Olemme puutarhassa

Remonttiprojektissa on vuorossa puutarhan kunnostaminen kaivuutöiden jäljiltä. Savimaa kaipaa perusteellista parantamista ennen kuin siihen voi istuttaa mitään pysyvämpää.

Kuten olemme aiemmissa artikkeleissa kertoneet, tontillamme tehtiin iso salaoja- ja sadevesijärjestelmän remontti, jonka yhteydessä osa pihamaasta myllättiin perusteellisesti. Jälkien korjaamisessa on vierähtänyt jo vuosi mutta vähitellen alamme olla voiton puolella.

Tänä keväänä ja kesänä on vuorossa puutarhan alava alue, jonka läpi talon vesijohdot ja viemäri kulkevat kadulle. Kaivuutöitä tehtäessä havaittiin miksi täällä ei koskaan kasvanut mitään muuta kuin sammalta: maaperä on noin kymmenen sentin humuskerroksen alla pelkkää tiivistä savea. Ja sitä tuntuu riittävän muutaman metrin syvyyteen!

Savi pohjamaana

Monimutkaiseksi asian tekee se, että tämänkertaisten ja aikaisempien kaivuutöiden aikana alueelle on tuotu myös mittavat määrät hiekkaa ja soraa. Lisäksi pohjamaata eli savea on päätynyt päällimmäiseksi maakerrokseksi. Eli maaperä on varsinainen sirkus: paikoitellen tiukkaa savea ja siellä täällä läpäisevää kivennäismaata ja välillä kaikkea tätä yhtenä täytekakkuna!

Maata parantamassa

Meillä on ollut suunnitelmissa perustaa paikalle pieni ”kirsikkapuisto” tsehovilaiseen tyyliin: koristekirsikkalehto, jonka aluskasvillisuutena kasvaisi niittymäinen nurmi kukkineen. Puiden alla voisimme viettää omaa hanami’amme eli japanilaista kirsikankukkajuhlaa… Nyt mietityttää voiko sellaista suunnitelmaa lainkaan toteuttaa kun maaperä on näin surkea.

Olemme keränneet alueelle kaikenlaista materiaalia maan parantamista varten: remontin jäljiltä jäänyttä hiekkaa ja soraa, kompostia, hiekan- tai savensekaista multaa ja jopa hiekoitushiekkaa, jonka keräsimme keväällä kadulta. Savimaan parantamiseksi siihen pitää lisätä soraa tai hiekkaa sekä runsaasti humuspitoista ainetta kuten kompostia tai multaa. Hiekkamaan laatua puolestaan parantaa saven sekä humuspitoisen materiaalin lisääminen. Tällaista cocktailia olemme yrittäneet valmistaa samalla kun olemme muokanneet pintamaata ja poistaneet rikkaruohot.

Viherlannoituskasvit on kylvetty

Kaikkea savea emme millään saaneet peiteltyä takaisin maahan vaan kahdeksan säkillistä sinistä savea kertyi kaatopaikalle kärrättäväksi. Sen jälkeenkin istutusalueen pinnalle jäi suuri määrä savimöykkyjä. Toivottavasti routa hajottaa ne ensi talvena!

Saatuamme maanpinnan jotenkuten tasoiteltua kylvimme alueelle kasvimaalta tuttuja viherlannoituskasveja: veriapilaa, sinimailasta ja kehäkukkia. Ajatus on että ensimmäisen kesän ajan nämä puutarhurin ystävät muokkaisivat juurillaan maata ja lisäävät sen ravinteikkuuttta juurinystyröillään. Syksyllä voisimme lisätä maahan kompostia ja silputtuja syksyn lehtiä. Ensi keväänä olisi sitten aika tehdä lopulliset istutukset – siis jos maa osoittaa kehittymisen merkkejä…

Muut jaksot ”Maanparannusta”‑sarjassa

• Osa 2: Uuden istutusalueen maanparannusprojektissa on tapahtunut edistystä kun syksyn lehdet on saatu muokattua humuslisäykseksi huonokuntoiseen maahan.