Elokuu on nimensä mukaisesti sujunut sadonkorjuun merkeissä, joten kasvimaalle on tullut tilaa myös syyskylvöille.
Elokuun istutusajan alkaessa päivittelimme kuivuutta, jonka poikkeuksellisen poutainen ja lämmin kesä oli saanut aikaan, ja toivoimme vaihteeksi jo sadetta. Joku viisas on sanonut että pitää varoa mitä toivoo, sillä se voi toteutua. Ja niinhän siinä sitten kävi että elokuun toisella viikolla taivas vihdoin repesi, ja tuntui että muutamassa päivässä vettä saatiin koko kesän edestä!
Sateentulo ei korvannut kaikkea harmia, mitä kuivuuden vuoksi oli viljelyksille aiheutunut. Esimerkiksi omenat jäävät tänä vuonna tavallista pienemmiksi kuivuuden takia. Korjasimme alenevan kuun kaudella salotti- ja valkosipulit ja nekin vaikuttivat edellisvuosia pienemmiltä. Perunamaalta on nyt korjattu lajikkeet Amandine ja Linzer Delikatess, joista varsinkin viimeksi mainittu tuotti melko pienikokoisia mukuloita. Se myös nuupahti perunalajikkeista ensimmäisenä joten ilmeisesti se on herkkä kuivuudelle. Puolet perunasta on vielä maassa, koska kesän kuivuudesta on sentään ollut se hyöty että perunaruton leviäminen on pysynyt kurissa.
Menneillä viikoilla on koettu pensas- ja salkopapujen satohuippu. Lajikkeista pensaspapu Maxi on aikaisin ja sitä emme enää korjaa tuoreena, vaan annamme jäljelle jääneiden palkojen tuleentua ja keräämme myöhemmin siemenet talteen. Myös pensaspapu Purple Teepeen kausi alkaa olla lopuillaan. Salkopavun Cosse Violet sato on nyt parhaimmillaan, kun taas myöhäisin salkopapulajike Brienzer vielä kukkii. Sadon jaksottaminen on siis onnistunut!
Myös härkäpapua on meillä viljelty neljää eri lajiketta. Con Amore on niistä varhaisin ja sen jälkeen kypsyi Hangdown, sitten Karmazyn. Ne on suurimmaksi osaksi jo korjattu ja syöty. Myöhäisin lajike on punakukkainen Crimson Flowered, jonka siemenet ovat näistä neljästä lajikkeesta pienimpiä. Odotellessamme niiden kypsymistä täyteen mittaansa olemme tehneet ruokaa myös kokonaisista paloista.
Kesäkurpitsat ovat satoisimmillaan juuri näihin aikoihin, mutta talvikurpitsat eivät ole menestyneet niin hyvin kuin näin lämpimänä kesänä voisi kuvitella. Viimeksi raportoimme että yksi Blue Ballet nuutui mystisesti ja luulimme sen jo kuolleen. Se kuitenkin myös virkosi yhtä mystisesti. Ehkä jotain apua oli nokkoskäytteestä, jolla kastelimme juuristoa? Sen verran kasvi on kuitenkin kärsinyt että yhtään hedelmää ei ole vielä kehittynyt.
Kurkulle tämä kesä on ollut mainio, harvoin meillä on saatu samanlaista satoa. Tomaatteja kypsyy nyt tasaiseen tahtiin; toivottavasti syksy jatkuu sen verran leutona että avomaallakin saadaan kunnon sato. Myös maustefenkoli on kehittynyt hyvin ja kukkii parhaillaan; ehkä siitä vielä saadaan toivottu siemensato.
Elokuun istutusajalla pääsimme vielä kylvöhommiinkin. Perunalta vapautuneeseen penkkiin kylvimme lisää vuonankaalia, sekä retikkaa, retiisiä ja naurista. Valkosipulin paikalle kylvimme puolestaan kaurajuurta, joka on yksi tämän kauden kokeiluista. Sen pitäisi tehdä vielä tämän vuoden puolella lehtiruusuke ja jatkaa sitten ensi keväänä kasvamista.
Satomäärät kuulostavat melko samanlaisilla teillä kuin meilläkin. Kesäkurpitsaa on tullut sopivasti johtuen siitä, että laitoin taimia enemmän kuin koskaan. Talvikurpitsaa saamme myös jonkin verran, mutta ei mitenkään älyttömästi (mikä oli tavoite). Kurkkuja on puolestaan tullut enemmän kuin milloinkaan. Onkos teikäläisillä iso kasvimaa kun niin monta eri lajiketta on viljelyksessä? Kiva on kyllä kuulla, mikä tuottaa satoa mihinkin aikaan ja minkä verran, auttaa taas seuraavaa viljelykautta suunnitellessa. Onnea kaurajuurille!
Meillä on aarin palsta plus kotipihassa kuusi kohopenkkiä kooltaan n. 120×120 cm² sekä lisäksi kaksi istutussäkkiä. Monta lajiketta saa mahtumaan kun kutakin on lyhyehkö rivi, esimerkiksi härkäpapuja on noin rivimetri per lajike. Mutta kyllä meillä kasvit ovat aivan liian tiheässä taas kerran. Keväällä taimien ollessa pieniä ja hentoja sitä ei millään tahdo uskoa että rivinvälien todellakin pitää olla riittävät!