Olemme puutarhassa

Etanoiden ja kotiloiden kömpiminen ylös talvipiiloistaan on valitettavasti yksi kevään merkeistä. Niistä on hyvä ottaa niskalenkki heti kasvukauden alussa, niin pääsee myöhemmin vähemmällä.

Etanat ja kotilot ovat lisääntyneet ainakin meidän seuduilla viime vuosikymmeninä. Pieniä valepeltoetanoita on puutarhoissa ollut aina, mutta esimerkiksi lehtokotiloita harvoin näki parikymmentä vuotta sitten. Nyt ne ovat tavallinen riesa kaikissa vähänkin rehevämmissä puutarhoissa. Puhumattakaan sellaisista uustulokkaista kuin espanjansiruetanasta, joka on ilmestynyt näihin maisemiin vasta muutama vuosi sitten. Vaikka puutarha on parhaimmillaan paikka, jossa myös luonnoneläimet viihtyvät, kukaan ei varmaankaan halua päästää etanoita ja kotiloita valloilleen pihalla tai palstalla. Hyvät neuvot ovat siis kalliita.

Puutarhakirjoissa ja ‑lehdissä näkee kaikenlaisia niksejä etanoiden ja kotiloiden päänmenoksi. On olutansaa, tuhkan ja soran levittämistä, myrkkyjä ynnä muuta. Mutta emme tunne ketään, joka olisi päässyt etanoista ja kotiloista eroon olutta tarjoilemalla tai levittämällä tuhkaa. Jokunen yksikö saattaa hukkua ansaan, mutta laajamittaista invaasiota ei olutansoilla saa kuriin. Omin silmin on tullut havaittua myös se, että etanat ja kotilot ylittävät tuhkan ja soran sekä muut vastaavat esteet kevyesti, kunhan sää on kyllin kostea. Jostain luimme että kuparia nilviäiset eivät siedä, joten istutusastioiden tai ‑altaiden reunustaminen kuparinauhalla voisi tepsiä. Tämä keino on meillä vasta kokeilun alla yhdessä kohopenkissä, joten siihen täytyy palata myöhemmin. Oma kokemuksemme on, että tehokkaita keinoja taistella etanoita ja kotiloita vastaan on vain muutama ja ne liittyvät ongelman ennaltaehkäisyyn sekä sen rajoittamiseen.

Tuntematon etana

Etanaongelman ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisyssä tärkeintä on yrittää estää etanoiden ja kotiloiden pääsy puutarhaan. Esimerkiksi espanjansiruetana on levinnyt tänne meille tuontitaimien mukana. Myös muut etanat ja kotilot päätyvät usein puutarhaan kasviaineiston mukana, esimerkiksi taimiruukuissa piileskelevien yksilöiden tai munien muodossa. Kun ostaa taimia kannattaa ehdottomasti tarkastaa, onko esimerkiksi ruukun pohjassa etanoita tai niiden munia, ja istuttaessa poistaa juuripaakun pinnalta, sivuilta ja pohjalta kerros multaa jätepussiin. Ikävä kyllä tämäkään ei auta, jos naapurisi ei tee samalla tavalla…

Etanan tai kotilon munia

Yksi ennaltaehkäisykeino, joka usein mainitaan, on puutarhan siistiminen siten, että etanoille ja kotiloille ei löydy lymypaikkoja kuten avokomposteja tai tiheikköjä. Valitettavasti tämä tarkoittaisi samalla sitä että pian ei olisi puutarhaakaan – rehevät kasvustothan tekevät puutarhan ja kompostointi on olennainen osa luonnonmukaista puutarhanhoitoa! Mutta jos etanat ja kotilot ovat päässeet pahasti niskan päälle niin ehkä tilapäisesti voisi joutua tekemään puutarhasta karumman paikan…

Etanoiden vastainen taistelu

Etanaongelman rajoittamisessa paras keino on yksinkertaisesti kerätä pois niin paljon yksilöitä kuin mahdollista, jotta ne eivät pääse lisääntymään holtittomasti. Kaikkein parasta on, jos sen tekee heti keväällä ennen kuin etanat ja kotilot pääsevät munimaan. Kun istutusalueita ja penkkejä siistii karikkeesta ja kääntää komposteja, voi samalla poimia kaikki etanat ja kotilot talteen.

Koko kasvukauden ajan kannattaa käyttää jokainen sadesää hyväksi ja suunnata sateen jälkeen puutarhaan metsästämään piiloistaan ylös kömpineet nilviäiset. Erityisesti espanjansiruetanaa harvoin näkee ellei ole todella kosteaa, mutta myös lehtokotilot saa parhaiten kiinni kostealla säällä. Itse keräämme niitä litran kannellisiin jugurttipurkkeihin – onneksi rakastamme turkkilaista jugurttia joten purkkeja kertyy! Keruuretken jälkeen nilviäiset tapetaan armollisen nopeasti kaatamalla kiehuvaa vettä päälle. Eräs naapurimme panee purkkiin etikkaa jo keruuretkelle lähtiessään, kuulemma myös siihen joutuessaan etanat ja kotilot kuolevat heti.

Kun sää on kuivempi, etanoita ei päiväsaikaan juuri näe, vaan ne tekevät tuhojaan yöllä. Silloin kerääminen on vaikeaa. Useat etanantorjuntavinkit liittyvätkin juuri siihen, miten nilviäiset saa kiinni. Puutarhaan kannattaa luoda tilapäisesti suojaisia paikkoja, joihin etanat tai kotilot toivon mukaan asettuvat piiloon auringon paahteelta. Esimerkiksi maata vasten asetetut laudankappaleet tai pienet levyt voivat hyvässä lykyssä kerätä alleen joukon nilviäisiä, jotka voi sitten aamulla napsia talteen. Jotkut levittävät perunanpuolikkaita tai greipin kuoria kasvimaalle houkuttimiksi.

Lehtokotiloita

Vähitellen myös oppii, mistä kasveista nilviäiset pitävät aivan erityisesti. Meidän puutarhassamme niitä löytää usein esimerkiksi kuunliljoista ja jättipoimulehtien juurelta. Keittiöpuutarhassa suosikkeja ovat raparperit, joiden lehtien alapinnoille lehtokotilot kerääntyvät suojaan auringolta, sekä kaikki sellerinmakuiset kasvit, esimerkiksi lipstikka – se on varsinainen kotilomagneetti!

Myrkkyjen käyttöä emme suosittele, mutta yksi aine sopii myös luonnonmukaiseen puutarhaan. Se on rautafosfaatti, joka on haitaton ihmisille, kotieläimille ja hyödyllisille luonnoneläimille. Rakeita kannattaa levittää etanoiden ja kotiloiden esiintymispaikoille erityisesti syksyllä ennen kuin eläimet vetäytyvät talvipiiloihin. Sinne ne sitten kuolevatkin, jos nauttivat ennen sitä hieman rautafosfaattirakeita… Neudorffin tuote nimeltä Ferramol sisältää rautafosfaattia.

Paras neuvomme

Mielestämme paras neuvo etanoiden ja kotiloiden torjunnassa on ensinnäkin hyväksyä se, että etanoita ja kotiloita on puutarhassa. ”Lopullista ratkaisua” kun ei taida olla ja ovathan nämäkin luontokappaleet yleensä osa ekosysteemiä. Kaikki etanat ja kotilot eivät edes syö muuta kuin maatuvia kasvinosia, joten niitä on turha vainota. Esimerkiksi muhkean iso harmaa ukkoetana on hyödyllinen hajoittajaeliö. Jotkut kotilot ovat myös kauniita eläimiä!

Kotilo Roslynin linnan puutarhassa

Jotta puutarhanhoidosta ja viljelystä olisi jotain iloa, pahimpia kiusankappaleita pitää kuitenkin rajoittaa niin että ne eivät pääse täysin valloilleen. Edellä mainitut lehtokotilo ja espanjansiruetana ovat tällaisia riesoja, eikä espanjansiruetanalla tulokaslajina ole paikkaa täkäläisessä ekosysteemissä, ilmeisesti sillä ei ole edes luontaisia vihollisia näillä leveyspiireillä – valitettavasti.

Kuten kiinalaiset sotataidon mestarit opettivat, parhaat torjuntakeinot keksii kun tuntee vihollisensa ja sen tavat ja suunnittelee omat toimensa sen mukaisesti!

Viinimäkikotilo Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa