Olemme puutarhassa

Nuorista nauriista tulee rapsakoita ja mukavan kirpeitä, kun ne marinoi etikkaliemessä.

Lokakuu on ollut sateinen ja paikoin tuulinenkin mutta tavanomaista lämpimämpi. Nyt ennustetaan, että säässä tapahtuu muutos kylmempään. Saa nähdä onko kasvukauden loppu siis lähellä.

Tänä vuonna kylvimme kokeilumielessä vielä kesällä sellaisten vihannesten siemeniä, joiden pitäisi kasvaa hyvin vielä loppukesän ja syksyn säissä. Nyt on välitarkastelun aika: miten kävi?

Näin heinäkuun loppupuolella on kukoistus kasvimaalla täydellistä: rehevä kasvu täyttää rivivälit, yksi jos toinenkin kasvi kukkii ja moni alkaa jo olla raskaana hedelmistäkin. Toisaalta ränsistyminen ei ole vielä alkanut, kunhan keväiset pikavihannekset on tullut raivattua pois myöhemmin tuuheutuvien vihannesten tieltä.

Alkukesä päättyi juhannukseen ja juhannusruusun kukintaan. Puutarhakalenterin seuraavan, viidennen vuodenajan tunnistaa siitä, että kevään ja alkukesän luonnon heleä ja raikas vihreys on kypsynyt syvän tummanvihreäksi. Keskikesä on koittanut.

”Koko luonto nyt virkoopi, meri, maa ja taivas ihastuupi, iloitkoon siis vanha ja nuori, linnut laulavat ja maa on tuore.” Näin runoili Mikael Agricola Rukouskirjassaan toukokuun kohdalla. Sama luomakunnan ihastus uudesta elämästä kuvastuu suomalaisille rakkaasta Suvivirrestä: ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks’ luopi, sen kutsuu elohon”. On sydänkevät, tuo maaginen vuodenaika, jolloin koko luonto tuntuu puhkeavan kukkaan, lehteen, versoon – elämään!

Parahiksi Yrjön päivän (23.4.) alla vuoden 2012 kevätsäässä tapahtui muutos lämpimämpään. Silloin tuntui kuin uusi aika olisi alkanut puutarhassa. Nimesimme sen keskikevääksi ja valitsimme sille indikaattorikasviksi sinivuokon, jonka kukinta alkoi samoihin alkoihin.