Syksy on tähän asti ollut sateinen ja paikoin tuulinenkin mutta tavanomaista lämpimämpi. Nyt ennustetaan, että säässä tapahtuu muutos kylmempään. Saa nähdä onko kasvukauden loppu siis lähellä.
Ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan terminen syksy alkoi täällä etelässä vasta lokakuun 6. päivänä. Terminen syksy alkaa kun vuorokauden keskilämpötila laskee alle +10 asteen. Tavallisesti tämä tapahtuu pari viikkoa aikaisemmin, joten syksy on ollut tavanomaista lämpimämpi lokakuun alkupuolelle asti. Itse asiassa lähes yhtä lämmin kuin ennätysleuto viime vuosi. Silloin terminen syksy alkoi meidän seudulla 8.10. Terminen kasvukausi puolestaan päättyy määritelmän mukaan silloin, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +5 asteen alapuolelle taikka sataa lunta niin että saadaan pysyvä lumipeite. Myös kovat yöpakkaset useana yönä peräkkäin voivat katkaista kasvukauden.
Muutamaksi lokakuun yöksi on ennustettu hallaa ja jopa yöpakkasia Etelä-Suomen myöten, mutta vielä se ei ole toteutunut. Meillä on vielä jonkin verran satoa ulkona kasvimaalla, muun muassa purjoa, mukulaselleriä, suippokaalia, lehtikaalia, paksoita, nauriita, porkkanoita ja maa-artisokkaa. Nyt arvuutellaan koska olisi aika siirtää ne varaston puolelle ennen kuin sadon korjaa halla. Koska sääennusteen mukaan keskiviikon jälkeen tapahtuu käänne kylmempään, taidamme korjata ennen sitä ainakin viimeiset tomaatit sekä suippokaalin ja paksoin. Juurekset ja mukulat eivät luonnollisesti ole yhtä herkkiä kylmälle, jotkut niistä voi jättää maahan talven ylikin, esimerkiksi maa-artisokat. Purjo ja mukulaselleri pitää korjata ennen kuin maa jäätyy. Lehtikaalin maku taas paranee kun pakkanen pääsee sitä puremaan. Täytyy siis seurata säätiedotuksia tarkasti.
Lokakuun epävakaiset ja tuuliset säät ovat saaneet talviomenat putoilemaan ennen aikojaan, joten niiden sadonkorjuuta piti aikaistaa. Nyt on kiire säilöä ja leipoa piirakaksi kaikki maahan muksahtaneet hedelmät ennen kuin ne pilaantuvat. Harmi että monet tuoremehuasemat ovat jo sulkeneet ovensa, kyllä talviomenoistakin saisi mainiota mehua!
Istutuskaudella panimme maahan valkosipulin istukassipulit ja kynnet. Ne ehtivät syksyn aikana kasvattaa hyvät juuret, joten keväällä kasvu alkaa aikaisin. Valkosipuli vihertää yleensä ensimmäisenä keväisellä viljelypalstalla. Kylvimme myös valkosipulin sukulaista karhunlaukkaa sekä kasvimaalle että ”metsäpuutarhaan” eli pihamaan luonnonvaraisempaan nurkkaan, talon takana olevaan rinteeseen. Monivuotisesta karhunlaukasta käytetään lehdet, joiden maku muistuttaa hieman valkosipulia mutta on kuitenkin aivan omanlaisensa. Toiveena olisi saada niin suuri karhunlaukkaesiintymä, että voisimme tehdä karhunlaukkapestoa. Se on suurta herkkua!
Syksyn kompostointiurakka on täydessä vauhdissa. Kyse on kierrätyksestä sanan varsinaisessa merkityksessä: vanhat kompostit levitetään istutuksille ja tyhjille palstoille, ja syksyn lehdistä tuoreen kasvijätteen kera rakennetaan uudet kompostit muhimaan. Kun työtä tehdään pikku hiljaa joka viikonloppu, kasat painuvat sen verran että seuraavalla viikolla kompostoriin mahtuu taas lisää tavaraa, varsinkin jos lehdet on silputtu ruohonleikkurilla. Jos hyvin käy, homma on hoidettu ennen kuin koittaa terminen talvi eli keskilämpötilan painuu alle nollan. Yleensä kauhun tasapaino löytyy, eli juuri kun kaikki kompostit pullottavat pinkeinä on valtaosa lehdistäkin saatu haravoitua. Se mikä jää saa jäädäkin: keväällä kerätään sitten loput ja lisätään jo painuneisiin komposteihin ensimmäisen kääntämisen yhteydessä.
Anna kuulua