Helteet herättivät tuomen kukkaan: alkoi maaginen aika tuomen ja syreenin kukinnan välissä.
Sydänkevät ja alkukesä on meidän mielestämme vuoden suloisinta aikaa. Yksikin lämmin päivä taikka muutaman tunnin lempeä kevätsade saa luonnossa aikaan vallankumouksen: nurmikon laikut kasvavat umpeen kuin silmissä ja viimeinenkin paljas oksa puhkeaa hiirenkorville. Kukkivat puut ja pensaat täplittävät maiseman ja linnut mekastavat valoisassa yössä.
Mustarastas sydänkeväällä
Ruotsissa tätä ihanaa aikaa kuvataan sanonnalla ”tuomen ja syreenin välissä”. Sen alkuperästä on kaikenlaisia teorioita; yhden mukaan suutareilla oli ennen vanhaan vuodessa yksi lyhyt loma ja se osui parahiksi juuri kevätkesään, tuomen kukinnasta syreenin kukintaan. Ehkä kyse on vain viehättävästä tarinasta, mutta se kuvaa hienosti vuoden hienointa aikaa!
Tänä vuonna tuo suloinen sesonki saattaa jäädä melko lyhyeksi; kevään edistyminen ”pikakelauksella” on jatkunut joten syreenin kukintaan ei välttämättä kulu kovin kauan. Aikaisimmat omenalajikkeet kukkivat jo ja syreeni kukkii usein osittain samaan aikaan kuin omena. Tuomen kukinnan herättivät tällä kertaa hellesäät, jotka yllättivät iloisesti koleamman ajanjakson jälkeen toukokuun puolessa välissä. Paikoin on rikottu toukokuun lämpöennätyksiäkin. Helteisiin liittyen saatiin myös sateita, joita ukkonen ryyditti – nekin ovat olleet poikkeuksellisen rajuja. Vielä ei ilmatieteen laitos ole julistanut termistä kesää alkaneeksi, mutta eiköhän se ole jo tapahtunut koko maassa?
Ukonilma lähestyy
Kasvimaalla näyttää vielä karulta, mutta onneksi monivuotiset kasvit ovat jo rehevöityneet: satoa on saatu raparperista, ruohosipuleista, lipstikasta, suolaheinästä, pinaattihierakastaja nokkosesta.
Pinaattihierakka sydänkeväällä
Toukokuun kylvöohjelma on ollut kiireinen, mutta kaiken minkä aioimme olemme myös onnistuneet kylvää ja istuttaa. Perunaa istutimme kahta lajiketta, Siikliä ja Linzer Delikatess:ia. Pariin riviin kylvimme pottujen väliin härkäpapua niin kuin usein neuvotaan. Hauska kokeilla miten vanha viljelytapa toimii! Loput härkäpavut kylvettiin entiseen tapaan omiin paririveihinsä. Punajuuri ja mangoldi olivat myös kylvövuorossa, samoin kuin salaatit ja monet yrtit.
Nyt pohdimme pitäisikö pensas- ja salkopavut kylvää hedelmäpäivänä jo ennen seuraavaa istutusaikaa – onhan maa lämmennyt sopivasti ja säiden suosiessa houkuttaisi hyötyä mahdollisimman pitkästä kasvukaudesta. Peitämme pavut joka tapauksessa aina harsolla, jotta siemenet eivät päädy lintujen suuhun, joten ne olisivat suojassa myös hallaöinä jos sellaisia sattuisi vielä tulemaan. Ensi viikon alkupuolella olisi pari sopivaa hedelmäpäivää…
Luin tästä sanonnasta ’mellan hägg och syren’ Hesarin kolumnista joskus aikoinaan. Sen mukaan pensaat kukkivat aivan peräjälkeen. Oikeastaan kukintojen välissä ei ole kuulemma väliä. Kolumnin mukaan jos halutaan sanoa, että jokin ei tule tapahtumaan oikeastaan koskaan, niin sanotaan, että se tapahtuu mellan hägg och syren. Tämmöinen muistikuva minulla on kolumnista ja toinen asia on vielä, oliko kolumni oikeassa… 😉
Hei s&p, kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, eiköhän ne suutarien lomatkin olleet aika lyhyet ennen vanhaan… 😉 Ja näinhän se on tänäkin keväänä että ei siihen juurikaan väliä jää, meillä ovat juuri sireenit puhkeamassa kukkaan, terttujen alimmat kukat ovat jo auenneet. Mutta ihanaa aikaa tämä on, varsinkin kun on ollut niin lämmintäkin!
Terminen kesä alkoi kuin alkoikin 19.5. mennessä lähes koko maassa, suunnilleen napapiiriä myöten!
Olimme muutaman päivän työmatkalla ja sillä välin ehti mennä ohi vuoden 2016 ”mellan hägg och syren”… 😉