Olemme kasvimaalla | Olemme puutarhassa

Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Paluu palstalle

Ensimmäiset mansikat

Kesälomatauon jälkeen on palattu palstalle katsomaan, miten siellä pärjätään. Nyt alkaa satokausi!

Juhannuksen jälkeen otimme pari viikkoa lomaa arjesta ja reissasimme Reinin mutkan alueella muun muassa viiniviljelmillä sekä keskiaikaisissa linnoissa ja luostareissa – kerromme siitä myöhemmin lisää.

Ennen lähtöä ehdimme onneksi kitkeä kerran suurimman osan kasvimaata, muuten kotiin palatessa vastassa olisi ollut varsinainen viidakko. Siitä meillä on kokemusta aikaisemmista vuosista, jolloin olemme lähteneet lomamatkalle heti kun viimeiset kylvöt ja istutushommat on saatu tehtyä, kesäkuun ensimmäisellä puoliskolla. Kyllä perinteinen suomalainen ”juhannuksesta lomalle ‑ratkaisu” sopii paremmin keittiötarhurille, siinä ehtii vähän kitkeä rikkaruohoja ennen taukoa!

Korianteria, kuukausimansikkaa ja salaattia

Korianteria, kuukausimansikkaa ja salaattia

Vesielementti hallitsee

Matkan aikana ja sen jälkeenkin lomasää koti-Suomessa on pääosin ollut yhtä epävakainen kuin alkukesälläkin. Kasvimaalla edistystä onkin tapahtunut lähinnä lehtikasveissa: salaatit, kaalit ja lehtiyrtit ovat rehevöityneet selvästi; useat niistä hyötyvät tasaisesta kosteudesta eivätkä ota nokkiinsa lämpötilan ollessa viileissä lukemissa. Sitä kuvaa myös biodynaaminen kalenteri, jossa lehtipäivinä vallitsee viileä ja kostea elementti eli vesi.

Sen sijaan tällainen viileähkö alkukausi on ollut vaikea hedelmäkasveille, jotka tarvitsevat kosteuden lisäksi lämpöä, ja hedelmien kehittyminenkin vaatii oman aikansa. Kurpitsojen, kurkkujen ja papujen kasvu onkin ollut vaisua, jopa viileämmässäkin säässä pärjäävät herne ja härkäpapu ovat myöhässä tavanomaisesta tahdista: vasta kukassa. Oletteko muuten huomanneet miten ihanasti härkäpavun kukat tuoksuvat!?

Myös mansikoiden satokausi on alkanut tavallista myöhemmin ja varmaan muidenkin marjojen kehityksessä pitää varautua viivästymiseen. Toisaalta sadosta saattaa hyvinkin tulla muhkea, ainakaan vedenpuutteesta kasvit eivät ole kärsineet. Kun alkukesällä ei ainakaan meidän seuduilla ollut hallaakaan, niin vielä voidaan kaikesta huolimatta elätellä toiveita hyvästäkin marjasadosta!

Kaiken kaikkiaan, alkukesä on taas ollut opetus siitä, kuinka talousasioissa ”ei pidä panna kaikkia munia samaan koriin”; se pätee sijoittamisen lisäksi myös koti- ja puutarhatalouteen. Harvoin kaikki sijoitukset onnistuvat samalla tavoin, joten yhden kortin varaan ei kannata kaikkea panna, vaan hajauttaa panostuksiaan. Tänä vuonna paras tuotto taidetaan saada lehtikasveista ja ylipäänsä täkäläiseen ilmastoon parhaiten sopeutuneista viljelykasveista.

Kesäillan kuu

Kesäillan kuu

Kuu alenevalle radalle, ja sitten ylöspäin

Uusi istutusaika alkaa tänään heinäkuun 14. päivänä, kun kuun rata taivaalla saavuttaa huippunsa ja alkaa madaltua. On juurtumisen ja ”rauhallisen” kehityksen aika. Istutusaika on nimestään huolimatta otollista aikaa myös tietynlaiselle sadonkorjuulle; nimittäin siltä osin kuin korjataan juuria tai kuivatettavia maanpäällisiä kasvinosia kuten lehtiä tai siemeniä. Juurtumisimpulssin vuoksi juuret ovat mehevimmillään, ja toisaalta lehtien, kukkien ja siementen pitäisi olla jo korjattaessa kuivempia kuin ei-istutusajalla.

Tuleva istutusaika soveltuukin erityisen hyvin muun muassa puutarhayrttien ja luonnonkasvien korjaamiseen kuivattamista varten, kunhan saadaan myös poutaisia aamupäiviä. Juuri nyt kukkivatkin luonnossa muun muassa siankärsämö ja mesiangervo, molemmat monipuolisia ja hyödyllisiä villiyrttejä, joiden vaikuttavat aineet ovat nimenomaan kukissa!

Heinäkuun 28. päivänä istutusaika päättyy ja kuu siirtyy ylenevälle radalle eli sen piirtämä kaari taivaalla on ilta illalta korkeampi. Tätä jaksoa kutsutaan myös sadonkorjuukaudeksi ja sitä se on erityisesti tähän aikaan vuodesta! Maan päälliset kasvinosat ovat mehevimmillään, sillä nesteet virtaavat voimallisemmin ylöspäin. Hedelmien ja lehtikasvien korjaaminen on siis ajankohtaista ei-istutusajalla, kun tarkoituksena on niiden varastoiminen talven varalle. Kuitenkin lehtipäiviä pidetään biodynaamisessa kalenterissa epäsuotuisina sadonkorjuupäivinä, myös lehtikasveille. Parhaat sadonkorjuuajat ovat kukka- ja hedelmäpäivinä.

Kuun kaudella on siis merkitystä silloin kun satoa korjataan pidempiaikaista säilyttämistä varten. Kun sato on tarkoitettu suoraan syötäväksi, kuun kaudella ei ole niin väliä. Nyt onkin alkamassa kesän paras sesonki, kun tuoretta satoa on tarjolla jokaiselle aterialle! Salaatteja ei oikein voikaan säilöä, ja niiden lisäksi herneet ja härkäpavut nautitaan meillä tuoreeltaan, säilöttäväksi ei yleensä säästy mitään…

Tulevia tehtäviä

Kasvimaalla tuskin löytyy tilaa uusille kylvöille ja istutuksille tulevan istutuskauden aikana, elleivät jotkin alkukauden projekteista ole epäonnistuneet. Meillä on yleensä ollut tähän aikaan tapana kylvää esimerkiksi vuonankaalia syksyllä nautittavaksi, mutta nyt ei palstalta ole vielä vapautunut tilaa uusille kylvöille. Esimerkiksi perunoita emme ole vielä korjanneet ollenkaan, ja aiemmin vuonankaalia on kylvetty nimenomaan perunoilta vapaaksi jääneisiin alueisiin. Ajattelimmekin tänä kesänä kokeilla vuonankaalin esikasvattamista, mikä on tapana Keski-Euroopassa. Ehkä elokuussa palstalta löytyy jo tilaa vuonankaalin pikkutaimille?

Vuonankaali

Vuonankaali

Kaikesta viivästyksestä huolimatta tulevalla kaudella saatamme jo päästä korjaamaan talven varalle muun muassa valkosipulin ja ryvässipulin satoa. Ainakin valkosipuli on kehittynyt jo muhkeaksi ja lehdet ovat kellastumassa. Ryvässipuli sen sijaan kasvaa hillitymmin. Siitä meillä ei olekaan aiempaa kokemusta; istukassipulit ovat peräisin kevään puutarhamessuilta, jossa Maatiainen ry myi kahta vanhaa suomalaista kantaa: Kainuu ja Ristijärvi.

Perunoiden osalta jännittää kuten joka vuosi, iskeekö rutto jo elokuussa vai vasta myöhemmin. Toivotaan, että kesän sää ei ole ollut kaikkein suosiollisin ruttoa aiheuttavalle homesienelle, joka viihtyy kun ilma on kosteaa ja lämmintä. Suosikkilajike Siikli on meidänkin mielestä paras ”uusi peruna”, jota jaksamme odottaa siihen saakka, kunnes sato on kohtuullinen (so. mukulat vähintään peukalon kokoisia).

Kirveliperunat

Kirveliperunat

Marjasatoa jännitämme erityisesti viime vuonna istutetuista mustaherukkapensaista. Joitakin vuosia olemme olleet ilman mustaherukkaa, kun vanhat pensaat jäivät remontin jalkoihin. Onneksi mustaherukalle järjestyi uusi paikka puutarhasta!

Aikataulu seuraavan kuu-kauden aikana on:

Istutusaika alkaa

kukkapäivillä 14.–16.7. puoleenpäivään saakka. Kukkapäivä on myös 25.7. Nämä ajankohdat ovat erityisen suotuisia teeyrttien ja kukkakasvien siementen keräämiselle.

lehtikasveille suotuisiä päiviä istutusajalla on 16.7. puolenpäivän jälkeen ja 17.7. sekä 21.7 kello 8–17 ja 22.7. illalla kello 17 jälkeen, samoin kuin 26.–28.7. Vuonankaalin kylväminen on silloin ohjelmassa.

hedelmäpäiviä ovat istutusajalla 18.–20.7.

juurikasveille suotuisia päiviä istutusajalla ovat 21.7. illasta lähtien aina 24.7. asti. Nämä päivät sopivat siis myös juurikasvien kuten sipulien sadonkorjuulle.

Muulle sadonkorjuulle suotuisia ajanjaksoja on erityisesti 29.–30.7. sekä 1.8. ilta, 3.8. aamupäivä, 6.8. kello 16 lähtien ja 7.8. Sen sijaan seuraavina päivinä ei kannata ryhtyä korjaamaan satoa varastoimista varten: 3.8. kello 13 lähtien aina 6.8. kello 15 saakka.

Ruusuista elämää

Ruusut kukoistavat

Ruusujen kukinta on juuri nyt uhkeimmillaan, ne eivät näytä pahastuneen viileistä kesäsäistä. Mutta sopiiko ruusu kasvimaalle?

Maailman tunnetun kasvi on varmaankin ruusu; tämä on veikkaus, mutta onko muuta kukkaa joka olisi tuttu kaikissa maanosissa? Ruusulajeja kasvaa kaikkialla maailmassa luonnossa, ja puutarhoissa kukoistaa tuhansittain erilaisia ruusulajikkeita, joista osa on peräisin tuhansien vuosien takaa. Ruusu on puutarhan kuninkaallisia, mutta silti se on vaatimaton kasvi, joka sopii niin palatseihin kuin mökkeihinkin!

Ruusuja maljakossa

Ruusuja maljakossa

Meidän kotipuutarhassa kukkii joukko niin sanottuja vanhoja ruusuja eli ennen 1850-lukua Euroopassa tunnettuja ja jalostettuja ruusuja. Niille on tyypillistä, että kauniin ulkonäön lisäksi ruusun kukat tuoksuvat huumaavasti. Myöhemmin ruusujen jalostuksessa yhdistettiin eurooppalaiset ja Kaukoidästä peräisin olevat lajikkeet sillä seurauksella, että kukista tuli yhä mielikuvituksellisempia, mutta muut ominaisuudet taantuivat. Varsinkin tuoksu, tuo ruusun toinen valttikortti kauniin kukinnan lisäksi. Seurauksena oli hienon näköisiä mutta valjuja ruusuja, jotka ovat omiaan onnittelukukkina mutta muutoin tylsiä, hajuttomia ja mauttomia. Oikeaa ja aitoa ruusua halajavien kannattaa siis valita ruusunsa vanhoista, perinteisistä lajikkeista tai luonnonlajeista.

Ruusujen maailma on kiehtova, siihen voisi upota täydellisesti jos olisi sitä tyyppiä…! Mutta nekin jotka eivät halua erikoistua ruusuihin, voivat päästä osallisiksi ruusujen lumosta viljelemällä ruusuja jos ei muuten niin mausteeksi ja koristeeksi ruuanlaittoon. Viljelypalstoilla näkee kasvatettavan paljon myös monivuotisia marjapensaita sekä perennoja, miksei siis joukkoon sopisi myös jokin aromaattinen ruusupuska? Mieleen tulee heti parikin suositeltavaa vanhaa ruusua, jotka sopisivat kasvimaalle ilman että ne veisivät valtavasti tilaa ja valoa muilta viljelykasveilta.

Apteekkarinruusu

Apteekkarinruusu

Apteekkarinruusu eli Rosa gallica Officinalis

Vanhimpia tunnettuja ruusulajikkeita on apteekkarinruusu, ranskanruusuihin kuuluva kaunotar, jota on käytetty keskiajalta lähtien lääkinnällisiin tarkoituksiin (siihen viittaa tuo lisämääre officinalis). Apteekkarinruusu on sukua suomalaisille tutulle valamonruusulle, joka myös on ranskanruusu.

Valamonruusu on kuitenkin korkea pensas, joka tuskin mahtuu kasvimaalle tai pienelle pihalle. Apteekkarinruusu sen sijaan on matalampi, alle metrin mittainen pikkupensas, jonka kukat ovat kuitenkin suuremmat ja kerrotummat kuin valamonruusulla. Kukan väri on ihastuttava, hieman akvarellimainen ruusunpuna ja kukat tuoksuvat ihanasti!

'Rose de Resht'

’Rose de Resht’

Rose de Resht

Reshtinruusu kuuluu damaskonruusujen (Rosa damascena) ryhmään. Sekin on joukko vanhoja, Persiasta ja Lähi-idästä peräisin olevia ruusuja, joita on käytetty erityisesti parfyymien valmistukseen. Damaskonruusut ovat hieman arempia kuin ranskanruusut, mutta yksi lajike on yllättävän kestävä myös täällä Pohjolassa. Se on Rose de Resht, joka on saanut nimensä persialaisen kaupungin mukaan, josta ruusu on löydetty ja tuotu Eurooppaan.

Myös reshtinruusu on matala kasvi, alle metrin mittainen, tuuhea ja rehevä pensas. Kukat ovat hyvin kerrottuja, ”nappimaisia” ja syvän ruusunpunaisia. Terälehdet ovat pienempiä kuin apteekkarinruusulla, mutta niitä on enemmän. Hyvä ominaisuus reshtinruusussa on myös se, että pensas kukkii heinäkuun lisäksi toisen kerran syksyllä (eli ”remontoi”).

Ainekset ruusu-mansikkahilloon

Ainekset ruusu-mansikkahilloon

Ruusun käyttö keittiössä

Ruusua käytetään mausteena monissa ruokakulttuureissa, erityisesti Lähi-idässä, jossa ruusuvettä pirskotetaan salaatteihin, jälkiruokiin ja teehen tuomaa ylellistä ruusun aromia muuten tavanomaisiin ruokiin.

Jos haluaa sulostuttaa elämäänsä, niin ruusun käyttömahdollisuuksiin kannattaa tutustua. Esimerkiksi meidän keittiössä höystetään aina jokin erä mansikkahilloa ruusun terälehdillä – ajoittuuhan ruusujen kukinta juuri sopivasti mansikkasadon aikaan! Kun kasvattaa kukat itse, tietää saavansa puhtaita ja myrkyttömiä terälehtiä, joita on turvallista käyttää.

Ruusun aromin aistii hillossa parhaiten muutaman kuukauden vetäytymisen jälkeen, joten ihan heti ei kannata ruusu-mansikkahillon purkkia korkata…

Katso resepti

Muut istutusajat

Istutusaika 30.12.2020 alkaen

Puutarhavuosi 2020

Puutarhavuosi 2020

Pian taakse jäävä vuosi tullaan muistamaan ennen kaikkea koronapandemian puhkeamisesta. Puutarhavuosi ei ollut yhtä poikkeava: ilmaston lämpenemisen merkeissä mentiin nytkin.