Menneen istutusajan ohjelmassa oli muun muassa omenapuiden leikkaus. Rusakko oli talven aikana aloittanut homman ja me hoidimme viimeistelyn!
Puutarhassamme kasvaa kuusi omenapuuta, joista kolme on vanhuksia ja kolme uutta sukupolvea. Vanhoista omenapuista Matami Antonovka on elinvoimaisin: se on kasvanut jykeväksi ja leveäksi vaikka yksi isoista vaahteroistamme hieman hätyytteleekin sen latvusta. Matamia on pikku hiljaa nuorennettu karsimalla useana keväänä huonokuntoisimpia isoja oksia sekä vesiversoja, joita on karsimisen seurauksena kehittynyt.
Toinen, tuntematonta lajiketta oleva vanha puu tekee hitaasti kuolemaa: sen isot oksat kuivuvat yksi kerrallaan eikä uutta kasvua enää synny. Harmi, koska sen hedelmät on todettu herkullisiksi silloin kun se on hedelmiä onnistunut tuottamaan – ehkä kyseessä on vanha lajike Melba? Jos puu saisi aikaan edes muutamia uusia versoja, niin sen varttamista voisi kokeilla ja siten jatkaa sen elämää uudessa muodossa!
Kolmas vanha puu on myös tuntematonta lajiketta ja se kasvaa kovin epäsuotuisalla paikalla lähes varjossa talon takana. Sitä istutettaessa ei ole paljon päätä vaivattu miettimällä mikä on sopiva kasvupaikka omenapuulle. Sen seurauksena puu on kasvanut vinoon valoa hakiessaan ja latvus on kehittynyt merkillisen muotoiseksi. Jonkin verran omenia puu kuitenkin tuottaa, mutta nekään eivät saa niin paljon valoa että tyypillinen suojaväri kehittyisi. Sen vuoksi puu on jäänyt tunnistamatta.
Kesäomena Pirja kypsyy
Uudet omenapuut ovat lajikkeeltaan Pirja, Lobo ja Heta. Ne olemme itse istuttaneet, vaihtelevalla menestyksellä. Paikka on tosin aurinkoinen, mutta maaperä on tällä tonttimme muutoin parhaalla paikalla todella savista, joten puut ovat juurtuneet hitaanlaisesti. Ensimmäiset vuodet ne jurottivat eivätkä juuri kasvaneet. Sittemmin kasvu on ollut nopeampaa, mutta rusakot ovat lumisina talvina päässeet kurittamaan uusia oksia.
Pahiten kärsi Lobo pari vuotta sitten, kun rusakot yltivät nakertamaan lähes koko nuoren latvuksen matalaksi. Sen jälkeen olemme saaneet kasvatettua puulle uuden latvuksen ja palmusunnuntaina muotoilimme sen vihdoin uuteen uskoon. Jännityksellä jäämme odottelemaan, miten puu kehittyy tulevalla kasvukaudella.
Heta on toinen murheenkryyni mutta toisesta syystä: se on vartettu kääpiöivään perusjuureen. Ostimme hillittykasvuisen puun sen vuoksi että tilaa ei ollut isolle puulle, jollaiseksi Heta kuulemma kasvaa. Kääpiöivä omenapuu on kuitenkin osoittautunut hankalaksi: se tarvitsee ilmeisesti pysyvästi tukea, koska juuristo on nimensä mukaisesti kääpiökokoinen, mutta satoa alkaa tulla reippaasti jo nuorella iällä. Esimerkiksi viime kesänä puu taittui sadon painosta kirjaimellisesti kaksin kerroin kun kiinnitys tukikeppiin oli päässyt löystymään irti! Olemme miettineet pitäisikö luopua koko otuksesta ja istuttaa tilalle perinteinen omenapuu. Heta on kyllä herkullinen lajike.
Siementilaukset ovat saapuneet
Muuten mennyt istutusaika sujui kylväen ja kouliten sekä pistokkaita istutellen. Maustefenkoli kylvettiin vessapaperirullan hylsyihin, jotta sen pitkät juuret eivät kärsisi istutettaessa. Hedelmärasioista syntyi pieni kasvihuone.
Siementoimituksia on saapunut harva se päivä joten lähes kaikki kasvukauden siemenet ovat nyt kasassa. Ja vähän enemmänkin: taas on tullut sorruttua impulssiostoksiin! Saa nähdä mistä löytyy tila esimerkiksi jännittävältä kuulostaville sipuleille, joita olemme tilanneet Maatiaiselta: käärmeenlaukka eli Allium scorodoprasum sekä ruijanruohosipuli eli Allium Schoenoprasum subsp. sibiricum. Tai englantilaisesta The Herbary ‑siemenkaupasta tilatulle kilpisuolaheinälle (Rumex scutatus Buckler´s Leaf).
Rosmariini kukkii
Mukava yllätys on ollut myös se, että kuistilla talvehtineet rosmariini ja chilipaprika ovat kiittäneet kevään tulosta puhkeamalla kukkaan – rosmariini tosin aika säästeliäästi!
Chilipaprika kukkii kevättalvella
Anna kuulua