Olemme puutarhassa

Juhannusta vietetään kesäpäivänseisauksen aikoihin, kun päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla pisimmillään. Ei ihme, että juhannukseen on aina kytkeytynyt kaikenlaista magiikkaa. Juhannustaioissa luonnonkukilla on erityinen asema: tyypillisessä taiassa täytyy juhannusyönä kerätä tietty (jostain syystä aina pariton) määrä kukkia ja laittaa ne tyynyn alle yöksi. Sinä yönä nähdyt unet ovat enteitä tulevasta, varsinkin tulevan puolisonsa voi nähdä unessa, jos vain on muistanut olla puhumatta kukkia kerätessään ja sen jälkeenkin.

Kuukauden kasvi: juhannuskukka

Juhannuskukaksi kutsutaan kansankielellä monia eri luonnonkasveja, jotka kukkivat näihin aikoihin. Eri puolilla Suomea on omat juhannuskukkansa. Ehkä yleisimmin juhannuskukkana on pidetty metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum), jonka kukinta kestää sen verran pitkään, että se on yleensä kukassa koko maassa juhannuksen aikoihin.

Toinen koko maassa yleinen juhannuskukka on koiranputki (Anthriscus sylvestris), jonka pitsimäiset valkoiset kukat loistavat satumaisesti valoisassa yössä. Yhdessä metsäkurjenpolven kanssa ne ovat tyrmäävän kaunis näky!

Sananjalka

Kansanperinteen mukaan juhannuksena on mahdollista kokea myös sellainen ihme, että sananjalka (Pteridium aquilinum var. latiusculum) puhkeaa kukkimaan. Ilmeisesti sen on ajateltu myös tuottavan siementä samana yönä, koska sananjalan siementä on pidetty varsinaisena taikakaluna: ”kellä oli sananjalan siemen taskussaan, hän tiesi kaikki salaiset asiat, hän oli tietäjä, hän ymmärsi erilaiset kielet, hän saattoi avata kaikki lukot ja salvat ja hän voi tehdä itsensä näkymättömäksi. Häneen eivät nuolet eivätkä kuulat pystyneet, hän paransi sairaita ja saattoi toteuttaa toiveensa” kertoo Kustaa Vilkuna kirjassaan Vuotuinen ajantieto. Tämä uskomus oli muuten tunnettu kaikkialla Euroopassa: Ferraran kirkolliskokouksessa vuonna 1612 katolinen kirkko kielsi sananjalan siementen keruun juhannusyönä. Silloin ei papiston botaniikan tuntemus tainnut olla kovin vahvaa…

Tänä vuonna kesä on edennyt sen verran vauhdikkaasti, että ainakin meidän lähiluonnossa on metsäkurjenpolven ja koiranputken kukinta jo lähestulkoon ohi. Nyt kukkivat jo tyypilliset heinäkuun luonnonkukat kuten maitohorsma ja mesiangervo. Luonnonyrttien keruuta suunnittelevan kannattaakin pitää varansa, ettei paras keruuaika menisi sivu suun! Useimmat kukkien vuoksi kerättävät yrtit on parasta poimia juuri kukkien auettua.

Harakankelloniitty

Niitty puhkeaa kukkaan

Meidän pihaniittymme elää nyt toista kokonaista vuottaan. Toisin kuin viime vuonna, nyt saadaan jo nauttia kukinnastakin. Keväällä saimme huomata, että muun muassa kevätkiurunkannus ja kevätesikko ovat kotiutuneet niityllemme. Alkukesällä alkoi kukinnan toinen aalto. Myös meillä kasvaa metsäkurjenpolvea, kun taas koiranputken arvioimme liian rotevaksi kasviksi pikku niityllemme. Mutta juhannuskukaksi näyttää ainakin tänä vuonna muodostuvan harakankello, joka kukkii parhaillaan komeasti isoina ryhminä.

Niittyä kylväessämme sekoitimme niittykasvien siemenet ohjeiden mukaisesti turpeeseen ennen levittämistä, jotta siemenet olisi helpompi kylvää tasaisesti niityn eri osiin. Siitä huolimatta jotkut kasveista kuten juuri harakankello ovat päätyneet kasvamaan yhtenäisinä ryhminä parissa kolmessa ryppäässä. Täytyy toivoa, että niittykasvit jakautuisivat tasaisemmin kun ne tulevina vuosina kylväytyvät omia aikojaan. Silloin niitystä tulisi tasapainoisemman näköinen. Mielenkiintoista nähdä kuinka tuollainen niitty kehittyy!

Remonttikin edistyy

Tänä keväänä remonttihankkeessakin on taas tapahtunut edistystä, kun olemme saaneet talon julkisivun maalattua. Katto uusittiin jo aiemmin, mutta rapatut seinät ja kuultomaalatut ikkunoiden puitteet näyttivät aika kulahtaneilta. Talon väritys oli 1970-luvulta, jolloin tummat värit olivat muotia. Seinät olivat sinapinkeltaiset ja ikkunanpuitteet tummanruskeat. Halusimme muuttaa apean värityksen lähemmäs 1950-luvun värimaailmaa; silloinhan suosittiin vaaleita, murrettuja sävyjä julkisivuissa, varsinkin rappauspinnoissa.

Talo on maalattu

Värien valinta on maallikolle yllättävän hankalaa: ne kun näyttävät ulkovalossa ja suurina pintoina aivan toisenlaisilta kuin pienissä värimalleissa. Onneksi maalarimme on vanha konkari ja osasi neuvoa värien valinnassa. Apua saimme myös Tikkurilasta, jonka Kaunis koti ‑värilastu Poutala toimi inspiraationa väriyhdistelmiä miettiessämme. Lastut on tosin laadittu puuverhoiluja silmällä pitäen, joten suoraan emme voineet siitä ottaa väriyhdistelmää. Rappaus maalattiin samalla maalilla kuin aikaisemminkin eli perinteisellä Holvi-kalkkimaalilla eikä sitä saa kuin vaaleissa sävyissä.

Lopuksi päädyimme valitsemaan vaalean ruskeaan taittuvan keltaisen seinävärin sekä aavistuksen vihreällä taitetun valkoisen ikkunanpuitteisiin. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta vaaleissakin sävyissä vastavärit usein korostavat mainiosti toisiaan, tässä tapauksessa punainen ja vihreä. Tehosteväriksi tulee pihan liuskekivistä lainattu harmaa. Sokkelin kunnostus on jo aloitettu vaaleammalla, hieman sinipunaiseen taittuvalla harmaalla. Vaikka kaikki ei ole vielä aivan valmista niin jo nyt voi sanoa, että lopputuloksesta tulee raikas ja kaunis!

Ihanaa kun suurimmat remontit alkavat olla ohi talon osalta – saamme ensi vuonna toivottavasti keskittyä jo pihan ja istutusten viimeistelemiseen!