Kaaleista kaikkein helpoin viljeltävä on lehtikaali, jonka satoaika alkaa jo kesällä ja jatkuu hyvässä lykyssä talven tuloon asti.
Kaalit eivät ole erityisen helppojen kasvien maineessa, sillä ne ovat tuholaisten suosiossa ja monilla kaaleista on pitkä kasvatusaika. Kauan ajattelimme että kaalien viljely ei ole harrastelijan puuhaa emmekä edes yrittäneet. Sitten rohkaistuimme kokeilemaan lehtikaalia, vaikka meillä ei juuri ollut kokemusta lehtikaalista ruoanlaitossa. Noihin aikoihin lehtikaalia näki harvoin myynnissä kaupassa tai torilla.
Kokemus lehtikaalin viljelystä oli niin positiivinen että sittemmin lehtikaalista on tullut vakiokasveja palstalla ja lajikkeitakin on nykyään viljelyssä useampia. Onnistuminen lehtikaalin viljelyssä on rohkaissut kokeilemaan muitakin kaaleja kuten suippokaalia, ruusukaalia ja parsakaalia. Lehtikaali kuitenkin pysyy suosikkinamme, koska se on niin helppo ja satoisa!
Kaikki kaalit ovat samaa lajia
Aasialaisia kaalikasveja lukuunottamatta kaikki viljelyssä olevat kaalit ovat Länsi-Euroopassa luonnonvaraisena kasvavan kaalilajin (Brassica oleracea subsp. oleracea) muotoja. Ihminen onkin kehittänyt alkuperäisestä kaalista käsittämättömän monimuotoisen perheen erilaisia viljelykasveja. Toki luonto on ollut siinä avuksi, sillä kaali on ristisiittoinen kasvi, jolla on taipumus perimän voimakkaaseen muunteluun. Lehtikaali on kauan ollut keräkaalin ja muiden kaalien varjossa, mutta viime vuosina se on löydetty uudelleen.
Lehtikaali Dwarf Green Curled
Lehtikaali (Brassica oleracea var. sabellica) muistuttaa muita kaaleja enemmän luonnonvaraista kaalia. Se on ilmeisesti ensimmäisiä ihmisen valinnan perusteella kehittyneitä kaaleja. Kaalia on kasvatettu jo antiikin ajoista lähtien ja kreikkalaisten kuvausten perusteella silloin viljeltiin lehtikaalin kaltaisia lajikkeita. Myös roomalaisille kaalilla oli suuri merkitys. Portugalilaiset tekivät tutkimusretkensä lehtikaali eväänään ja Italiassa lehtikaalista on jalostettu hyvin tumma lajike, mustakaali (tai palmukaali niin kuin sitä myös kutsutaan).
Lehtikaali ei muodosta kerää kuten valko-, puna- tai savoijinkaali, varsimukulaa kuten kyssäkaali, muhkeita kukintoja kuten kukka- ja parsakaali taikka pulleita lehtihankasilmuja kuten ruusukaali. Kuten nimikin kertoo, lehtikaalista käytetään ruoaksi erillisinä kasvavat lehdet.
Lehtikaalin lehdet voivat olla kähäriä tai sileitä, ripsureunaisia tai miekkamaisia, vihreitä tai punertavia tai melkein mustia. Eri lajikkeet ovat hieman erimakuisia, mutta kaikille lehtikaaleille on ominaista se että ne eivät ole aivan yhtä mehukkaita ja sokeripitoisia kuin esimerkiksi keräkaali. Mutta lehtikaali on ravintokoostumukseltaan valtavan terveellistä ravintoa: etenkin tummanvihreät lehtikaalit kuuluvat parsakaalin kanssa niihin superruokiin, joiden nimeen nykyään vannotaan!
Mustakaali Nero di Toscana
Lehtikaalin käyttö
Koska lehtikaali eroaa koostumukseltaan muista kaaleista, sillä ei täysin voi korvata niitä kaikissa ruoissa. Kokeilimme kerran tehdä korealaista hapankaalia kimchiä lehtikaalista – emme suosittele! Trendikkäissä ruoka-ohjeissa näkee joskus aika outojakin tapoja käyttää lehtikaalia. Joskus tuntuu että kaikki ruoka-alan ammattilaisetkaan eivät oikein osaa kehittää hyviä lehtikaalireseptejä. Kaupoissa myydään lehtikaalia todella pienissä pakkauksissa, noin viiden kuuden lehden verran joten vaikea sellaisesta määrästä on tehdäkään ruokaa, jossa lehtikaali olisi pääosassa.
Meidän mielestämme lehtikaali sopii parhaiten keittoihin ja muhennoksiin. Lehtikaali ja makkara ovat perinteinen yhdistelmä ja hyvin ne yhteen sopivatkin. Portugalin kansallisruoka caldo verde on chorizo-makkaralla höystetty lehtikaalikeitto, ja myös Keski-Euroopassa lehtikaalin kanssa käytetään yleensä makkaraa.
Lehtikaali Red Russian
Koska lehtikaalissa on isot lehdet siitä voi valmistaa kaikenlaisia kääryleitä. Lehteen voi kääriä erilaisten täytesekoitusten lisäksi vaikkapa yrtein maustettuja kalapaloja ja kypsentää ne uunissa. Hyvää!
Lehtikaalin viljely
Kuten tuli jo sanottua, lehtikaali on vaivattomampi viljeltävä kuin muut kaalit. Se kestää paremmin tuholaisten hyökkäyksiä eikä tarvitse samanlaista huolenpitoa kuin herkkähipiäisemmät sukulaisensa. Lehtikaalikin tosin maistuu villieläimille: meillä on tavattu lehtikaalimaalta mm. hirven sorkanjäljet ja puoliksi rouskitut kaalipehkot, puhumattakaan etanoiden jättämistä rei’istä kaalinlehtiin!
Lehtikaali on hyvä esikasvattaa lyhyesti huhti-toukokuussa; neljästä kuuteen viikon esikasvatus riittää kunnes yöhallat ovat ohi. Parasta olisi jos taimien kasvu ei ehtisi pysähtyä esikasvatuksen aikana. Peitämme nuoret taimet kaaliverkolla, joka on kaaleille suunniteltu erityinen harso. Sen alla lämpötila ei nouse liian korkeaksi, joten verkon voi jättää taimien päälle pitkälle kesään.
Pikkuiset kaalintaimet
Lehtikaalin satoa voi korjata pitkin kasvukautta ensimmäisiin pakkasiin asti. Pakkasen puremaa lehtikaalia pidetään erityisen herkullisena. Satoa korjataan poimimalla lehtiä alhaalta alkaen. Sadonkorjuu kannattaakin aloittaa ajoissa, koska muuten alimmat lehdet kuitenkin kellastuvat tai joutuvat etanan ruoaksi. Loppusyksystä kaalit ovat hauskan puumaisia kun niiden alimmat lehdet ovat poissa ja päällä kasvaa tupsu lehtiä. Siitä palmukaali lieneekin saanut nimensä!
Seuraa blogia jos lehtikaali kiinnostaa; elokuussa teemme ruokaa lehtikaalista!
Kiinnostavaa, kiitos! Lehtikaalikin saa joskus sentään mainosta Suomessa.
Ruotsissa lehtikaalia käytetään paljon, ja sitä myydään myös pakasteina. Oletko sä pakastanut lehtikaalia ja millä tavalla? Se on todellakin super-ruokaa, esim. kalsiumiakin siinä on runsain mitoin mikä on hyväksi esim. maidotonta ruokavaliota noudattaville. Puhumattakaan muista kivennäisaineista ja vitamiineista. Odotan mielenkiinnolla lehtikaali-vinkkauksiasi.
Lehtikaalia on jonkun verran tullut pakastettuakin, tänä vuonna tullaan ehkä pakastamaan paljonkin sillä meillä on tosiaan kasvamassa jopa kolmea eri sorttia: Dwarf Green Curled, Nero di Toscana precoce ja Red Russian (kuvissa tuossa järjestyksessä). Ennen pakastamista kannattaa ryöpätä kaalinlehdet, sillä tavoin ne vievät vähemmän tilaa pakastimesta. Tosin kähärälehtinen lehtikaali on ryöpättynäkin aika tilaa vievä koska sen lehdet ovat tavallaan monikertaisiksi ’laskostuneita’. Ruokaa laittaessa kaalin tilavuus hupenee sitten murto-osaan, joten ainakin meidän mielestä kaalia saa olla paljon! Varsinkin kun se on niin terveellistä.
Hei. Reseptejä todellakin odottelen. Keittoihin ja patoihin olen viskellyt ja siellä toimii, käärylejuttua suunnittelen. Laitoin tänä vuonna Nero di Toscanan (suunnittelin yhtä, mutta kun kaikki n. 100 siementä itivät, niitä on paljon ja myös kaikilla palstanaapureilla), ne kasvoivat hyvin. Eri paikoissa kasvoivat eri tavalla; jotkut olivat täysin puhtaita ja syömättömiä, osa taas aivan puhki syötyjä, suurin osa kuitenkin erittäin hyvälaatuisia. Pakastamisvinkki olikin hyvä, kaikkea ei ehdi syödä syksyllä. Mukavaa syksyä!
Tänään on tarkoitus julkaista ohje lehtikaalikeittoon jota valmistimme eilen, juuri Nero di Toscanasta. Myöhemmin syksyllä ajattelimme kirjata muutaman muhennosreseptin jossa on tuhdimpia makuja.
Meidänkin kasvimaalla etanat ovat järsineet osan lehdistä mutta onneksi niitä riittää vielä meillekin! Hyvä idea että jakaa siemeniä ja taimia naapureiden kanssa, lehtikaalien siemenpusseissa on harrastelijapuutarhurin näkökulmasta usein aivan liian paljon siemeniä, jopa satoja.
Eräillä messuilla oli lehtikaalia myytävänä puolen litran pakastepussissa, tosi ilmavasti pakattuna. Hinta oli 8 euroa. Myytiin tietty super foodina. Vegaani ystäväni teki chipsejä lehtikaalista. Pirskotti päälle oliiviöljyä ja sitten vaan uuniin. Maistuivat kaikille. Viime kesänä laitoin rivaripihaani kaksi tainta ja niistä tuli valtavat. Syötävää riitti pitkälle syksyyn. Kannattaa kokeilla. Olivat niin komeita, että kävivät ihan katsenvangitsijoista kukkien rinnalla.
Niin, tuollainen puolen litran satsi kutistuu kypsennettäessä ihan minimaaliseksi määräksi, joten voi kysyä millaisia terveysvaikutuksia noin pienestä annoksesta voi saada. Lehtikaalia tosiaan kannattaa viljellä jo taloudellisista syistä, puhumattakaan siitä että itse kasvattamalla saa muitakin lajikkeita kuin kurttulehtistä peruskaalia, jota on yleensä myynnissä. Chipsejä mekin olemme kokeilleet ja ne todella maistuvat vaikka idea kuulostaakin hassulta. Kokeilimme kaikkia tuossa yllä mainittuja lajikkeita ja hauskaa oli, että Red Russian oli parasta chipseihin, sillä muuten emme oikein mieltyneet sen makuun! Pian alkaakin olla lehtikaalin esikasvatuksen aika…
HEI!
Mistä voi ostaa kaaliverkkoa?
Hei, olemme itse ostaneet kaaliverkon Hyötykasviyhdistyksen kaupasta. Siellä se tunnetaan nimellä suojaverkko tuholaistorjuntaan (”Tiheäsilmäinen vahva verkko on parempi vaihtoehto tuholaistorjuntaan kuin suojaharso. Verkon alla kasvusto ei lämpene keskikesällä liikaa. Suojaa porkkanakärpäsiltä, kaaliperhosilta ja kaalikoilta. Suojaa myös linnuilta, rusakoilta, kaneilta, tuulelta ja rankka-sateilta. Verkon materiaali on vahvaa ja verkkoa voidaan käyttää monia vuosia.”) 2,30×4,25 m² kokoisen verkon hinta on 23,50 e. Ks. linkki: Suojaverkko tuholaistorjuntaan – Tuotetiedot.
Hyötykasviyhdistyksen kauppa on myös nettikauppa, joten tuotteita saa joka puolelle Suomea!
Miksköhän kuivattaessa lehtikaalta, osasta lähtee lehtivihreä kokonaan, aivan keltaisia. Aikaisemmin ei tällaista ole tapahtunut.
Hei Lea, meillä ei valitettavasti ole kokemusta lehtikaalin kuivaamisesta, olemme yleensä pakastaneet lehtikaalia. Mutta luulisin, että kellastuminen on merkki siitä, että kuivaaminen on ollut liian hidasta. Ehkä kellastuminen oli ehtinyt jo alkaa ennen korjaamista, vaikka se ei vielä näkynyt? Hyvä että osa lehdistä kuitenkin kuivui mallikkaasti!
Kuivatin viime syksynä lehtikaalia ihan vaan huoneenlämmössä ilmavasti, hyvin onnistui. Käytän persiljan tapaan, salaattiinkin laitan, annan kaalimurskan ensin olla hetken öljytilkassa pehmenemässä.
Hienoa, näiden vinkkien jälkeen täytyy ehdottomasti kokeilla lehtikaalin kuivaamista ensi syksynä; pyykkinarulle vaan roikkumaan 😉
Hei, luin lehtikaalin kuivattamisesta, kokeilin viimevuonna sitä kuivasin kiertoilmauunissa kuivui hyvin väri säilyi sitten mietin säilytystä sain idean miten olisi jauhaminen marjojakin jauhetaan, minulla on käsinpöritettävä raastin sillä sitten pyörittelin hyvin onnistui, nyt purkeissa vihreää lehtikaalijauhetta panen sitä keittoihin laatikoihin, jauhoin myös kuivattuja sieniä ja mausteita. Paula
Kiitos Paula, kiertoilmauuni on varmaan hyvä väline kuivaamiseen! Jauheina kasviksia voi käyttää melkeinpä mihin ruokaan tahansa. Lisäksi voi valmistaa omaa liemijauhetta tekemällä sopiva sekoitus eri makuja!
Voiko lehtikaalia käyttää tuoreena sellaisenaan ilman käsittelyä?
Kyllä lehtikaalia voi käyttää tuoreeltaankin, varsinkin nuoret lehdet ovat hyviä sellaisenaan esimerkiksi salaateissa. Ja nykyään tuntuu olevaan trendikästä käyttää lehtikaalia smoothien yhtenä ainesosana.
Kannattaa kuitenkin maistella lehtikaaliaan ennen kuin innostuu tekemään siitä salaattia, varsinkin silloin kun lehti on ehtinyt täyteen mittaansa. Kaikki lajikkeet eivät maistu yhtä hyvältä raakana. Lehtikaalilla tuppaa olemaan sellainen jännä hapahko maku, joka saattaa tuntua liian voimakkaalta tuoreeltaan. Ryöppääminen on sen vuoksi usein paikallaan, ja syksyllä pakkasenpurema hajottaa happoja sen verran, että maku tulee miedommaksi. Mutta lajikkeissa on eroja, sen vuoksi maistaminen kannattaa!
Onko terveellistä syödä ulkona talvehtinutta lehtikaalia, joka on uudelleen alkanut kasvaa ja tekee kukkanuppuja. Lajikeeni on palmukaali. Nuput muistutavat parsakaalia, vain huomattavasti pienempiä. Maku on samanlainen kuin viimevuonna. Olemme syöneet sitä, emmekä ole siitä tulleet huonovoitisisi.
Vau, kyllä mekin maistaisimme jos noin onnellisesti olisi päässyt käymään, että lehtikaali olisi talvehtinut! En usko että niissä on mitään epäterveellistä, kyllähän parsakaalistakin on jalostettu lajikkeita jotka kukkivat toisena vuonna. Onneksi olkoon!
Yksi lehtikaalin käyttötapa joka maistuu hyvin myös pienille lapsille on letut. Eli teen taikinan kuten pinaattilettuja tehdessä, mutta korvaan pinaatin ryöpätyllä lehtikaalilla. Taikinan saa mukavan sileäksi (ei pienen väen vierastamia sattumia) kun sen sekoittaa sauvasekoittimella. Toimisi varmaan pelkillä vehnäjauhoillakin mutta itse tykkään laittaa ainakin puolet ohraa. Hyvää tuli myös kun korvasin kerran osan maidosta ylijääneellä löysähköllä juustokastikkeella eli aika muunneltava ruoka. Kati
Kiitos Kati, hyvä vinkki! Meidänkin kokemuksen mukaan useimpia lehtivihanneksia voi hyvin käyttää samankaltaisiin resepteihin eli korvata niitä toisillaan. Mutta maku- ja koostumuserot on hyvä ottaa huomioon niin kuin olet tehnytkin: lehtikaali ei hajoa yhtä helposti kuin pinaatti, joten se pitää soseuttaa tai ryöpätä pitempään, jotta koostumuksesta tulisi samanlainen. Kiva myös tuo ruokahävikin ehkäisyvinkki eli juustokastike lettujen ainesosana!