Joulu on perinteiden aikaa. Hauskaa perinteissä on se, että ne syntyvät joskus nopeastikin: jo kerran jälkeen jokin tuntuu niin hyvältä ja jouluun kuuluvalta että siitä tulee traditio.
Jouluperinteistä osa on kaikille yhteisiä, osa perheiden ja pienempien porukoiden ikiomia. Monet niistä liittyvät pikemminkin joulunodotukseen kuin itse juhlaan: ostosretket joulumarkkinoille tuttuun joulukaupunkiin niin kuin Porvooseen. Leivontatalkoot, joiden aikana syntyvät piparit ja muut suosikkipikkuleivät. Hienot joulukonsertit tutuissa ja tuntemattomammissakin kirkoissa. Suomessa on yhä hieno lauluperinne joka näkyy etenkin tähän aikaan vuodesta!
Myös itse jouluaaton ja ‑pyhien ohjelmassa jokaisella on omat suosikkinsa joita ilman ei joulua tule. Yksi ei tule toimeen ilman herkullista kalapöytää, toinen sitä ainoaa oikeaa joululaululevyä, jonka musiikki luo joulun tunnelman. Kolmas katsoo että seimiasetelman täytyy ehdottomasti löytyä piirongin päältä, josta sen hahmojen retkeä läpi joulutarinan voi seurata loppiaiseen saakka.
Meille yksi joulun välttämättömistä perinteistä on joulukuusi, joka kannetaan sisään Tuomaan päivänä. Viime vuonna kuusi löytyi omasta pihasta ja hieman muotopuolenakin se osoittautui hienoksi joulupuuksi!
Tänä vuonna Tuomaan päivänä sattuu olemaan myös talvipäivänseisauksen hetki, joten juhlaan on monin verroin aihetta. Ollaan aurinkovuoden taitteessa ja koittaa käänne kohti kevättä ja kesää! Sen kunniaksi havuntuoksua on ilmassa enemmänkin, koska teimme tuijanoksista havuköynnöksen pönttöuunin joulukoristeeksi. Yksi tuijistamme oli kasvanut aivan liian suureksi kasvupaikkaansa, joten leikkasimme sen alas. Oksia on siis riittänyt adventti- ja joulukoristeisiin yllin kyllin.
Tämän blogin jouluperinteeksi on puolestaan muodostumassa kuukauden kasvi ‑artikkeli viime vuoden joulukuulta. Sen paremmin meidän on vaikea kiteyttää joulun sanomaa.
Puutarhan väki toivottaa kaikille lukijaystävilleen ihmeellistä, riemukasta joulujuhlaa!
Täti Punainen ja Setä Sininen
Anna kuulua