Paikallisten mielestä surkea on kevät ollut Sloveniassakin, mutta meille kahdenkymmenen asteen lämpötila ja auringonpaiste sopi paremmin kuin hyvin!
Vietimme huhti–toukokuun vaihteessa viikon matkustellen Sloveniassa, Välimeren pohjoisimmassa nurkassa. Slovenia on kiva pieni parin miljoonan asukkaan maa, jolla on hämmästyttävän paljon kiinnostavaa tarjottavaa: Alpit, Välimeren rantaa ja Istrian niemimaata, karu Karst-ylänkö sekä lempeä ja rehevä alavampi alue pääkaupunki Ljubljanan ympärillä ja siitä itään. Minnekään ei ole pitkä matka, joten lyhyessäkin ajassa ehtii tutustua erilaisiin luonnonympäristöihin ja nähtävyyksiin. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vaatimattomia. Kun vielä Finnair lentää suoraan Ljubljanaan näin kesäisin, niin Slovenia on mainio lomakohde meille suomalaisille. Ljubljana on pääkaupungiksi pieni ja sopii esimerkiksi pitkän viikonlopun lomakohteeksi. Viikossa ehtii tutustua jo muuhunkin maahan.
Vierailumme sattui kevään parhaaseen aikaan: kaikki tuntui kukkivan luonnossa, puutarhoissa ja puistoissa. Saimme nähdä yhden suosikkimme karhunlaukan upean kukinnan Ljubljanan kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka karhunlaukka tuntuu vallanneen kokonaan! Myös toreilla myytiin karhunlaukkaa kaikissa muodoissaan: lehtiä, nuppuja, kukkia ja valmista pestoa.
Toritarjonnasta päätellen oli myös muiden villivihannesten huippusesonki: maistettuamme paikallisessa ravintolassa eli gostilnassa villiparsafrittataa meidän oli aivan pakko tuoda villiparsaa mukanamme Suomeen asti. Hoikassa villiparsassa on voimakas parsan maku, mutta tallella lievä katkera sivuaromi, joka on jalostetuista parsalajikkeista kadonnut – herkullista!
Varsinkin Ljubljana on hyvän ruuan ystävän paratiisi, sillä kaupungissa on valtavasti tasokkaita mutta edullisia ruokapaikkoja. Lisäksi huhtikuusta lokakuuhun kaupungin keskustassa katedraalin kupeessa järjestetään perjantaisin suosittu ruokatapahtuma Odprta Kuhna (= avoin keittiö), jossa ravintolat, catering-yritykset ja pop up– yrittäjät sekä viinintuottajat ja panimot myyvät aamusta iltaan pieniä maisteluannoksia tuotteistaan. Ljubljanalaiset pitävät valtavaa yhteispiknikkiä hienossa ympäristössä Ljubljanica-joen varrella ja tunnelma on aivan mahtava. Meitä lämmitti erityisesti se, että hyvän ruokahalun toivotus oli tapahtuman lakanassa ensimmäiseksi suomen kielellä!
Katedraalin toisella puolella on myös mainio tavallinen tori, jossa on kadehdittavan hieno taimivalikoima. Myös siemeniä on kaupan; emme voineet vastustaa kiusausta, vaan ostimme jännittävän näköisiä mustia pavunsiemeniä kylvettäväksi kasvimaalle. Elekieltä ja broken englishiä käyttämällä saimme selville, että tämä lajike olisi aikainen ja korkea lajike, siis todennäköisesti salkopapu. Jännittävää nähdä mitä siitä syntyy!
Ljubljanasta poikkesimme myös Välimeren rannikolle, jossa vietimme muutaman päivän yöpyen upeassa Piranin kaupungissa. Kaikki Slovenian lyhyen rannikon kaupungit ovat alun perin venetsialaisten muinaisia tukikohtia ja se näkyy kaupunkien vanhojen keskustojen arkkitehtuurissa. Piranin vanha kaupunki on erityisen hyvin säilynyt ja kaupungissa on autoliikennettä rajoitettu vahvasti, joten tunnelma on mukavan rauhaisa, varsinkin kun oli vielä turismin kannalta off-season. Tosin Sloveniassa juhlitaan vappua peräti kahden vapaapäivän verran ja huhtikuun lopussa on yksi muukin kansallinen vapaapäivä, joten kun siinä välissä oli tänä vuonna viikonloppukin, niin paikalliset päiväturistit järjestivät kaupunkiin hulinaakin!
Suola oli aikoinaan näiden Triestenlahden rantakaupunkien vaurauden lähde ja vielä nykyäänkin niiden ympäristössä on jäänteitä suolan valmistuksesta matalissa merenlahdissa. Piranista etelään Kroatian rajan pinnassa on laajin jäljellä oleva alue, jossa suolaa on valmistettu haihduttamalla merivedestä. Alue jakaantuu kahteen: toisessa on yhä tuotantoa, toisen on luonto vallannut takaisin lukuun ottamatta pientä aluetta, jossa suolaa valmistetaan yhä perinteiseen, keskiajalta periytyvään tapaan osana suolamuseon toimintaa. Hieno vierailukohde: ainutlaatuinen luontokohde ja samalla erittäin mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen nähtävyys! Polkupyörällä pääsee ajelemaan pitkin savipenkkoja, jotka erottavat suola-altaat toisistaan.
Istrian niemimaan sisämaassakin riittää nähtävää ja tehtävää. Ei ihme, että slovenialaiset ovat erittäin urheilullista ulkoilukansaa: vaelluspolkuja ja pyöräilyreittejä on ristiin rastiin luonnonkaunista maisemaa. Tänne täytyy tulla uudestaan! Siihen asti Sloveniasta muistuttavat Piranin suola, karhunlaukkapesto, Välimeren rannikon hassut reikäiset kivet sekä toivottavasti myös mustasiemeninen salkopapu, josta voi parhaimmillaan tulla varsinainen perintökalleus!
Valitettavasti salkopapu ei ehtinyt tuottaa siementä Suomen koleassa kesässä, joten perintökalleutta siitä ei tullut… Parempi onni seuraavalla kerralla!?