Olemme puutarhassa

Vuoden puutarhakausi alkaa laskiaisenvietolla: perinteisin laskiaistaioin yritetään varmistaa tulevan kauden viljelyonni. Perinteinen laskiaisruoka on härkäpapurokka, joka höystetään meheväksi possunlihalla. Parempaa evästä pulkkamäkeen saa hakea!

Laskiainen koittaa tänä vuonna aikaisin, jo helmikuun alkupuolella. Laskiaisrokka taitaa olla ainoa ruokalaji, joka on vanhoista perinteistä säilynyt nykypäivään. Vieläkin hernekeittoa nautitaan torstaisin, ennen viikottaista paastopäivää eli perjantaita. Ennen muinoin rokka kuului niihin ruokiin, joita tankattiin ennen pääsiäistä edeltävään pitkään paastoon ”laskeutumista”. Tosin silloin se tehtiin härkäpavuista, mistä kertoo vanha nimikin ”papurokka”.

Laskiaisena oli tärkeintä että ruoassa oli rasvaa. ”Jota enemmän rasva kiilsi sormissa ja suupielissä, sitä paremmin kesällä siat lihoivat, lehmät lypsivät, ja sitä enemmän emännät kirnusivat voita ja palvasivat sianlihaa” kertoo Kustaa Vilkuna kansanperinteestä laskiaiseen liittyen. Jos siis perinteistä rokkaa haluaa, sen valmistamiseen tulee käyttää rasvaista possunlihaa.

Härkäpavuista rokan keittäminen on hieman hankalampaa kuin herneistä, varsinkin jos on tottunut syömään rokan hyvin pehmeänä ja soseisena niin kuin me. Härkäpavun siementen sitkeä kuori nimittäin säilyy kuivattunakin eikä se pehmene täysin pitkään keitettynäkään. Halusimme kuitenkin kokeilla miten perinteinen rokka syntyy härkäpavuista, joten otimme haasteen vastaan.

Talvinen piknik

Meillä ei viljellä härkäpapua niin paljon että sitä riittäisi talven varalle kuivatettavaksi, vaan nautimme pavut kesällä tuoreeltaan. Sen vuoksi ostimme Annalan joulutorilla kuivattuja härkäpapuja Myllylän kansakoululta Iitistä. Ne olivat hauskan monenkirjavia, ilmeisesti pussissa oli monen eri lajikkeen siemeniä. Haittapuolena oli se, että pavut käyttäytyivät eri tavalla: joidenkin kuori halkeili ja irtosi jo yön liotuksen jälkeen, kun taas toisten kuori ei hievahtanutkaan. Loppujen lopuksi ryöppäsimme siemenet jotta saimme osan kuorittua ennen kypsentämistä ja keitosta sopivan soseutunutta. Aikamoinen homma papujen kuoriminen kuitenkin on, joten vähemmällä pääsee jos voi liottaa papuja pidempään, esimerkiksi pari vuorokautta. Tai jos on käytettävissä jonkinlainen riittävän suuri puserrin, esimerkiksi perunapuserrin tai ”Flotte Lotte” eli hedelmäsoseiden valmistukseen käytettävä mylly. Tai jos ei yksinkertaisesti välitä siitä että keitto on totuttua sitkaampaa!

Aloitimme keiton valmistamisen edellisenä iltana, jolloin laitoimme pavut likoamaan ja keitimme lihasta liemen. Liemi on hyvä saada jäähdytettyä ennen varsinaisen keiton valmistamista, jotta niin halutessaan saa ylimääräisen rasvan kuorittua liemen päältä. Sillä tavoin pystyy säätelemään rasvan määrää mielensä mukaiseksi, jos ei ole niin nuuka perinteiden noudattamisen kanssa. Toki lihan, liemijuurekset ja pavut voi myös kypsentää myös yhtä aikaa, jolloin keiton valmistaminen on yksinkertaisempaa kuin reseptissämme. Siihenkin menee kyllä useampi tunti – kyse on siis kirjaimellisesti slow foodista!

Hernerokka kehotetaan usein maustamaan meiramilla, mutta koska emme erityisesti perusta meiramista käytimme keiton höystämiseen kynteliä, perinteistä papuyrttiä. Lisäksi maustimme keiton valkosipulilla ja suomalaisella sinapilla. Täytyy sanoa että siitä tuli todella herkullista retkiruokaa, jos mahdollista vieläkin maistuvampaa ulkona pakkasessa kuin hernerokka! Ruokatermoksessa keiton voi ottaa mukaansa laskiaismäkeen, taikomaan huutamalla ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä”!

Katso resepti

• Härkäpapurokka