Olemme puutarhassa

Alkukesä päättyi juhannukseen ja juhannusruusun kukintaan. Puutarhakalenterin seuraavan, viidennen vuodenajan tunnistaa siitä, että kevään ja alkukesän luonnon heleä ja raikas vihreys on kypsynyt syvän tummanvihreäksi. Keskikesä on koittanut.

Olemme useampana vuonna nipistäneet puutarhahommista aikaa kesäkuun puolenvälin tienoilla vaihtaaksemme maisemaa ja mieluusti myös tutustuaksemme muiden puutarhoihin. Tänä vuonna vuorossa oli Skotlanti.

Vanhoilla omakotitaloalueilla orapihlaja-aidat leimaavat maisemaa ja muodostavat yhtenäisen pensasaidan koko korttelissa. Viime aikoina orapihlajan ovat korvanneet muut pensaskasvit, etenkin tuijat. Orapihlajaa ei enää arvosteta – onko se perusteltua? Tämä kirjoitus on orapihlajan puolustuspuhe!

Puutarhanhoito on palkitsevaa puuhaa: se yhdistää meidät muun luomakunnan kanssa ja tekee tietoisemmin osaksi ”elämän tavatonta, pelottavaa ja kunnioitettavaa verkkoa, jonka luovuus on taukoamatonta” biologi Stuart A. Kauffmania siteerataksemme. Kuitenkin kaivaminen ja istuttaminen, kitkeminen ja kasteleminen ynnä muu fyysinen työ puutarhassa aiheuttaa joskus ankeampiakin tuntemuksia kuin ihmetystä luonnon loputtoman käsittämättömyyden edessä: alaselän jäykkyyttä, jomottavia lihaksia, kitiseviä niveliä… Niihin löytyy lievitystä esimerkiksi joogasta, jota voi hyvin harjoittaa myös puutarhassa!

Puutarhakalenterin neljäs vuodenaika on alkukesä, jolloin on aika istuttaa ja kylvää hallanarat viljelykasvit. Kokemus sanoo, että tuo aika on käsillä näinä päivinä, mutta mikä kasvi sopisi alkukesän tunnuskasviksi? Valitsimme pihasyreenin, joka on pian täydessä kukassa.

”Koko luonto nyt virkoopi, meri, maa ja taivas ihastuupi, iloitkoon siis vanha ja nuori, linnut laulavat ja maa on tuore.” Näin runoili Mikael Agricola Rukouskirjassaan toukokuun kohdalla. Sama luomakunnan ihastus uudesta elämästä kuvastuu suomalaisille rakkaasta Suvivirrestä: ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks’ luopi, sen kutsuu elohon”. On sydänkevät, tuo maaginen vuodenaika, jolloin koko luonto tuntuu puhkeavan kukkaan, lehteen, versoon – elämään!

Koska kotipihamme on remontin ja ulkovaraston rakentamisen takia suurelta osalta sora-aavikkoa vielä tämän kesän ajan, päätimme hankkia pihalle kaksi viljelysäkkiä tilapäiseksi kasvimaaksi. Ostimme säkit Dodo ry:n kaupunkiviljelykeskuksesta Pasilan Kääntöpöydästä. Nyt ne pitäisi täyttää, mutta millä?

Parahiksi Yrjön päivän (23.4.) alla vuoden 2012 kevätsäässä tapahtui muutos lämpimämpään. Silloin tuntui kuin uusi aika olisi alkanut puutarhassa. Nimesimme sen keskikevääksi ja valitsimme sille indikaattorikasviksi sinivuokon, jonka kukinta alkoi samoihin alkoihin.