Kevätpäiväntasauksesta alkaa kevät, ainakin tähtitieteellisessä mielessä.
Maaliskuun istutusajan alkaessa oli kevättä ilmassa, sen lähetessä loppuaan puutarha on taas talviasussa. Vanha kansa sanoi että kevät keikkuen tulevi, ja tämä kevät tuntuu olevan siitä malliesimerkki!
Mutta vaikka sää ei ole järin keväinen, tähtitieteellinen kevät alkaa tänään, kevätpäiväntasauksen päivänä. Kevätpäiväntasaushan tarkoittaa sitä ajankohtaa, jolloin aurinko siirtyy eteläiseltä taivaanpuoliskolta pohjoiselle. Päivä on silloin yhtä pitkä kuin yö ja kevätpäiväntasauksen jälkeen päivän pituus kasvaa yli viidellä minuutilla joka vuorokausi! Valon määrä lisääntyy siis huimaa vauhtia mikä tietysti virkistää meitä kaikkia, mutta auttaa erityisesti puutarhuria: esikasvatus muuttuu huomattavasti helpommaksi kun lisävaloa ei pian enää tarvita esikasvatuksessa.
Eteläisemmillä leveysasteilla kevätpäiväntasaus osuu lähelle kasvukauden alkua, joten näihin aikoihin vietetään monissa kulttuureissa erilaisia maanviljelykseen alun perin liittyneitä juhlia. Englannin Stonehenge ja monet muut muinaiset muistomerkit on aikoinaan rakennettu aurinkokalentereiksi, osoittamaan vuodenkierron merkkipäivät. Kevätpäiväntasauksella oli erityisen suuri merkitys, koska se ennusti luonnon heräämistä ja uuden kasvukauden alkamista.
Meillä Suomessa kevätpäiväntasauksesta menee kasvukauden alkuun täällä etelässäkin yleensä noin kuukausi. Terminen kasvukausihan koittaa, kun vuorokauden keskilämpötila ylittää viisi astetta, edellyttäen että lumi on jo ehtinyt sulaa. Sen sijaan termisen kevään alkuun ei pitäisi olla enää pitkä aika täällä etelässä, sillä tilastojen mukaan vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nollan yläpuolelle Helsingissä maaliskuun 27. päivän paikkeilla. Vuosittaiset heitot ovat kuitenkin suuria, esimerkiksi viime vuonna terminen kevät alkoi meillä 2.4. kun taas vuonna 2012 kevät koitti jo 10.3.
Tätä taustaa vasten lämmin jakso maaliskuun alkupuolella ei ollut aivan tavaton aikataulun suhteen, vaikka ennätyksellisen leutoa olikin. Sen sijaan talvi oli poikkeuksellinen, eli aikaisen kevään tunteen maaliskuun alkupuolella taisi lopultakin aiheuttaa se, että lämpimän jakson alkaessa ei ollut lunta nimeksikään!
Maaliskuun istutusaika kului siis säiden sahaamista ihmetellessä. Leikkasimme kotipuutarhan hedelmäpuut ja marjapensaat sekä koulimme tammikuussa kylvetyt chilipaprikan taimet paperipotteihin. Potit upotettiin multaan, jotta ne pysyisivät kauemmin tuoreina eivätkä taimet nuupahtaisi, vaikka joutuisivatkin olemaan jokusen päivän ilman kastelua. Nyt meillä on siis chilikasveja kolmelta eri vuodelta, kun edellisvuotisetkin chilit ovat selvinneet talvesta hengissä, yksi jo toistamiseen. Vanhimmassa kasvissa on kolme hedelmääkin hyvää vauhtia kehittymässä – se jos mikä luo uskoa kevääseen!
Oho, kolmannen vuoden chili. Sehän alkaa olla jo vuosikertakasvi 😉 Minullakin yhtenä talvena onnistui chilin talvetus, mutta tänä vuonna paprikoiden talvetus ei mennyt ollenkaan putkeen. No, uutta on jo tulossa.
Juu, olemme ylpeitä sitkeästä sissistämme! Viime keväänä puutarhamessuilla Chiliyhdistyksen neuvoja kertoi saaneensa pidettyä chilipaprikan hengissä neljä vuotta. Katsotaan onnistummeko mekin… Suurin osa chileistä on kyllä ryytynyt jo ensimmäisen kasvukauden jälkeen kompostikuntoon.