Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Luontohavainnot puutarhakalenterina (8): myöhäissyksy

Vaahtera myöhäissyksyn asussa

Myöhäissyksy on koittanut, kun valtaosa lehdistä on kellastunut ja pudonnut lehtipuista ja ‑pensaista. Silloin kasvukausi päättyy ja puutarha laskeutuu lepoon. Kauden symboli on taas vaahtera: tällä kertaa alastomaksi riisuuntuneena.

Hetki on haikea, kun huomaa viimeisimmänkin lehden pudonneen kotivaahterasta. Piha alkaa näyttää alastomalta, vaikka toki lehdet sinnittelevät vielä joissakin pensaissa ja puissa. Varsinkin sellaiset kasvit, jotka ovat täällä Suomessa kestävyysalueensa rajamailla, saattavat vielä olla vihreitäkin. Niillä on suuri riski palelluttaa ainakin oksankärkensä talven aikana, kun ne eivät ole tuleentuneet eli puutuneet ajoissa ja siten varautuneet kylmiin säihin. Jotkut perennat vielä sinnittelevät ja jatkavat kukintaa, meillä ovat mm. maanpeiteruusut, syysvuokot, yrtti-iiso ja teurikka vielä kukassa.

Sommerwind tuo tuulahduksen kesästä

Sommerwind tuo tuulahduksen kesästä

Jakoaika eli vuodenalkajaiset

Myöhäissyksy alkaa meillä yleensä lokakuun viimeisillä viikoilla. Ei liene sattumaa että suomalaisen perinnekalenterinkin mukaan loka-marraskuun vaihde on vuodenkierrossa tärkeä murrosaika, tavallaan vuodenvaihde. Muinaissuomalaisten vuosi päättyi syksyllä sadonkorjuun loputtua ja uusi vuosi alkoi marraskuussa. Väliin jäi vajaan parin viikon jakso, jonka aikana aurinkovuosi ja kuuvuosi tasattiin. Kustaa Vilkuna kertoo mainiossa kirjassaan Vuotuinen ajantieto että vuoteen mahtuu 12 kokonaista taivaallista kuukautta, mutta niistä ei tule kokonaista aurinkovuotta vaan yli jää 11¼ vuorokautta. Tätä niin sanottua jakoaikaa vietettiin suunnilleen Simon päivästä (28.10.) Martin päivään (10.11.).

Jakoajan säästä ennustettiin koko tulevan vuoden säätä. Tähän ajanjaksoon liittyykin valtava määrä kansanomaisia uskomuksia ja tapoja. Kekriä eli perinteistä sadonkorjuujuhlaa on vietetty yleisesti myöhäissyksyllä. Kun samoihin aikoihin osuu vielä kristillisen kirkon viettämä marttyyrien ja veritodistajien muistopäivä eli pyhäinmiesten päivä (1.11.) sekä sielujen päivä eli vainajien muistopäivä (2.11.), kyse on ollut varsinaisesta juhlasesongista. Itse asiassa monet kekrin ja jakoajan perinteet ovat sittemmin siirtyneet jouluun ja uuteenvuoteen, esimerkiksi jouluoljet ja joululeikit, samoin kuin joulurauha. Myös tinanvalanta ja muut tulevan vuoden ennustamiseen liittyvät perinteet ovat alun perin kekriin liittyviä tapoja. Ei voi olla välttymättä ajatukselta, että myös pikkujoulu on kekrin raisuimpien juhlatapojen uusi olomuoto…

On aika hassua että jakoaikaan liittyvät perinteet ovat kadonneet tai siirtyneet muuhun yhteyteen, ja olemme sen sijaan omaksuneet samaan ajankohtaan liittyviä tapoja ulkomailta. Halloween on anglo-amerikkalaisen maailman pyhäinpäivän aatto ja siihen liittyvät tavat näyttävät ainakin naistenlehtien ja mainosten perusteella juurtuneen tehokkaasti Suomeen. Kuitenkin omastakin perinteestä löytyisi hyvää mallia juhlinnalle; vai mitä sanotte siskot esimerkiksi Anastasian päivästä (29.10.), jolloin Raja-Karjalassa vietettiin naisten juhlaa eli ”akkain praasniekkaa”. Kustaa Vilkunan mukaan ”juhlaan ottivat osaa vain saman kylän vaimot. Keitettiin yhteinen olut, ostettiin viinaa. Kun pellavat oli kolkittu, liinat puhdistettu, maaomenat korjattu, juhlittiin kaksi päivää. Ensin syötiin, sitten juotiin, laulettiin ja tanssittiin, naiset miehen vaatteissa, eräillä vakat päässä, pellavista kassat. Välillä käytiin lehmät lypsämässä ja toimitettiin kiireelliset asiat, sitten takaisin”!

Myöhäissyksy puutarhassa

Ajuruoho ja ruusu värjöttelevät yhdessä

Ajuruoho ja ruusu värjöttelevät yhdessä

Nykyään myöhäissyksyn tärkeimmät työt kotipuutarhassa liittyvät kasvukauden jälkeiseen siivoamiseen, kompostoimiseen sekä pihan ja puutarhan valmistamiseen talveksi. Kevään työtaakkaa vähentää huomattavasti, jos mahdollisimman monet työt ehtii toimittaa jo syksyllä – kannattaa muistuttaa mieleen kuinka kiireinen kevätkausi on puutarhassa ja tehdä voitavansa jo nyt! Varsinkin savisen kasvimaan kääntäminen syksyllä tekee kevään työt huomattavasti helpommiksi: talven aikana pakkanen hajottaa multapaakut, joten keväällä riittää maan pinnan tasaaminen.

Liian siisti ei kuitenkaan kannata olla: kukkapenkkeihin ja istutusalueille kannattaa jättää syksyn lehtiä ja kuolleita kasvinosia suojaamaan monivuotisia kasveja kylmyydeltä ja syvältä roudalta. Meillä jätetään esimerkiksi yrttimaalle viereisen tammen lehdet lämmikkeeksi ja suojaksi keväistä ahavaa vastaan. Monet yrtit ovat talvivihreitä ja kärsivät kevättalven auringonpaisteesta kun juuristo on vielä roudassa. Karikkeen suojassa kasvien siemenet pääsevät myös itämään eli jos haluaa edesauttaa kasvien luonnollista lisääntymistä siemenistä, on parasta jättää istutusalueet haravoimatta. Tällä tavoin meillä ovat monet istutetut ja luonnonvaraisetkin kasvit löytäneet itselleen sopivimmat kasvupaikat, joissa ne yleensä viihtyvät paljon paremmin kuin siellä mihin ne on alunperin tullut asetettua!

Myöhäissyksyllä suojataan nuoret hedelmäpuut jyrsijöiltä virittelemällä runkosuojat ja verkot niiden ympärille. Ruukkupuutarha järjestetään talvikuntoon: arat ruukut tyhjennetään ja siirretään varastoon, pakkasenkestäville etsitään säilytyspaikka. Hyvä ratkaisu on mm. upottaa ruukku maahan. Jos aikoo keväällä viritellä varjostuskankaita havukasvien tai rodojen suojaksi, nyt on hyvä hetki asettaa tukikepit – kun maa on roudassa se on huomattavasti vaikeampaa!

Mutaista myöhäissyksyn maa-artisokkasatoa

Mutaista myöhäissyksyn maa-artisokkasatoa

Tehtävää istutuskaudella

Jonkin verran satoakin on vielä korjattavana myöhäissyksyllä, esimerkiksi maa-artisokka tuppaa jäämään viimeisenä maahan ja joskus yli talvenkin! Myöhäissyksyllä voi myös kirjaimellisesti kylvää uuden satokauden siemenen: joitakin kylmänkestäviä ja aikaisia vihanneksia voi kylvää jo ennen talven tuloa. Meillä on hyviä kokemuksia muun muassa palsternakan, pinaatin ja kirvelin syyskylvöstä sekä valkosipulin istuttamisesta myöhäissyksyllä. Kokeile rohkeasti sellaisten kasvien syyskylvöä, joiden kylvöohje on ”mahdollisimman aikaisin keväällä”, mutta vasta kun säiden voi olettaa olevan lopullisesti kylmenneet alle +5 asteen. Muuten on vaarana että itäminen tapahtuu jo syksyllä. Samaa riskiä ei ole sellaisten siementen kanssa, jotka vaativat kylmäkäsittelyn – ne itävät vasta talven jälkeen, joten niitä voi huoletta kylvää koko syksyn ajan maan jäätymiseen asti.

Kaikki riippuu tietenkin säästä: jos talvi tulee aikaisin ja on jäädäkseen, saattavat hyvät aikeet jäädäkin aikeiksi. Termisen talven alkamisessa vuosittaiset vaihtelut ovat valtavan suuria, esimerkiksi viime talvena (2011-2012) terminen talvi alkoi meidän seuduilla vasta loppiaisen tienoilla, kun taas edellistalvi (2010-2011) alkoi jo 17. marraskuuta!

Luettavaa

  • Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, Otava 1997

Muut jaksot ”Luontohavainnot puutarhakalenterina” ‑sarjassa

    Anna kuulua

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

    Connect with Facebook