Remonttirintamalla kevät on ollut vilkas ja autotallista alkaa vähitellen kuoriutua oikea puutarhahuone!
Kevät toi taas muurarin, maalarin ja hanslankarin remonttityömaalle, kun maaliskuun ensimmäisellä viikolla alkoi korjausrakentamisprojektimme seuraava vaihe. Ennen talven tuloa on tarkoitus saada jonkinmoiseen päätökseen autotallin muutostyöt.
Joskus muinoin alkuperäisessäkin käytössä ollut tila oli sittemmin muuttunut kaikenkarvaisen romun hautuumaaksi. Kun olimme vihdoin saaneet uuden varastorakennuksen valmiiksi, ryhdyimme isoon urakkaan: autotalli tyhjennettiin viemällä säilytettävä tavara uuteen varastoon tai vintille, tarpeeton kama kierrätyskeskukseen sekä suoranainen roina kaatopaikalle.
Jokainen tällaisen urakan tehnyt tietää, kuinka rasittavaa se on sekä fyysisesti että henkisesti. Oma menneisyys iskee vasten kasvoja hylätyn tavaran muodossa… Mutta toisaalta myös tyydytys on suuri, kun urakan saa vihdoin tehtyä: aivan kuin omasta mielestäkin olisi tullut siivottua jokin hämärä nurkka!
Tämä entinen autotalli muodostaa puolet talon kellarikerroksesta. Koska talomme on rinteessä, kellarikerroksen alarinteen puoleinen pääty on kokonaan maan päällä eli siltä puolelta talo on itse asiassa kaksi ja puolitoistakertainen. Suunnitelmamme on ottaa tämä alarinteen puoleinen osa autotallia asuinkäyttöön, kun taas perälle tulee tekninen tila, pieni varastohuone ja wc.
Yksi muutostyön motiiveista on ollut se, että talossamme ei ole lainkaan asuintiloja, joista olisi esteetön pääsy puutarhaan tai terassille. Siis tyypillinen jälleenrakennuskauden talo, joka seisoo korkean sokkelin päällä. Autotallin etuosan ottaminen asuinkäyttöön on meille ainoa mahdollisuus saada tällainen ”puutarhahuone”, joka yhdistää pihan ja asuintilat toisiinsa.
Oheisista kuvista käy ilmi, miten urakka on edennyt. Aluksi ei ollut tarkoitus tehdä betonilattialle mitään, vaan rakentaa uudet väliseinät sen päälle. Kun uuden vessan viemäriputkille avattiin urat lattiaan, paljastui että betonilattian rakenne ei kosteusteknisesti vastaa nykymääräysten vaatimuksia – ei varsinainen yllätys, mutta olimme kai ylioptimistisesti toivoneet, että lattialle ei tarvitsisi tehdä mitään.
Tästä kehkeytyi kuukauden mittainen ja usean tuhannen euron hintainen ylimääräinen vaihe urakkaan. Vanha betonilattia louhittiin auki ja sen alta kaivettiin pois lähes puoli metriä paksu kerros hiekkaa. Uusi lattia eristettiin kapillaarikatkoksi sopivalla leca-soralla ja ohuella polyuretaanilevyllä. Nyt odottelemme että valettu betoni kuivuisi tarpeeksi, jotta se voitaisiin päällystää. Onneksi on kuitenkin päästy muuraamaan uusia väliseiniä – kesäloma tuleekin varmaan kulumaan seiniä ja kattoa tasoitellessa!
Toinen ajankohtainen puuha on ovien ja kalusteiden hankinta. Haluaisimme autotallinoven tilalle terassille päin lasiliukuoven, jotta yhteys puutarhaan olisi maksimaalinen. Tällä hetkellä vertailemme eri valmistajien tuotteita; yllättävän harva tarjoaa tällaisia terassinovia puurakenteisina! Alumiiniovet eivät mielestämme oikein sovi vanhan talon tyyliin.
Sisäoviksi olemme hankkineet Kierrätyskeskuksesta vanhoja 1950-luvun laakaovia, joista osassa on ikkuna. Niitä pitäisi löytää vielä pari lisää. Toinen kesäpuuha onkin ovien kunnostaminen ja maalaaminen. Yhden oven mukana tuli jännittävä painike – jos jollakulla olisi myydä samanlaisia niin otathan yhteyttä!
Myös vessan pesualtaan ostimme käytettynä: Huuto.netistä löytyi hauska 1950-luvun Arabian tuotantoa oleva lavuaari. Sen puhdistamisessa vuosien ryönästä meni pari iltaa… Olisi kiva jos muiksikin kalusteiksi löytyisi talon rakennusajan tuotteita; tosin vessanpönttö lienee parasta hankkia uutena jo vedensäästönkin vuoksi!
Samanlaisia painikkeita löytyi kuin löytyikin Rakennusapteekin varaosapankista Billnäsissä – hieno juttu!
Vanha vessanpönttö muuttuu vähävetisemmäksi vanhalla kikalla: vesisäiliöön laitetaan täytteeksi vaikkapa tiiliä tai muuta tilavuutta pienentävää tavaraa. Kulutusta voi säätää optimaaliseksi suhteessa huuhtelutulokseen testailemalla eri täytemääriä.
Hyvä vinkki; jos vanha pönttö olisi muuten hyvässä kunnossa niin sen voisi ”tuunata” vedensäästöpöntöksi…! Mutta vanhoissa pöntöissä on joskus muunkinlaisia ongelmia, tuppaavat vuotamaan ja tiputtelemaan vettä (meillä on yksi sellainen toisessa vessassa), minkä vuoksi hieman arveluttaa ostaa vanhaa pönttöä. Mutta olisihan sellainen tyylikäs!
Ostimme sittenkin vanhan vessanpöntön kun satuimme saamaan hienossa kunnossa olevan tyylikkään pytyn suoraan 1970-luvulta. Vielä sitä ei ole asennettu, mutta kunhan se saadaan paikoilleen kokeilemme Johannan vedensäästövinkkiä!