Vuohenputki (Aegopodium podagraria)
Huhtikuun loppupuolella puutarhassa alkaa jo vihertää. Monivuotiset viljelykasvit nostavat päätään, mutta niistä ei vielä saa kunnon satoa. Nyt on aika käyttää hyväkseen luontoäidin puutarhaa, kun oma on vielä alkutekijöissään. Vuohenputki on yksi aikaisimpia vihertäjiä ja sitä kasvaa puutarhassamme liiankin kanssa…
Vuohenputki (Aegopodium podagraria) on keväällä viehättävä kasvi. Kauniin kiiltävät, heleänvihreät lehdet työntyvät ensimmäisten joukossa ylös marraksesta värittäen tienoon keväiseksi. Jotkut pitävät vuohenputkea kauniina myöhemminkin, mutta siitä voi olla montaa mieltä. Kesällä ainakin meidän puutarhassa kasvaviin vuohenputkiin ilmestyy outoja viruspesäkkeitä, jotka saavat kasvit näyttämään jotenkin rokonarpisilta ja rujoilta. Kukka on paljon mitäänsanomattomampi kuin esimerkiksi koiranputken kukintoon. Juuriversot levittäytyvät joka paikkaan vallaten kasvualan muilta kasveilta. Tuntuu että sen seurassa ei viihdy mikään. Silloin ainakaan meillä ei jakseta iloita vuohenputkesta, joten teemme sen näin keväällä, kun se on herkkua lautasella!
Vuohenputken tunnistaminen
Vuohenputki kuuluu sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoon. On tärkeää, että tunnistaa vuohenputken ennen kuin sitä alkaa keräämään, sillä jotkut sen sukulaiskasveista ovat erittäin myrkyllisiä, esimerkiksi hukanputki (Aethusa cynapium), myrkkykatko (Conium maculatum) ja myrkkykeiso (Cicuta virosa). Hyvä olisi, jos ennen keräämistä kasvuston kehitystä voisi seurata esimerkiksi yhden kesän ajan, varmistuen että kyse todella on vuohenputkesta. Sanotaan, että vuohenputken tunnistaa siitä, että varressa on kolme pääruotia, joissa jokaisessa on kolme lehdykkää. Omalla pihalla tunnistaminen tuskin on suuri ongelma, koska kasvia kitkiessä se on yleensä jo tullut tutuksi! Vuohenputken tunnistaa juurirönsyistään: nuoret juuret ovat valkoisia ja meheviä, vähän vanhemmat kellertäviä ja vanhat ruskehtavia. Yleensä ne täyttävät kasvualustan kokonaan kasvaen ristiin rastiin keskenään. Koska vuohenputki leviää etenkin rönsyilemällä, se muodostaa laajoja kasvustoja. Sen vuoksi se onkin niin viheliäinen rikkaruoho! Vuohenputki on alunperin lehtokasvi, joten se esiintyy usein samoilla paikoilla kuin esimerkiksi valkovuokko.
Vuohenputken kerääminen ja käyttö
Paras aika kerätä vuohenputkea on silloin kun versossa on kolme hieman suppuista, kiiltävää lehteä. Kuten kaikkien villivihannesten ja -yrttien kohdalla, koskaan ei pidä kerätä kasveja, jotka kasvavat lähellä vilkkaasti liikennöityä tietä tai muissa paikoissa, joissa kasveihin ja maaperään kertyy aineita, joita ei halua elimistöönsä. Puhtaalta paikalta kerättyjä vuohenputken nuoria lehtiä voi syödä sellaisenaan, huuhteleminen riittää. Vähän vanhemmat lehdet on hyvä ryöpätä eli kiehauttaa nopeasti ennen käyttämistä. Vuohenputken lehtiä voi halutessaan myös pakastaa tai kuivata myöhempää käyttöä ajatellen. Itse käytämme vuohenputken tuoreeltaan, myöhemmin kasvukauden aikana ja talvellakin on yleensä tarpeeksi muuta syötävää. Sen jälkeen kun lehdet ovat kasvaneet täyteen mittaansa, kerääminen ei enää kannata – ominaisaromi on hävinnyt ja kasvi maistuu pelkältä heinältä. Jotkut tosin suosittelevat kasvuston niittämistä säännöllisesti, jotta vuohenputki tuottaisi koko ajan uusia lehtiä. Kannattaa kerätä kerralla suuri määrä lehtiä, mutta ei tietenkään enempää kuin ehtii parin seuraavan päivän aikana käyttää, ellei sitten pakasta niitä.
Vuohenputki keittiössä
Sami Tallberg kirjoittaa Villiyrttikeittokirjassaan, että vuohenputkea voi käyttää persiljan ja lipstikan sijaan kaikissa niissä ruoissa, joissa näitä yrttejä käytetään. Hänen mukaansa vuohenputken maku sopii hyvin esimerkiksi perunan kanssa, joten peruna-purjososekeiton voi tehdä korvaamalla purjon kokonaan tai osittain vuohenputkella. Nuoria varsia voi käyttää raakana parsan tai tuorepapujen tavoin. Jos villikasvien käyttäminen ruoassa kiinnostaa, seuraa keittiöblogiamme jossa teemme ruokaa myös villivihanneksista. Kokeilemme myös joitakin Tallbergin suosittelemia vuohenputken käyttötapoja.
Luettavaa:
- Sami Tallberg: Villiyrttikeittokirja, Readme.fi 2011, Hämeenlinna
Anna kuulua