Vaihtelevat säät olivat leimallisia menneelle vuodelle.
Vuosi alkoi myrskyisissä merkeissä: Aapeli-myrskyssä 2. tammikuuta rikottiin kovin Suomen merialueilla mitattu keskituulen nopeus, uusi ennätys on 32,5 metriä sekunnissa! Sitten alkoi oikea talvi: tammikuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata 1–3 astetta tavanomaista kylmempi.
Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi: jo helmikuussa sää lauhtui. Siitä huolimatta talven lumikuorma oli poikkeuksellisen suuri. Tammikuussa kertyneet kinokset vahingoittivat puita ja pensaita. Kun lumet sitten säiden lämmettyä vielä rojahtivat alas katoilta, tuho oli paikoin täydellistä. Monet puutarhamme pensaat saivatkin keväällä nuorennuskuurin alasleikkaamisen muodossa.
Lauhan helmikuun jälkeen koitti lauha maaliskuu: terminen kevät alkoi maaliskuun 14.–15. päivän tienoilla koko Etelä-Suomessa ja lähes saman tien alkoi myös terminen kasvukausi. Huhtikuun puolella tuli pientä takapakkia kun säät ensin viilenivät, mutta sitten taas lämpenivät. Lopulta huhtikuusta muodostui monin paikoin poikkeuksellisen lämmin: ilmatieteen laitoksen mukaan lämpötila oli 2–3,5 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Sen seurauksena kasvimaalla oli varhaisten kylvöjen alkaessa myös poikkeuksellisen kuivaa.
Valkovuokollamme on kerrotut kukat
Yhteiseloa metsäpuutarhassa
Vapun alla saatiin viesti muutoksesta: kuivuuteen saatiin vihdoin helpotusta, mutta samalla lämpötila romahti todella koleisiin lukemiin. Toukokuun ensimmäisten päivien aikana satoi täällä etelässäkin räntää ja paikoin luntakin! Ilmatieteen laitoksen mukaan keskilämpötila oli toukokuun alussa yleisesti 3–5 astetta tavanomaista alempi (viimeksi näin koleaa on toukokuun alussa ollut vuosina 1999 ja 2014). Jännitimme jo päästäänkö toukokuussa viimeistelemään kylvöt, mutta parahiksi toukokuun istutusaikaan mennessä tapahtui taas käänne lämpimämpään.
Lämmin kasvukausi
Vaihtelevuudesta huolimatta kevät oli keskimääräistä lämpimämpi ja samoin kesäkuu, mikä näkyi puutarhassa: kuten edellisenäkin vuonna, kesä edistyi muutaman viikon tavanomaista nopeammin. Juhannusruusut kukkivat jo kesäkuun alkupuolella ja juhannukseksi puhkesivat kukkaan vanhat ruusut ja monet muutkin kasvit, joiden kukinta ajoittuu normaalisti heinäkuulle: jasmikkeet, köynnöskuusamat, kurjenpolvet, ajuruohot, pensashanhikit, angervot ynnä muut. Yksivuotiset kukat kuten unikot nauttivat myös lämmöstä.
Unikot kukkivat
Oopiumiunikkoja
Liila oopiumiunikko
Unikko ja kimalainen
Ainakin täällä meidän seudulla kesäkuu oli myös vähäsateinen, joten juhannuskokot jäivät polttamatta. Kuivuus vaivasi, mutta onneksi kuitenkin heinäkuu toi tullessaan paljon kaivattua sadetta ukkoskuurojen myötä. Niiden jälkeen sää lämpeni ja pääsimme nauttimaan pääosin aurinkoisesta ja lämpimästä lomasäästä. Tosin loppukesälläkin sää vaihteli välillä dramaattisesti: oli hallaa ja hellettä, kuivuutta ja hurjia rankkasateita!
Yrttitarha pääosassa
Kuten alkukesästä kerroimme, meidän puutarhavuotta leimasi yrtti-innostus. Pääsimme vihdoin viimeistelemään alaterassimme ja istuttamaan sinne uuden yrttitarhan, jossa on kaksi istutusaluetta erilaisille yrteille.
Pitkänomaiseen tukimuurin reunalla sijaitsevaan penkkiin istutimme Välimeren alueelle tyypillisiä yrttejä kuten laventelia, salviaa, talvikynteliä, timjamia, oreganoa sekä teurikkaa. Kesän aikana metsästimme harvinaisempia yrttejä taimitarhoista ja puutarhatapahtumista ympäri maata. Muun muassa viiniruuta ja aaprotti sekä erilaiset matalakasvuiset marjakuuset löydettiin täydentämään kevään istutuksia. Syksyyn mennessä penkki oli valmis, lukuun ottamatta katteeksi tulevaa kiviainesta. Vahvin ehdokas siihen hommaan on vaalean punertava somero, joka saattaisi sopia terassia peittävän sekavärisen kivituhkan rinnalle.
Syksyinen terassi
Vihreäksi yrttipenkiksi kutsumme pyöreää istutusaluetta, joka kaivettiin terassin liuskekiveyksen kainaloon (kiveys on L:n muotoinen, sillä se ulottuu talon edustalta vajan seinustalle). Vihreä viittaa ruohovartisiin yrtteihin, joille tämä vähemmän auringonvaloa saava penkki sopii mainiosti. Istutusten monivuotisen ytimen muodostavat ruoho- ja kiinansipuli, sitruunamelissaa ja rakuuna, joiden lisäksi reunoilla kasvaa yksivuotisia yrttejä. Menneenä kevänä viljelimme tilliä, persiljaa, korianteria, kirveliä, kesäkynteliä, ryytineitoa ja basilikaa.
Iloksemme kummatkin yrttipenkit kukoistivat ajoittaisesta kuivuudesta huolimatta ja saimme monivuotisistakin yrteistä hyvän sadon. Nyt toivomme, että ensimmäinen talvi ei ole yrteillemme liian ankara…
Maalaushommia ja kivitöitä
Loppukesä ja syksy kului meillä piharemontin parissa: päätimme ryhdistäytyä ja yrittää saada pihatyöt niin valmiiksi kuin mahdollista, jotta ensi kesänä olisi enemmän aikaa puutarhatöille. Aika hyvin onnistuimme!
Kesälomalla pääsimme vihdoinkin pystyttämään pergolaa talon seinustalle. Puuosat maalattiin pellavaöljymaalilla, joka on muuten miellyttävä maali, mutta kuivuu hitaasti. Neljä päivää saa odottaa ennen kuin pintaan voi sivellä uuden maalikerroksen. Voi sanoa, että maalaustyö määritti rytmin kesälomallemme: paljon neljä päivää pidempiä reissuja ei juuri tehty… Mutta lopputulos on mielestämme vaivan arvoinen. Pergola ”katkaisee” esteettisesti talon korkeimman julkisivun ja saa sen näyttämään vähemmän ”tornimaiselta”. Ensi vuonna pergolan kylkeen istutetaan viiniköynnöksiä, jotka toivon mukaan jonain päivänä peittävät sen lähes kokonaan.
Yrttitarha syksyllä
Terassin puoli pihaa saatiin siis jo lähes valmiiksi kesällä, vain kesäkeittiön rakentaminen jäi ensi vuodelle. Mutta varaston toisella puolella kadun ja rakennusten väliin jäävä osuus pihasta oli vielä varsinainen murheenkryyni.
Etupiha uusiks´
Talon ulko-ovelle johtava liuskekivipolku oli epätasainen ja liian kapea, vajan edusta huolittelematta, parkkipaikka niin ruohottunut ja epätasainen, että autoa oli vaikea saada ajettua ulos portista. Viime kesänä rakennetut betoniportaat ja tukimuuri rajautuivat epämääräiseen sorakenttään. Urakka on tuntunut niin mahdottoman suurelta, että se oli jäänyt aivan viimeiseksi to do ‑listalla. Nyt ei enää ollut mitään tekosyytä olla tekemättä asialle jotain…
Siispä paikalle tilattiin iso vaihtolava ja pieni kaivuukone. Parkkipaikalta kaivettiin pois kaikki routiva materiaali ja sitähän totta tosiaan löytyi: multaa, savensekaista hiekkaa ja aikaa sitten kaadetun koivun muhkeat juuret. Koivun kanto oli aikoinaan jyrsitty, mutta sen valtava juuristo oli vielä jäljellä. Kivet säästettiin ja lisäksi täytteeksi kärrättiin paksu kerros mursketta, joka toivottavasti kestää auton painon paremmin, sekä pinnalle samanlaista kivituhkaa, jota käytettiin myös alaterassilla.
Samalla viimeisteltiin varaston edusta katukivien reunustamalla mukulakiveyksellä. Betoniportaat yhdistettiin toisiinsa samanlaisella noppakiveyksellä, joka reunustaa alaterassia. Lisäksi teimme tukimuurin vierelle niin sanotun porraspolun, jotta käynti suoraan portilta terassille olisi helpompaa.
Viimeinen suuri urakka oli portilta ulko-ovelle vievän polun päällystäminen liuskekivillä. Siitä tehtiin entistä leveämpi ja tasaisempi. Polku saatiin parahiksi valmiiksi kun päivät alkoivat jo olla niin pimeitä, että iltaisin ei enää nähnyt työskennellä. Kiveys rajoittuu tukimuurien taakse jääviin istutusaltaisiin, joihin päästään vihdoin ensi keväänä istuttamaan.
Mukulakiveys vajan edessä
Noppakivet
Liuskekivipolku ja istutusalue
Kaikki työt tehtiin omin voimin; Setä Sinisestä kuoriutui varsinainen kivimies! Täytyy sanoa, että kiviaines on kyllä kallista… Onneksi sentään mukulakivet löytyivät omalta tontilta, samoin kuin suuri osa liuskekivistä. Lisää saatiin Tori.fi:n kautta kohtuuhintaan.
Leuto, pitkä syksy
Pihatöiden valmistumista edesauttoi se, että syksy oli pitkä ja leuto. Itse asiassa se ei vieläkään ole päättynyt, toisin sanoen termisen talven ei täällä etelässä katsota edes alkaneen tätä kirjoitettaessa. Sääennusteetkaan eivät lupaa suurta muutosta lähiaikoina, pikemminkin päinvastoin. Lunta ei ole vielä tiedossa meidän seudulle.
Talvi tulee hiljalleen
Säiden vaihtelevuudesta huolimatta menneenä vuonna olot suosivat viljelyksiä ja sato oli yleisesti ottaen vallan mainio. Vaikka kesä ei ollut aivan niin helteinen kuin vuonna 2018 niin kyllä kai se oli tavanomaista lämpimämpi. Ja siitähän ei voi olla pelkästään iloinen, sillä tämäkin vuosi taitaa taas kerran todistaa ilmaston lämpenemisestä…
Mutta toivoa ei pidä heittää; ajatellaan pikemminkin niin kuin se viisas, joka on sanonut: ”Vaikka tietäisin, että maailmanloppu tulee huomenna, istuttaisin tänään omenapuun”. Siis mars selailemaan siemenluetteloita, haaveilemaan kesästä ja suunnittelemaan tulevaa vuotta pihalla, puutarhassa ja palstalla!
Onnellista Uutta Vuotta
toivottavat Täti Punainen ja Setä Sininen
Anna kuulua