Kevätsipuli kuukauden kasvina on tavallaan aprillipila: sellaista kasvilajia kuin kevätsipuli ei ole olemassakaan. Sen sijaan monivuotisina viljeltäviä sipulikasveja kuten ruohosipulia ja pillisipulia voi hyvällä syyllä kutsua kevätsipuleiksi, sillä ne alkavat vihertää aikaisin keväällä.
Kevätsipuleiksi tai vihersipuleiksi kutsutaan sipuleita, jotka korjataan syötäväksi keskenkasvuisina, toisin sanoen ennen kuin varsinainen sipuli eli turvonneet lehtikannat ehtivät muodostua. Yleensä kevätsipuleina kaupassa myydyt sipulit ovat nuoria kepasipuleita eli ruokasipuleita (Allium cepa), joita meillä harvoin viljellään siemenestä asti lyhyen kasvukauden vuoksi. Tyypillisempää on käyttää istukassipuleita jotta satoa saadaan kohtuuajassa.
Löytyy kuitenkin lajeja, joita voisi hyvällä syyllä kutsua meilläkin kevätsipuleiksi. Kuten koristetarhassakin myös kasvimaalla ensimmäisten joukossa maasta puskevat keväällä monivuotisina viljeltävät sipulikasvit. Jos haluaa päästä nauttimaan oman puutarhan sadosta jo aikaisin keväällä, kasvimaalla onkin hyvä olla nurkkaus näille ja muille monivuotisille vihanneksille ja yrteille.
Meillä kasvaa monivuotisten penkissä muun muassa ruohosipulia, kiinansipulia, pillisipulia ja uutuutena myös ilmasipulia. Tänä keväänä ostimme uusien sipulikasvien siemeniä, muun muassa ruijanruohosipulia ja käärmelaukkaa (kuvassa). Monivuotisten sipulien kokoelma on siis laajenemassa.
Käärmeenlaukka
Liljakasvien heimoa
Kaikki sipulit eli laukat (Allium) kuuluvat liljakasvien (Liliaceae) heimoon. Ensimmäisenä satoa saadaan ruohosipulista (Allium schoenoprasum). Se kasvaa Suomessakin luonnonvaraisena erityisesti merenrannoilla. Ilmankos se on yksi suomalaisten lempiyrteistä! Ruohosipuli on nimensä mukaisesti ruohomainen, laihassa ja kuivassa maassa hento kasvi.
Ruohosipuli aikaisin keväällä
Kiinansipuli (Allium tuberosum) muistuttaa ruohosipulia, mutta sen lehdet ovat litteät eivätkä pyöreät ja ontot kuten ruohosipulin lehdet ja kukinto on valkoinen. Kiinansipuli tuoksuu ja maistuu valkosipulilta. Kasvi on kotoisin Aasian koillisosista kuten nimikin antaa ymmärtää.
Myös pillisipuli (Allium fistulosum) on alunperin aasialainen kasvi: Kiinassa ja Japanissa se on ollut yleisin sipulilaji. Euroopassakin pillisipuli on aiemmin ollut suosittu, mutta nykyään sitä viljellään harvemmin. Pillisipulia on käytetty esimerkiksi perinteisissä turvekatoissa ja se onkin kaunis kukkiessaan valkoisin pallomaisin kukinnoin. Rotevan kasvin lehdet ovat paksut ja ontot.
Ilmasipuli (Allium cepa var. viviparum) on ruokasipulin variaatio kuten latinankielisestä nimestä voi päätellä. Monissa kielissä sitä kutsutaan egyptiläiseksi sipuliksi. (Sipuleita on käytetty ahkerasti jo muinaisessa Egyptissä jossa niitä lienee pidetty suuressa arvossa, koskapa niitä pantiin vainajien mukaan hautoihin!) Ilmasipuli kehittää valkosipulin tavoin kukintoon itusilmuja jotka ovat kuitenkin suurempia kuin valkosipulin itusilmut – melkein kuin valmiita pikku sipuleita! Niistä kasvia voi lisätä istuttamalla itusipulit maahan. Kasvi hoitaa istuttamisen myös itse, jos lehtien annetaan kuivua: kuivuessaan ne taipuvat maahan ja laskevat itusipulit multaan!
Ilmasipulin itusipuleita
Vihersipulien käyttö ja viljely
Näistä sipuleista käytetään yleisimmin lehtiä yrttien tapaan, vaikka toki lähes koko kasvi on syötävä; myös kukat etenkin niiden ollessa nuppuasteella ja itse sipuli niistä lajeista, jotka muodostavat sipulin. Pikkusipuleita voi lisätä vaikkapa säilykkeisiin.
Ruohosipuli on yksi suomalaisen keittiön yleisimmistä yrteistä ja muitakin vihersipuleita käytetään samalla tavalla, tuomaan sipulin raikkaan kesäistä makua mitä erilaisimpiin ruokiin. Pilli- ja ilmasipuli ovat varsin voimakkaan makuisia, kun taas ruoho- ja kiinansipuli ovat miedomman makuisia. Pilli- ja ilmasipulin lehdet ovat rotevampia kuin ruoho- ja kiinansipulin lehdet, joten niistä tehty silppu on karkeampaa. Parhaimmillaan lehdet ovat tuoreina, mutta jos niitä käytetään ruoanlaitossa, ne lisätään ruokaan loppuvaiheessa tai vasta kypsennyksen jälkeen, jotta tuore aromi ei tuhoudu.
Kiinansipuli kukkii hieman myöhemmin kuin ruoho-, pilli- ja ilmasipuli, joten se myös säilyy pisimpään hehkeänä. Kukinnan jälkeen monivuotiset sipulit nimittäin ränsistyvät nopeasti. Ruohosipuli kannattaakin leikata alas kukinnan jälkeen tai nyppiä kukat pois. Sipuleita kannattaa kasvattaa rehevämpien kasvien kuten esimerkiksi tarhasuolaheinän seurassa, sillä tavoin naapurit peittävät ankeaksi muuttuneen sipulikasvuston.
Sipulit on hyvä kaivaa ylös ja istuttaa uudelleen kunnostettuun maahan kolmen neljän vuoden välein. Samalla ryppäitä voi jakaa ja laajentaa kasvustoa. Muutamalla sipulilla pääsee siis alkuun joten niitä kannattaa anella palstanaapurilta. Erityisesti pillisipulia on helppo kasvattaa myös siemenestä. Ja ruohosipulimättään alun voi hankkia kaupan vihanneshyllystä kunhan valitsee ruukun jossa juuret ovat hyvässä kunnossa: vaaleat ja elinvoimaiset!
Mistä saa ilmasipuleiden istukkaita?
Jaa-a, se voi ollakin hankalaa ellei tunne ketään ilmasipulin onnellista omistajaa. Itse olemme aikoinaan saaneet ilmasipulin istukassipuleita puutarhamessuilta, mutta tänä kesänä ilmasipulimme oli ”huonossa hapessa”. Helteet saivat sen tuleentumaan ennen kuin uusia sipuleita oli ehtinyt kehittyä. Saa nähdä nouseeko vanhoista sipuleista mitään ensi keväänä… Kokeilepa kysellä istukkaita Maatiainen r.y.:n puodista (http://www.maatiainen.fi)!