Olemme puutarhassa

Kesäpäivänseisauksesta kesä vasta alkaa, ajatellaan monessa kulttuurissa. Esimerkiksi Saksassa puhutaan kesän aloituksesta, Sommeranfang. Suomalaisessa kansanperinteessä juhannus erottaa sitä edeltävän pikkukesän isostakesästä, joka koittaa keskikesän juhlan jälkeen.

Meidän puutarhassa pikkukesä on vuoden hienointa aikaa: silloin koetaan herkin kukkaloisto, kun puissa ei vielä ole varjostavaa lehtipeitettä. Hedelmäpuiden ja monien koristepuiden kukinta sattuu sydänkevään ja alkukesän aikoihin, ja niin niityllä kuin kukkapenkeissäkin on monia varhaisia kukkijoita. Nuorten lehtien heleät, vaihtelevanvihreä värit lisäävät sävyjen kirjoa puutarhassa. Kaikki näyttää niin nuorelta ja kukoistavalta!

On siis aina hiukan haikeaa, kun kesä ”aikuistuu”. Onneksi keski-iässäkin on sentään omat hyvät puolensa, niin kuin ruusut. Pimpinellaruusut kukkivat jo, ja pian on vanhojen ruusujen vuoro.

Ajankohdan puutarhatyöt

Pikkukesän aikana kasvimaalla on kylvö- ja istutustyöt saatu tältä erin päätökseen, taimet on suojattu tunkeilijoilta ja polut katettu hakkeella. Nyt on vuoro huolehtia siitä, että rikkaruohot eivät saa yliotetta viljelykasveista. Seuraavien viikkojen ohjelmassa on siis kitkemistä, kitkemistä ja kitkemistä…

Kuivina kausina myös kastelu on tarpeen, mutta meidän seudulla saatiin juhannuksen alla sellaiset ukkoskuurot niskaan, että ihan pian ei kastelu taida olla tarpeen! Nyt on kotipihallakin sadevesisäiliö pullollaan, joten ei haittaa, vaikka tulisi muutaman viikon hellekausikin.

Välimeren yrttipenkki juhannuksena 2020

Lämpimät säät olisivatkin ihan tervetulleita, koska meillä on nyt muutaman viikon ajan lomaa ja aikaa nauttia vapaa-ajasta puutarhassa ja viime vuonna vihdoinkin valmistuneella terassillamme. Vaikka koronakriisi onkin hieman hellittänyt, ei vieläkään tunnu kovin houkuttelevalta lähteä laajemmin matkustelemaan.

Terassin istutukset ovat onnistuneet yli odotusten: yrttipenkeissä kasvaa kohisten! Joskus tuntuu, että istutusmulta on ollut liiankin ravinteikasta, koska jouduimme käyttämään omatekoisen kompostimullan lisäksi myös ostomultaa. No, se ongelma poistunee muutamassa vuodessa, kun kasvit ovat käyttäneet ravinteet ja osa niistä varmaan huuhtoutuu poiskin.

Uusi tuholaistuttavuus

Meillä ei yleensä ole sellaisia tuholaisongelmia puutarhassa, että joutuisimme ryhtymään merkittäviin torjuntatoimiin. Linnut ja petohyönteiset pitävät kirvat ynnä muut aisoissa.

Mutta tänä vuonna huomasimme, että yhden Välimeren yrttipenkkiin hankitun puksipuun mukana oli tullut puksipuun kemppejä (Psylla buxi), jotka tunnistaa uusien lehtien tyvelle ilmestyvästä valkoisesta ”pölystä”. Jotta kemppi ei leviäisi kaikkiin puksipuihin, ryhdyimme torjuntahommiin.

Kempin jälkiä puksipuussa

Otimme käyttöön luonnonmukaisen puutarhaviljelyn ”grand old ladyn” Ulla Lehtosen suositteleman ”amerikkalaisen ötökkäöljyn”: 2½ dl ruokaöljyä sekoitetaan 1 ruokalusikalliseen (15 millilitraa) nestemäistä saippuaa. Itse käytimme Marseille-saippuaa, mutta myös mieto astianpesuaine kelpaa. Tätä öljyseosta käytetään 1–2 teelusikallista 2½ desilitraan vettä ja näin syntynyttä nestettä suihkutetaan tuholaisten päälle.

Seosta kutsutaan englanniksi nimellä ”insecticidal soap”. Öljy tukahduttaa hyönteiset ja saippuaa tarvitaan levittämään ja sitomaan öljy kohteeseen. Lehtosen mukaan aine sopii useimmille puutarhakasveille, siis myös syötäville, vaikka joillekin se voi aiheuttaa viottumia. Kannattaakin ensin kokeilla huomaamattomaan paikkaan!

Ainakaan puksipuuta aine ei näytä vahingoittavan ja ötökätkin tuntuvat kadonneen. Täytyy kuitenkin tarkkailla tilannetta ja uusia käsittely jos kemppien jälkiä taas ilmaantuu.

Yrttitarhan sadonkorjuu alkaa

Yrttitarhassamme useat monivuotiset yrtit ovat jo ehtineet siihen vaiheeseen, että satoa voi ryhtyä korjaamaan kuivattavaksikin, ei pelkästään tuorekäyttöön. Esimerkiksi talvikynteli on venynyt sen mittaiseksi, että nyt on parasta ryhtyä leikkaamaan sitä kasvuston tuuhentamiseksi (kuvassa etualalla).

Etualalla talvikynteli

Kyntelit ovat muuten yrttejä, joita ei kovin yleisesti tunneta, ainakaan niiden taimia ei ole yhtä helppo löytää kuin muiden yrttien. Se on outoa, sillä kynteli on mielestämme erittäin käyttökelpoinen ja herkullinen mauste. Sen aromi on samankaltainen kuin timjamin, mutta voimakkaamman ryytimäinen. Erityisesti talvikynteli on niin voimakas mauste, että pienikin määrä tekee vahvan vaikutuksen!

Saksassa kynteliä kutsutaan nimellä Bohnenkraut eli papuyrtti. Se sopiikin mainiosti papuruokien ryydittäjäksi. Mielestämme sitä voi käyttää lähes kaikessa, mihin timjamikin sopii, sekä maustesekoituksena timjamin ja muiden ryytimäisten yrttien kanssa.

Monivuotisen talvikyntelin (Satureja montana) lisäksi on olemassa yksivuotinen kesäkynteli (Satureja hortensis), jonka satokausi on myöhemmin. Sen aromi on hieman hennompi kuin talvikyntelin. Kesäkynteli on kukkiessaan hyvin kaunis yrtti, joten sitä kannattaa viljellä jo ulkonäkönsä vuoksi. Se kylväytyy hyvin helposti, joten kaunista kukintaa saa viljelyvuoden jälkeenkin ihailla yrttipenkissä, joskus muuallakin…!

Kesäkynteli on sitkeä sissi

Istutusaika alkaa

Kesä-heinäkuun istutusaika on 22.6.–4.7. Jos istutus- ja kylvöhommia ei ole tiedossa, kannattaa muistaa, että kuivatettavien kasvien kuten yrttien kannalta suotuisimpia aikoja ovat istutusajan kukkapäivät. Kun vielä korjaa sadon poutapäivänä puolenpäivän tienoilla, niin olosuhteet ovat parhaat nopealle kuivumiselle ja aromien säilymiselle!

Istutusajan aluksi onkin heti

• kukkapäivä: 22.6. ja seuraava koittaa 1.7. Toivottavasti silloin on pouta!
• lehtikasveille otollisia istutusaikoja on 23.6. kello 12 alkaen 24.6. asti sekä 2.–3.7.
• hedelmäkasvien kannalta suotuisia aikoja esim. hoitotoimenpiteisiin on 25.–27.6. kello 12 asti sekä 4.7.
• juuripäiviä seuraa 27.6. kello 13 alkaen 29.6. kello 19 asti.