Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Kuukauden kasvi: lehtikaali

Kaaleja

Kaaleista kaikkein helpoin viljeltävä on lehtikaali, jonka satoaika alkaa jo kesällä ja jatkuu hyvässä lykyssä talven tuloon asti.

Kaalit eivät ole erityisen helppojen kasvien maineessa, sillä ne ovat tuholaisten suosiossa ja monilla kaaleista on pitkä kasvatusaika. Kauan ajattelimme että kaalien viljely ei ole harrastelijan puuhaa emmekä edes yrittäneet. Sitten rohkaistuimme kokeilemaan lehtikaalia, vaikka meillä ei juuri ollut kokemusta lehtikaalista ruoanlaitossa. Noihin aikoihin lehtikaalia näki harvoin myynnissä kaupassa tai torilla.

Kokemus lehtikaalin viljelystä oli niin positiivinen että sittemmin lehtikaalista on tullut vakiokasveja palstalla ja lajikkeitakin on nykyään viljelyssä useampia. Onnistuminen lehtikaalin viljelyssä on rohkaissut kokeilemaan muitakin kaaleja kuten suippokaalia, ruusukaalia ja parsakaalia. Lehtikaali kuitenkin pysyy suosikkinamme, koska se on niin helppo ja satoisa!

Kaikki kaalit ovat samaa lajia

Aasialaisia kaalikasveja lukuunottamatta kaikki viljelyssä olevat kaalit ovat Länsi-Euroopassa luonnonvaraisena kasvavan kaalilajin (Brassica oleracea subsp. oleracea) muotoja. Ihminen onkin kehittänyt alkuperäisestä kaalista käsittämättömän monimuotoisen perheen erilaisia viljelykasveja. Toki luonto on ollut siinä avuksi, sillä kaali on ristisiittoinen kasvi, jolla on taipumus perimän voimakkaaseen muunteluun. Lehtikaali on kauan ollut keräkaalin ja muiden kaalien varjossa, mutta viime vuosina se on löydetty uudelleen.

Lehtikaali ’Dwarf Green Curled’

Lehtikaali Dwarf Green Curled

Lehtikaali (Brassica oleracea var. sabellica) muistuttaa muita kaaleja enemmän luonnonvaraista kaalia. Se on ilmeisesti ensimmäisiä ihmisen valinnan perusteella kehittyneitä kaaleja. Kaalia on kasvatettu jo antiikin ajoista lähtien ja kreikkalaisten kuvausten perusteella silloin viljeltiin lehtikaalin kaltaisia lajikkeita. Myös roomalaisille kaalilla oli suuri merkitys. Portugalilaiset tekivät tutkimusretkensä lehtikaali eväänään ja Italiassa lehtikaalista on jalostettu hyvin tumma lajike, mustakaali (tai palmukaali niin kuin sitä myös kutsutaan).

Lehtikaali ei muodosta kerää kuten valko-, puna- tai savoijinkaali, varsimukulaa kuten kyssäkaali, muhkeita kukintoja kuten kukka- ja parsakaali taikka pulleita lehtihankasilmuja kuten ruusukaali. Kuten nimikin kertoo, lehtikaalista käytetään ruoaksi erillisinä kasvavat lehdet.

Lehtikaalin lehdet voivat olla kähäriä tai sileitä, ripsureunaisia tai miekkamaisia, vihreitä tai punertavia tai melkein mustia. Eri lajikkeet ovat hieman erimakuisia, mutta kaikille lehtikaaleille on ominaista se että ne eivät ole aivan yhtä mehukkaita ja sokeripitoisia kuin esimerkiksi keräkaali. Mutta lehtikaali on ravintokoostumukseltaan valtavan terveellistä ravintoa: etenkin tummanvihreät lehtikaalit kuuluvat parsakaalin kanssa niihin superruokiin, joiden nimeen nykyään vannotaan!

Mustakaali ’Nero di Toscana’

Mustakaali Nero di Toscana

Lehtikaalin käyttö

Koska lehtikaali eroaa koostumukseltaan muista kaaleista, sillä ei täysin voi korvata niitä kaikissa ruoissa. Kokeilimme kerran tehdä korealaista hapankaalia kimchiä lehtikaalista – emme suosittele! Trendikkäissä ruoka-ohjeissa näkee joskus aika outojakin tapoja käyttää lehtikaalia. Joskus tuntuu että kaikki ruoka-alan ammattilaisetkaan eivät oikein osaa kehittää hyviä lehtikaalireseptejä. Kaupoissa myydään lehtikaalia todella pienissä pakkauksissa, noin viiden kuuden lehden verran joten vaikea sellaisesta määrästä on tehdäkään ruokaa, jossa lehtikaali olisi pääosassa.

Meidän mielestämme lehtikaali sopii parhaiten keittoihin ja muhennoksiin. Lehtikaali ja makkara ovat perinteinen yhdistelmä ja hyvin ne yhteen sopivatkin. Portugalin kansallisruoka caldo verde on chorizo-makkaralla höystetty lehtikaalikeitto, ja myös Keski-Euroopassa lehtikaalin kanssa käytetään yleensä makkaraa.

Lehtikaali ’Red Russian’

Lehtikaali Red Russian

Koska lehtikaalissa on isot lehdet siitä voi valmistaa kaikenlaisia kääryleitä. Lehteen voi kääriä erilaisten täytesekoitusten lisäksi vaikkapa yrtein maustettuja kalapaloja ja kypsentää ne uunissa. Hyvää!

Lehtikaalin viljely

Kuten tuli jo sanottua, lehtikaali on vaivattomampi viljeltävä kuin muut kaalit. Se kestää paremmin tuholaisten hyökkäyksiä eikä tarvitse samanlaista huolenpitoa kuin herkkähipiäisemmät sukulaisensa. Lehtikaalikin tosin maistuu villieläimille: meillä on tavattu lehtikaalimaalta mm. hirven sorkanjäljet ja puoliksi rouskitut kaalipehkot, puhumattakaan etanoiden jättämistä rei’istä kaalinlehtiin!

Lehtikaali on hyvä esikasvattaa lyhyesti huhti-toukokuussa; neljästä kuuteen viikon esikasvatus riittää kunnes yöhallat ovat ohi. Parasta olisi jos taimien kasvu ei ehtisi pysähtyä esikasvatuksen aikana. Peitämme nuoret taimet kaaliverkolla, joka on kaaleille suunniteltu erityinen harso. Sen alla lämpötila ei nouse liian korkeaksi, joten verkon voi jättää taimien päälle pitkälle kesään.

Pikkuiset kaalintaimet

Pikkuiset kaalintaimet

Lehtikaalin satoa voi korjata pitkin kasvukautta ensimmäisiin pakkasiin asti. Pakkasen puremaa lehtikaalia pidetään erityisen herkullisena. Satoa korjataan poimimalla lehtiä alhaalta alkaen. Sadonkorjuu kannattaakin aloittaa ajoissa, koska muuten alimmat lehdet kuitenkin kellastuvat tai joutuvat etanan ruoaksi. Loppusyksystä kaalit ovat hauskan puumaisia kun niiden alimmat lehdet ovat poissa ja päällä kasvaa tupsu lehtiä. Siitä palmukaali lieneekin saanut nimensä!

Seuraa blogia jos lehtikaali kiinnostaa; elokuussa teemme ruokaa lehtikaalista!

Vastakaikua

                    Anna kuulua

                    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

                    Connect with Facebook