
Saksassa syntyi 1800-luvulla siirtolapuutarhaliike, sen ajan kaupunkiviljelytrendi.
Kesäisen Saksan-matkamme teemaksi nousi puolivahingossa sosiaalinen puutarhaliike ennen ja nyt. Kävimme muun muassa Berliinin ja Hampurin kaupunkiviljelmillä, joista perinteistä puolta edustivat siirtolapuutarhat eli ”Kleingärten”.
Ensimmäiset siirtolapuutarhat perustettiin 1800-luvulla Leipzigissa. Vieläkin vanhempi väki kutsuu niitä nimellä ”Schrebergarten” idean isän, Moritz Schreberin mukaan.
Schreber oli lääkäri ja pedagogi, joka oli huolestunut teollistuneiden kaupunkien köyhän väen terveydentilasta. Hän halusi kohentaa sitä luomalla viheralueita, joilla työväki saisi nauttia ulkoilman terveusvaikutuksista ja samalla tuottaa ruokaa kotitalouksiinsa.
”Köyhäinpuutarhoja” perustettiin usein joutomaille, joten Saksassa näkeekin usein siirtolapuutarhoja esimerkiksi junaratojen välisillä maatilkuilla. Siirtolapuutarha-alueet saattavat olla varsin pieniä, ehkä vain parinkymmenen palstan kokoisia. Mökkien rakentamisessa on paljon kirjavuutta; niiden kokoa ja ulkonäköä ei säännellä samalla tavalla kuin meillä Suomessa.
Nykyajan siirtolapuutarha oli yksi Hampurin kansainvälisen puutarhanäyttelyn (IGS 2013) mielenkiintoisimmista teemoista. Se olikin sopiva aihe sillä näyttely oli sijoitettu Wilhelmsburgin saarelle, jossa sijaitsee monta pientä siirtolapuutarha-aluetta.
Hampurin puutarhanäyttelyssä oli useita näytepuutarhoja, jotka edustivat nykyaikaisia siirtolapuutarhoja. Niiden istutukset edustivat eri teemoja: joukossa oli muiden muassa välimerellinen ja japanilainen puutarha.
Yksi näyttelyn kohokohtia oli fantastinen ruusubulevardi, joka oli rakennettu kahden pienen siirtolapuutarha-alueen väliin niitä yhdistämään. Varmasti joku puutarhureista on vastustanut näyttelyn tuomista alueelle, mutta veikkaisin että ruusubulevardin nähtyään hekin ovat muuttaneet mielensä!
Saksalais-suomalaista siirtolapuutarhaelämää Berliinissä voi muuten seurata hauskassa blogissa Big City Ranch – myös suomen kielellä!
Anna kuulua