ole alkaneet avautua. Ulkona ei vielä ole päästy kylvöhommiin, mutta esikasvatuskausi on alkanut.

Nyt odotellaankin sitä hetkeä, jolloin routa on sulanut ja maa kuivahtanut sen verran, että sitä pääsee muokkaamaan. Kun vielä maan lämpötila on noussut kahdeksan asteen tienoille, voi aloittaa aikaisimmat kylvöt. Saa nähdä mikä kasvi nousee uuden vuodenajan (”keskikevät”?) symboliksi?

Fenologisten havaintojen tekemisestä

Erityisesti silloin kun havaintojen kerääjiä on paljon, on tärkeää että ne tehdään yhteisten periaatteiden mukaisesti. Tämän vuoksi fenologisten tutkimusten tekijät antavat havainnoitsijoille tarkkoja ohjeita havaintojen tekemisestä. Vaikka tarkoitus olisikin kerätä havaintoja vain yksityistä käyttöä varten, niiden vertailukelpoisuudesta on hyvä huolehtia. Muuten niistä ei juuri ole hyötyä.

Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeiden mukaan peräkkäisten vuosien havainnot tulisi tehdä samoilta paikoilta ja etenkin puiden kohdalla samoista yksilöistä. Havaintopuiksi tulee valita yksilöitä, joiden lehtien puhkeaminen, kukinnan alku ja lehtien putoaminen kuvastavat lajille tyypillistä paikkakohtaista ”aikataulua”. Lehtien puhkeamisajaksi merkitään se, jolloin puut alkavat helakammin vihannoida ja pisimmälle kehittyneissä silmuissa (”hiirenkorvissa”) lehtilapa on auennut eli lehden muoto jo erottuu .

Kasvien ja sienien osalta havainnoidaan sellaisia yksilöitä, jotka kasvavat lajille tyypillisillä kasvupaikoilla. Esimerkiksi seinän vierellä taikka muutoin erityisen suotuisissa tai epäsuotuisissa paikoissa havainnoitava tapahtuma aikaistuu tai myöhästyy. Lajikohtaisten havaintojen tulisi kuvastaa kevään/kesän/syksyn vuotuista edistymistä havaintopaikalla. Muistiin merkitään havaintopäivä, joka kuvaa havainnoitavan tapahtuman yleistä alkamista tietyllä paikalla.

Me heräsimme havaintojen kirjaamiseen hieman myöhässä, joten aivan tarkkaa päivää jouluruusun yleisen kukinnan alkamisesta ei tänä vuonna tullut merkittyä ylös. Mutta pääsiäisviikolle se ajoittui, koska pääsiäissunnuntaina kirjasimme päiväkirjaan, että jouluruusut kukkivat.

Lukemista

  • Esa Lehikoinen, Risto Lemmetyinen, Timo Vuorisalo ja Sari Kivistö: Suomen lintutieteen synty. Turun Akatemian aika. Faros-kustannus Oy, Turku 2009.

Linkkejä

Muut jaksot ”Luontohavainnot puutarhakalenterina” ‑sarjassa

Tiivistelmä sarjasta

    Anna kuulua

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Connect with Facebook