Tänä vuonna kylvimme kokeilumielessä vielä kesällä sellaisten vihannesten siemeniä, joiden pitäisi kasvaa hyvin vielä loppukesän ja syksyn säissä. Nyt on välitarkastelun aika: miten kävi?
Heinäkuussa istutimme tyhjentyneille palstoille kesäkuussa kylvetyt ja esikasvatetut lehti- ja palmukaalin, paksoin ja sikurisalaatin taimet. Lisäksi kylvimme naurista, pinaattia, maltsaa ja vuonankaalia. Elokuussa ja syyskuussa jatkoimme vuonankaalin kylvöjä vertaillaksemme tuloksia.
Hyviä uutisia
Iloisia yllätyksiä ovat tuottaneet paksoi, vuonankaali, sikurisalaatti, nauris ja palmukaali. Paksoista saamme ensimmäistä kertaa satoa koskaan! Aikaisemmin olemme kylväneet paksoita keväällä ja tulos on ollut se, että taimet on syöty jo ennen kuin ne on saatu edes siirrettyä kasvimaalle. Kyllä ne näin loppukesälläkin ovat maistuneet tuholaisille, mutta jotain on sentään säästynyt meillekin. Eli myöhäinen kylvö selvästi sopii paksoille.
Paksoi kasvaa kaaliverkon alla
Myös vuonankaali kukoistaa aivan toisella tavalla kuin aikaisempina vuosina, jolloin olemme yrittäneet aikaista kevätkylvöä – tai jopa myöhäissyksyllä kylvämistä. Keväällä vuonankaali alkaa kukkia ennen kuin se on ehtinyt muodostaa mainittavaakaan lehtiruusuketta – lyhyen päivän kasvina se ei kerta kaikkiaan menesty valoisessa alkukesässämme. Sen sijaan heinäkuussa kylvetty vuonankaali on parissa kuukaudessa kasvattanut rehevät ja mehevät tummanvihreät lehtiruusukkeet, jotka ovat säästyneet myös tuholaisilta. Saa nähdä ehtivätkö elokuun ja syyskuun kylvöt tuottaa yhtä hienon sadon.
Sikurisalaattia olemme viljelleet aiemminkin, mutta nyt jätimme se suosiolla vain syyspuolen ohjelmaan. Se on todella kestävä ja terve salaatti, jonka voi huoletta jättää talveksi penkkiin. Siitä se sitten keväällä jatkaa kasvamista!
Sikurisalaatin taimia (Cichorium intybus) Variegato di Chioggia
Myös nauriin kylvämisen jätimme myöhemmäksi yksinkertaisesti siitä syystä että keväällä ei enää ollut kasvimaalla tilaa. Aluksi näytti huonolta: pikkutaimiin iskivät kaikki kaalikasvien perinteiset tuholaiset rei’ittäen ne pitsimäisiksi. Sittemmin taimet ovat kuitenkin piristyneet ja nyt näyttävät jo juuretkin pullistuvan lupaavasti…
Palmukaali on myös uusi tuttavuus meidän kasvimaalla. Se on lähtenyt kasvamaan ihan lupaavasti, joten jos vain etanat jättävät taimet rauhaan, voimme hyvinkin saada myöhäistä satoa.
Palmukaali Nero di Toscana Precoce
Ja huonoja uutisia
Palmukaalin serkku, tavallinen lehtikaali on sen sijaan ollut pettymys. Taimet hävisivät pian istuttamisen jälkeen mystisesti eikä yhtäkään ole enää jäljellä. Se on outoa, koska lehtikaalin kasvattamisesta meillä on hyviä kokemuksia aikaisemmilta vuosilta, jolloin sen suojaksi ei ole tarvittu kaaliverkkoa tai mitään muutakaan. Olemme miettineet, onko palmukaalia kenties suojellut sen kumppanina molemmin puolin kasvava porkkana?
Myöskään pinaatti ei tällä kertaa toiminut – olisikohan se kärsinyt liian lämpimästä säästä kylvön aikoihin? Maltsasta ei ole näkynyt merkkejä lainkaan, mutta siinä on tainnut olla syynä liian vanhat siemenet (jostain syystä vanhentuneiden siementen pois heittäminen on kamalan vaikeaa!).
Loppukesän merkittävin ongelma kasvimaalla ovat olleet etanat ja lehtokotilot, niitä on sateisena kesänä ollut todella paljon. Eivätköhän juuri ne ole popsineet lehtikaalin taimet…!?
Kylvöt jatkuvat!
Vaikka tänään on jo Mikkelinpäivä, kasvukausi jatkuu vielä. Nähtäväksi jää, mikä on lopullinen saldo myöhäisten kylvöprojektiemme osalta. Uskalsimme kuitenkin vielä syyskuun istutuskaudella kylvää viherlannoitukseksi keltasinappia tyhjentyneelle perunamaalle. Sinapin pitäisi olla nopeimpia viherlannoittajia: sitä kannattaa kuulemma kylvää jos kasvukautta on vielä noin viisi viikkoa jäljellä. Siemenet ovatkin jo itäneet. Lisäksi aiomme jatkaa kokeilua myöhäissyksyn kylvöjen kanssa, niistäkin kerromme tarkemmin seuraavan istutusajan yhteydessä.
Anna kuulua