Olemme puutarhassa

Suomessa tarhapapuja kasvatetaan harvoin kuivatettavaksi talven varalle. Kasvukausi on yleensä liian lyhyt, mutta olisiko tämä vuosi poikkeus?

Pari päivää sitten kerroimme kokeilustamme korjata pensas- ja salkopavun siemeniä kuivatettavaksi myös syömistä varten. Aiemmin olemme keränneet siemeniä vain seuraavan vuoden istutuksia ajatellen jos niitä on sattunut kypsymään. Lämmin kesä on kuitenkin yllättänyt niin runsaalla sadolla, ettei ”syömällä ole perässä pysynyt” niin kuin Tuija tuolla keskustelun puolella asian ilmaisi. Siispä päätimme jo aikaisessa vaiheessa että kaikkien palkojen, joita ei ehditä korjata sopivan pieninä tuorekäyttöä tai pakastamista ajatellen, annetaan kasvaa kypsien siementen toivossa.

Tänä vuonna viljelemistämme tarhapavuista varhaisin eli pensaspapu Maxi on jo enimmäkseen tuleentunut eli muuttunut kellertävän ruskeaksi, joten sitä olemme keränneet paljon kuivatettavaksi. Muut lajikkeet ovat myöhäisempiä myös tuleentumisen ja siementen kypsymisen suhteen, joten ne ovat vielä kasvimaalla.

Meillä ei siis ole juurikaan kokemusta tarhapapujen viljelystä kuivattamista varten. Sen olemme huomanneet, että siemeniä ei kannata poistaa paloista siinä vaiheessa kun palko on vielä tuoreen vihreä. Silloin siemenet kuivuvat ilmeisesti liian nopeasti, koska ne muuttuvat tummiksi ja käppyräisiksi. Siementen täytyy siis antaa kuivua paloissaan. Helpointa tämä olisi tietysti jos palot voisi jättää kuivumaan palstalle. Näin neuvotaan muun muassa amerikkalaisissa ohjeissa: pavut jätetään kasvimaalle kunnes ne rapisevat paloissaan (”dry beans are harvested when they rattle in the pod”).

Suomessa tämä tuskin onnistuu: kasvukausi on niin lyhyt ja syksy niin sateinen että kuivumisen sijaan riskinä on mätäneminen. Nyt kun lämmin loppukesä on kääntynyt sateiseksi ruskasyksyksi meitä hirvittääkin mitä tapahtuu pavuille. Jatkavatko ne kypsymistä vain homehtuvatko kaikki tyynni? Märissä oloissa siemenet saattavat myös alkaa jo itää, minkä jälkeen niiden säilyvyys on mennyttä.

Huonoja papuja

Jos sää olisi suotuisa, papujen kypsyttelyä ulkona palstalla voisi jatkaa ensimmäisiin hallaöihin asti. Pavut eivät siedä kylmää, joten jos haluaa säilyviä siemeniä niin ne on ehdottomasti korjattava ennen pakkasia! Mutta jos muutos sateiseen suuntaan säässä on pysyvä niin pitänee harkita papujen korjaamista jo ennen pakkasia, ja kuivata pavut sateelta suojattuna. Vaikea sanoa, onnistuisiko sellaisten palkojen kuivaaminen jotka ovat vielä aivan vihreitä mutta sitä saatetaan joutua kokeilemaan.

Mallia härkäpapujen käsittelystä

Suomalaisia ohjeita tarhapapujen kuivaamisesta emme ole löytäneet, mutta ehkä vastaavat periaatteet sopivat kuin härkäpapujen kohdalla. Maatiainen ry:llä on hyödyllinen artikkeli, jossa selostetaan perinteisiä härkäpavun viljely- ja sadonkorjuuohjeita.

Härkäpavut on aikoinaan korjattu leikkaamalla sirpillä varret poikki, sitomalla ne lyhteiksi ja nostamalla seipäille tuleentumaan ja kuivumaan. Pienen papumaan vähäiset lyhteet on nosteltu riu’ulle räystään alle auringonpaisteeseen kuivumaan. Papu kuivuu pari viikkoa, mikä jälkeen siemenet alkavat jo varista. Silloin lyhteet puidaan tai palot irrotetaan. Ennen vanhaan papulyhteitä kuivattiin vielä riihessä ja riihien hävittyä saunassa tai pannuhuoneessa matalassa lämpötilassa. Siemenet irtoavat kuivuneista paloista helposti ja nopeasti. Pavut ovat kylmistä lyhteistä puitaessa vielä tuoreen pehmeitä ja ne täytyy levittää muutamaksi päiväksi lämpimään paikkaan kuivumaan. Papu pysyy parempana, jos se säilytetään talvella kylmässä tilassa. Huoneenlämmössä se alkaa ruskettua sekä kuivuu liikaa ja kovettuu.

Kun tuota Maatiaisen härkäpapuartikkelia lukee rinnan amerikkalaisten tarhapapuohjeiden kanssa niin johtopäätös on, että myös tarhapapu on varminta korjata varsineen päivineen ja jättää kuivumaan sateelta suojattuna mutta viileässä tilassa. Kun palko alkaa olla niin kuiva että sen saa helposti avattua taittamalla, siemenet voi irrottaa paloista. Senkin jälkeen niitä lienee syytä jonkin aikaa vielä kuivatella lämpimässä ennen säilytykseen siirtämistä.

Pensaspavun kuivatusta henkarissa

Me olemme ratkaisseet kuivatuksen siten, että pavunvarret on ripustettu nipuissa vanhoihin puuhenkareihin ja laitettu vintille kuivumaan. Ensimmäiset siemenet on jo eroteltu paloistaan ja ne näyttävät priimakuntoisilta! Ne ovat nyt huoneenlämmössä viimeisteltävänä ennen lopullista säilytystä.

Papu on papu on papu

Papujen nimitykset ovat hämääviä: kaupassa myydään valkoisia ja ruskeita papuja, voipapuja ja kidneypapuja, mustasilmä- ja adjukipapuja, mutta siemenkaupassa pensas-, salko- ja ruusupapuja. Onko näillä mitään tekemistä keskenään?

Pintopapuja

Suurin osa sekä kaupan olevista että siemeninä myytävistä pavuista kuuluu tarhapapuihin (Phaseolus vulgaris). Tarhapapuja ovat niin pensaspavut kuin salkopavutkin sekä useimmat kaupan pavuista: muun muassa valkoiset, ruskeat ja kidney-pavut. Ruusupavut sekä mung-, adsuki- ja mustasilmäpavut ovat muita papulajeja, minkä esimerkiksi ruusupapua viljellyt hyvin tietää: sen palko on aivan eri näköinen kuin pensas- ja salkopavuilla.

Vihreinä papuina nautittavaksi tarkoitetut tarhapavun lajikkeet eivät varmaan ole aivan samoja, joita ammattimaiset viljelijät kasvattavat kuivatettaviksi pavuiksi, mutta siitä huolimatta itse viljeltyjen papujen pitäisi olla aivat yhtä hyvää raaka-ainetta talvisiin papupatoihin kuin kaupan kuivien papujenkin. Siemenet ovat ehkä pienempiä, mutta viis siitä jos maku ja ravintoarvo ovat kohdallaan! Se nähdään ensi talvena kun omat pavut otetaan käyttöön keittiössä…