Toisin kuin muutama viikko sitten haaveilimme, ihana kesä päättyi karulla tavalla syyskuun lopussa. Sää muuttui kuin taikaiskusta koleaksi ja yöpakkaset tekivät lopun arimmista kasveista.
Syksy on koittanut jo meteorologiseltakin kannalta: meidän seuduilla terminen syksy alkoi ilmatieteen laitoksen mukaan 23.9. eli keskimääräinen päivälämpötila laski tuolloin enemmän tai vähemmän pysyvästi alle kymmenen asteen. Pian sen jälkeen tulivat ensimmäiset hallayöt.
Salkopapu Brienzer ensimmäisten hallaöiden jälkeen
Jonkin aikaa saimme tomaatit, kurpitsat ja pavut säilymään ehjinä hallaharsojen alla, mutta sadonkorjuuta ei voinut enää lykätä niin kuin olimme toivoneet. Meillähän on ollut tavoitteena saada pensas- ja salkopapuja kasvatettua niin kauan, että saisimme siemenet tuleentumaan. Pensaspapujen osalta se onnistuikin, mutta salkopavut olivat vielä tuoreita kun kylmät yöt iskivät. Nyt palot kuivuvat vintillä, mutta nähtäväksi jää, saammeko ne tuleentumaan sisätiloissa.
Myös tomaateista suuri osa oli vielä vihreitä hallan iskiessä ja nyt niitä yritetään kypsytellä sisätiloissa. Se ei koskaan ole kovin hyvin onnistunut, joten nytkään emme toivo suuria. Tämä kokemus pani taas kerran miettimään, kannattaako tomaatin avomaakasvatus lainkaan. Meillähän on sekä kotipuutarha että viljelypalsta itärinteessä, jossa ei aurinkoa riitä koko päiväksi kesälläkään, saati sitten syksyn koittaessa.
Onneksi kaikki ei sentään kasvimaalla kärsinyt sään muuttumisesta kylmemmäksi. Lehtikaalit ovat jos mahdollista entistäkin maukkaampia hallan puraisun jälkeen. Vuonankaali kukoistaa ja peittää hajakylvettynä maan kokonaan. Retikka ja nauris sekä sikurisalaatti kukoistavat muutoin kuin ennenkin, mutta joku nälkäinen on käynyt haukkaamassa juuresten naatteja ja salaatin keriä.
Sikurisalaattia on syöty
Täytyykin hehkuttaa kuinka mainiosti on vuonankaalin viljely onnistunut tänä vuonna. Kannattaa siis noudattaa kasvin luontaista sykliä viljelyssä eli kylvää vuonankaali vasta keski- ja loppukesällä. Siitähän oli puhetta viime syksynä. Aivan ihanaa kun saa vielä tähän aikaan tuoretta salaattia omalta palstalta! Vuonankaali on herkullista ihan sellaisenaan, hyvällä salaattikastikkeella höystettynä.
Vuonankaali kukoistaa
Myös sikurisalaatti on meille maistunut, sillä valitsemamme lajikkeet ovat olleet todella herkullisia. Joskushan sikurisalaatti on niin kitkerää että se ei tahdo suomalaiseen makuun sopia. Tässä kuvassa on italialainen radicchio-lajike nimeltä Variegata Precoce di Luisa.
Radicchio-salaattilajike Variegata Precoce di Luisa
Vaikka säät ovat viilenneet olemme kuitenkin jättäneet joitakin juureksia vielä korjaamatta emmekä ole hätäilleet myöskään valkosipulin istuttamisen kanssa. Myös maustefenkoli jatkaa sinnikkäästi kukintaa ja olemmekin päässeet keräämään siemensatoa. Siemenet ovat tosin paljon pienempiä kuin mitä saa kaupasta (jos niitä sattuu löytämään), mutta aromi on sitäkin intensiivisempi!
Ruskan hehku jatkuu vielä eikä ilmatieteen laitos ole ainakaan vielä todennut kasvukauden päättyneen meidän seuduilla, joten vielä elää toivo että puutarhakausi jatkuisi jonkin aikaa. Toivotaan etteivät viikon lopuksi luvatut sateet tule vielä lumena!
Tiedätkö muuten mitään hallan vaikutuksista viherkasvien vitamiinipitoisuuteen? Jostain luin, että pakkasenpuremat puolukat eivät olisi niin vitamiinipitoisia, vaikka maku saattaakin olla parempi.
Hei Tupu, kyllä vitamiinipitoisuus varmaan laskee kaikenlaisessa ”kylmäkäsittelyssä”, myös hallan tai yöpakkasten vaikutuksesta. Mutta en usko että siitä loppujen lopuksi on kauheasti haittaa, säilytämmehän marjoja ja kasviksia pakastettunakin ja siinä vitamiineja tuhoutuu varmaan paljon enemmän, koska lämpötila on paljon alhaisempi. Monissa marjoissa ja kasviksissa on niin paljon vitamiineja että niitä tavallaan riittää tuhottaviksikin. Pakkasesta on toisaalta se hyöty että se tuhoaa myös haitallisia aineita, tästä olikin puhetta pihlajanmarjojen yhteydessä. Eli nautitaan syksyn antimista hallasta huolimatta!