Olemme puutarhassa

Joulukuun nimikkokasvia ei tarvitse kaukaa hakea: itseoikeutettu valinta on tavallisen metsäkuusen alalaji, erikoinen joulunaikaan kukkaan puhkeava joulukuusi.

Vuonankaali on talvisalaatti par excellence: se kasvaa vielä syksyn viilenevässä säässä, säilyy syöntikun­nossa myöhäissyksyyn asti ja selviää talven ylikin. Maku on pähkinäinen ja koostumus nahkean rapea.

Talvikurpitsa on syksyn sesonkiherkku, yltäkylläisyyden ajan mahtava symboli muhkeine muotoineen ja leiskuvanvärisine maltoineen.

Syyskuussa palsternakat ovat ehtineet jo pullistua täyteen mittaansa. Herkullisten juuresten sadonkorjuukausi jatkuu niin kauan kuin maa pysyy sulana ja hätätilassa palsternakat voi jättää maahan talven ylikin. Siellä ne säilyvät paremmin kuin huonoissa varasto-olosuhteissa.

Meillä Suomessa on vaikea sanoa, minkä kuukauden kasviksi salaattifenkoli pitäisi valita: se ei tunnu kovin hyvin soveltuvan näillä leveysasteilla kasvatettavaksi mihinkään vuodenaikaan. Herkullisen maun vuoksi fenkolin viljelyä tahtoo kuitenkin aina yrittää.

Heinäkuussa aletaan jo saada satoa herneiden lisäksi härkäpavusta, jonka ensimmäiset palot pulskis­tuvat pian kukinnan alka­misen jälkeen, aivan kuin varkain. Härkäpapu on komea ilmestys kasvimaal­la, roteva ja kasvuvauhdiltaan hämmäs­tyttävä.

Kesäkuisen yrttitarhan komistus on väinönputki, joka on venynyt täyteen mittaansa ja kukkii isoin pallomaisin sarjakukin. Aromikkaasta väinönputkesta käytetään näin alkukesällä varsia ja lehtiä, myöhemmin myös siemeniä ja etenkin juuria.

Keväällä ja alkukesällä satoa saa jo monivuotisista viljelykasveista. Yksi suosikeistamme on tarhasuolaheinä, jonka raikkaan happoiset lehdet sopivat mitä moninaisimpiin ruokiin.