”Koko luonto nyt virkoopi, meri, maa ja taivas ihastuupi, iloitkoon siis vanha ja nuori, linnut laulavat ja maa on tuore.” Näin runoili Mikael Agricola Rukouskirjassaan toukokuun kohdalla. Sama luomakunnan ihastus uudesta elämästä kuvastuu suomalaisille rakkaasta Suvivirrestä: ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks’ luopi, sen kutsuu elohon”. On sydänkevät, tuo maaginen vuodenaika, jolloin koko luonto tuntuu puhkeavan kukkaan, lehteen, versoon – elämään!
Meillä tätä aikaa symboloi vaahtera, jonka limetinkeltaiset kukat aukesivat äitienpäivän alla. Vaahteroita on naapurustossa joka pihassa, joten koko tienoo muuttui kuin taikaiskusta heleän keltaiseksi!
Vaahterankukat värittävät tienoon
Siellä täällä kontrastia luo rusokirsikka vaaleanpunaisine kukkineen ja punertavine lehtineen. Lähes kaikki puut ja pensaatkin ovat vähintäänkin hiirenkorvilla (joitakin jalopuita, esimerkiksi lehmusta ja tammea lukuunottamatta). Nurmen vihreys on palannut ja perennatkin ovat aloittaneet rehevän kasvun, joten keväinen vehreys suorastaan hyppää silmille. Kevättunnelman viimeistelee vain muutamaksi tunniksi lyhyenä yönä taukoava lintujen konsertti – eiköhän nyt ole jo palannut pääskynenkin! Tilastojen mukaan näihin aikoihin alkaa yleensä terminen kesä Etelä-Suomessa eli vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi +10 asteen yläpuolelle. Sää on ollut tähän asti viileähköä ainakin täällä meillä, joten on mielenkiintoista nähdä mihin termisen kesän aloitus tänä vuonna asettuu.
Rusokirsikoita ja kevätkukkia
Puutarhatöiden kannalta luonnon kukoistus on merkki siitä, että on aika kylvää kasvit, joiden kylvöohjeissa todetaan ”kylvetään maan lämmettyä”. Alkukuun viileästä säästä huolimatta maan lämpötila oli noussut 12–14 asteen tienoille kasvimaallamme äitienpäivän aikoihin. Esimerkiksi sukulaiset punajuuri ja mangoldi kehotetaan kylvämään vasta toukokuun jälkipuoliskolla, koska viileässä maassa ne yltyvät kukkimaan sen sijaan että kasvaisivat juurta tai lehteä. Kovin hallanarkojen kasvien kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, sillä vaikka maa olisikin lämmennyt tarpeeksi niiden itämistä ajatellen, nuoret taimet vahingoittuvat jos säässä tulee takapakkia. Hallan esiintyminen on täällä Etelä-Suomessa todennäköistä aina touko-kesäkuun vaihteeseen saakka. Esimerkiksi papujen kylväminen saa siis vielä odottaa.
Nyt on myös aika istuttaa aikaista perunaa ja kylvää naurista sekä lannoittaa kasvuun lähteneitä monivuotisia kasveja. Esikasvatettujen taimien karaiseminen eli totuttaminen ulkoilmaan voidaan vähitellen aloittaa: ainakin viikon ajan ennen ulos istuttamista taimet viedään leutoina päivinä ulos ja tuodaan sisään yöksi. Jos on käytössä kasvihuone tai ‑lava, niin taimet voi siirtää sinne, kunhan seuraa säätä ja ryhtyy suojaustoimiin säätiedotuksen luvatessa hallaöitä. Meillä heitetään vanha räsymatto lavan päälle hallanvaaran uhatessa.
Kirsikkapuun alla
Seuraava fenologinen vuodenaika eli alkukesä koittaakin sitten, kun suurin hallanvaara alkaa olla ohi. Katsotaan mikä kasvi nousee sen tunnukseksi meidän puutarhassamme…
Muut jaksot ”Luontohavainnot puutarhakalenterina” ‑sarjassa
- Osa 1: Varhaiskevät
- Osa 2: Keskikevät
- Osa 4: Alkukesä
- Osa 5: Keskikesä
- Osa 6: Loppukesä
- Osa 7: Ruskasyksy
- Osa 8: Myöhäissyksy
- Osa 9: Talvi
Anna kuulua