Lauantaina 6. päivä heinäkuuta alkaa alenevan kuun kausi, joka vaihtuu ylenevän kuun kaudeksi kaksi viikkoa myöhemmin. Ajankohtaiset puutarhatyöt vaihtelevat myöhäisistä kylvöistä sadonkorjuuseen.
Heinäkuun kylvöjä
Voisi luulla että tähän aikaan vuodesta ei kasvimaalla ole enää mitään kylvettävää, mutta se ei pidä paikkaansa. Heinäkuu on mainio ajankohta kylvää niin sanottuja lyhyen päivän kasveja, jotka kasvavat mieluummin kun kesäyöt alkavat taas olla pimenemään päin. Muun muassa vuonankaalin paras kylvöaika on kokemuksemme mukaan käsillä juuri nyt. Myös monet aasialaiset vihanneskasvit menestyvät parhaiten keskikesällä kylvettyinä – ilmeisesti niitä piinaavat tuholaiset vaivaavat vähemmän loppukesästä. Lisäksi voi kylvää muitakin vihanneksia, joiden sato ehtii kypsyä noin kahdessa kuukaudessa. Siemenpussista voi tarkistaa kasvuajan pituuden. Varhaisiksi jalostetut lajikkeet kasvavat satovalmiiksi tavanomaista lyhyemmässä ajassa joten niitä voi hyödyntää myös myöhäisissä kylvöissä.
Edellä mainittujen vihannesten lisäksi kaksivuotisten kukkien ja yrttien kylvämiselle heinäkuun istutusaika soveltuu paremmin kuin hyvin: tähän aikaa ne kylväytyvät luonnossakin.
Keskikesän kylvöjen suurin este lienee useimmiten se, että kasvimaalla ei kerta kaikkiaan ole enää tilaa. Viimeistään nyt kannattaa siis ryhtyä syömään varhaista satoa! Meillä on jo popsittu pinaatit ja retiisit sekä ensimmäiset rivit rukolaa, vihanneskrassia ja lehtisalaattia, joten niiden tilalle voi kylvää jotain uutta. Kohta pääsemme maistelemaan uutta perunasatoa ja sekin tekee tilaa palstalle. Salaattifenkolia pitää pitää silmällä jotta sato saadaan korjattua ennen kuin se ryhtyy kasvattamaan kukkavartta.
Tässä vaiheessa kannattaa myös katsoa kriittisellä silmällä niitä rivejä, joissa itäminen on ollut heikkoa. Jos jokin kevään kylvöistä on epäonnistunut niin vielä on aikaa kokeilla jotain uutta! Harvoja ja epätasaisesti itäneitä kasvustoja voi järjestellä uudelleen esimerkiksi koulimalla taimia lähemmäs toisiaan, jolloin osa rivistä vapautuu uusille kylvöille. Tämä sopii luonnollisestikin vain sellaisille kasveille, jotka eivät pane uudelleenistuttamista pahakseen. Esimerkiksi juuresten kohdalla tällainen ei onnistu koska kouliminen häiritsee juuren kehitystä.
Monivuotisten yrttien sadonkorjuuaika
Heinäkuun istutusaika on parasta yrttien sadonkorjuusesonkia: monet luonnonyrtit ja varsinkin monivuotiset viljellyt yrtit ovat nyt korjuukypsässä vaiheessa. Istutusaika sopii erityisesti sellaisten yrttien sadonkorjuuseen, jotka on tarkoitus kuivata.
Kasvukausi on edistynyt ennätysvauhtia, joten moni kasvi kukkii nyt etuajassa. Parhaillaan kosteikoissa kukkii jo mesiangervo, jota voi kuivata monenlaiseen hyötykäyttöön kotona ja keittiössä. Kuivilta pientareilta kerätään siankärsämöä ja pietaryrttiä. Olemme tänä kesänä kokeilleet erilaisia yrttihaudukkeita kasvinsuojelussa, muun muassa perunaruton ehkäisyä ajatellen. Kerromme tuloksista myöhemmin, jos keinot osoittautuvat hyödyllisiksi… Puutarhassa laventeli ja mäkimeirami aloittelevat kukintaa joten aromikkain ajankohta niiden ja monien muiden sadonkorjuulle alkaa kohta olla käsillä. Kirjoittelimme yrttien korjuusta tarkemmin viime vuoden heinäkuussa.
Sipulit tuleentuvat
Kuukalenterin mukaista istutusaikojen välistä ajanjaksoa eli ylenevän kuun kautta kutsutaan josku sadonkorjuukaudeksi sen vuoksi, että perinnetiedon mukaan mehevin sato saadaan kun kuu on nousevalla radalla. Se ei kuitenkaan ole suotuisa jakso kaikelle sadonkorjuulle. Poikkeuksen muodostavat kuivattaviksi tarkoittujen kasvien lisäksi myös juurekset jotka voivat kärsiä liiasta kosteudesta säilytyksen aikana. Näiden kasvien sadonkorjuuaika on alenevan kuun kaudella, kun kasvit eivät ole yhtä meheviä.
Meidän leveyspiireillä sipulit alkavat kypsyä satovalmiiksi heinäkuussa: sipulien lehtien kellastuminen tai lakoaminen maata myöten on merkki kasvun lakkaamisesta. Sen jälkeen niitä ei pidä jättää liian pitkäksi aikaa enää maahan, muuten säilyvyys kärsii. Valkosipuli esimerkiksi alkaa herkästi itää uudelleen. Sipulien tuleentuminen eli kasvun loppuminen kannattaa korjuun jälkeen vielä varmistaa kuivattamalla niitä naatteineen muutaman viikon ajan lämpimässä, sateelta suojattuna ennen lopullista varastointia.
Sen sijaan korjattaessa satoa suoraan pöytään ei tarvitse miettiä kuun kautta: varhaisvihanneksia korjataan syötäväksi sitä mukaa kuin ne kehittyvät!
Kukoistuksen aika
Mutta tärkeintä tällä kaudella taitaa kuitenkin olla se että muistaa nauttia puutarhan ja palstan kauneudesta: aikana ennen pääsadonkorjuun alkamista viljelykset ovat rehevimmillään. Varsinkin tänä kesänä kun luontoa ja meitä sen mukana ovat hellineet niin lämpö ja auringonpaiste kuin kesäsateetkin. Kaikki kukkii ja kukoistaa, joskus melkeinpä pelottavan elinvoimaisesti! Kun alkukesällä pikkutaimet tuntuivat niin hennoilta että niitä ei millään raaskinut harventaa niin nyt ne ovat riehaantuneet kasvamaan todelliseksi viidakoksi…
Puutarhassa tämä on ollut todellinen ruusukesä: viime kesän kosteus ja leuto talvi ovat hellineet ruusupensaita niin että nyt ne näyttävät kaiken komeutensa hienolla kukinnalla! Kuihtuvien ruusujen terälehtiä voi kerätä lisättäväksi vaikkapa mansikkahilloon tai kuivattavaksi tuoksusekoituksiin.
Heinäkuun istutusaika jakaantuu seuraavasti:
- hedelmäpäiviä ovat 11.–13.7. Hedelmäpäivät soveltuvat muun muassa siementen keräämiseen.
- kukkakasveille suotuisia ajankohtia ovat 7. ja 8.7. sekä 17.–18.7. kello 15 asti. Silloin voi korjata kukkayrttejä ja kylvää kaksivuotisia kukkia.
- lehtikasvit hyötyvät käsittelystä 9.–10.7 ja 18.7. kello 16 lähtien – 19.7. Kylvövuorossa ovat esimerkiksi vuonankaali ja aasialaiset lehtivihannekset. Lehtiyrttejä kerätään kuivattamista varten.
- juurikasvien sesonki on 6.7. lisäksi etenkin 14.–16.7. Jos sipulien kasvu on jo lakannut ne voi korjata vaikkapa tuolloin.
Minulla on fenkolille käymässä samalla tavoin kuin teille, enkä oikeastaan tiedä, miten sitä käyttäisin. Olen viskellyt sosekeittojen sekaan ohkaisia varsia ja litteää tyveä. Mitä muuta niistä voisi tehdä? Ja aivan samoin täällä Savossakin kurkkua tulee hurjana, kerroinkin blogissani tämän päivän 31 kurkusta joista 30 jäi jatkokäsittelyyn. Teillä on tosi hyvä blogi!
Hei Leena, kiitos palautteesta!
Kukkimaan ryhtyvän salaattifenkolin tyviosia voi käyttää samalla tavalla kuin kunnollisestikin käyttäytyvän fenkolin lehtituppea; ainut ero on se, että syötävää tulee paljon vähemmän. Lehtituppi ikään kuin laihtuu olemattomiin kasvin alkaessa tehdä kukkavartta… Tyviosaa voi suikaloida raakanakin salaattiin tai esimerkiksi vokata tai kuullottaa muiden vihannesten kanssa kasvishöystöksi. Kalakeitossa fenkoli on ihan ehdoton ainesosa! Kukkavartta ei mielellään syö koska se on kova ja puiseva eikä pehmene oikein keittämälläkään, mutta kukkavarren voi käyttää liemen valmistamisessa. Se tuo siihen voimakkaan fenkolinaromin. Varrenpalat poistetaan sitten liemestä ennen varsinaisen keiton valmistamista. Lehdet voi silputa valmiin keiton höysteeksi.
Yksi lempireseptimme on kalakeitto Välimeren tyyliin, jossa tehdään ensin em. fenkolista, sipulista, porkkanasta, selleristä ja muista keittokasviksista ja ‑yrteistä valmistettu kasvisliemi. Sitten liemi siivilöidään ja valmistetaan siitä keitto käyttämällä sesongin herkkuja kasvimaalta: vihreitä papuja, kesäkurpitsaa, uusia perunoita. Keitto maustetaan parilla desillä tomaattimehua ja tilkalla appelsiinin mehua, minkä lisäksi keittoon voi lisätä vähän valkoviiniä. Lopuksi keitto höystetään runsailla kourallisilla yrttejä: fenkolinlehtien lisäksi basilikaa. Kala voi olla mitä vain, mutta jos haluaa olla uskollinen Välimeren tavoille niin käyttää kahta kalalajia, joista toinen on rasvaista (esim. lohi) ja toinen laihaa (esim. kuhaa). Nam!