Ruukkupuutarhan kasvit ovat viettäneet talven remontin keskellä.
Ruukuissa viljellyt yrtit ja kukat aiheuttavat sydänsuruja syksyllä, kun kasvukauden loppuessa joutuu luopumaan monesta suosikista – kaikki kasvit eivät millään selviä talvesta sisätiloissa. Esimerkiksi rosmariinin, salvian ja laventelin talvehtimista olemme yrittäneet useamman kerran eikä se ole koskaan onnistunut! Meillä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla sopivan viileitä tai valoisia sisätiloja niiden talvehtimista varten.
Tänä talvena olemme pystyneet pitämään hengissä muutamia ns. välimerenkasvillisuuteen kuuluvia ruukkukasveja entisessä autotallissamme, jonka remontti on tunnetusti vielä ”vaiheessa”. Lattialaatat odottavat yhä asentamista ja seinät maalaamista jostakin tarkemmin määrittelemättömästä syystä (laastin pitää kuivua?). Sen vuoksi olemme käyttäneet tilaa lempinimensä mukaisesti ”puutarhahuoneena”. Huoneen ilmasto on sopinut vallan mainiosti muun muassa sitruunantaimillemme, jotka ovat kehittyneet keväällä vuosi sitten kylvetyistä luomusitruunan siemenistä.
Lähes lämmittämättömässä tilassa on talvehtinut myös upea puumainen myrtti (Myrtus communis), joka vietti kesän ulkona tilapäisellä terassilla, samoin kuin kreikkalainen oregano, timjami ja sitruunatimjami pikku purkeissaan. Olisipa mukavaa, jos vielä aikanaan huoneen valmistuttuakin saisimme sen toimimaan ”talvipuutarhana”! Jo nyt siellä on ollut mukava vaihtaa mullat kun ei tarvitse pelätä siivoa samalla tavalla kuin asuintiloissa…
Yllättävän monet kesällä ulkona viihtyvät kasvit pärjäävät ihan kohtuullisesti talvella huoneenlämmössäkin. Meillä on ehkä eniten ihmetelty sitä, kuinka chilipaprika sinnittelee useita vuosiakin talvien yli ja tekee mainiosti satoa siitä huolimatta. Meillä onkin yleensä kasvamassa useamman vuosikerran chilikasveja; tänä talvena ryytyi lopullisesti viimeinen neljä vuotta sitten kylvetyistä chilintaimista, mutta sitä nuorempia on vielä useita jäljillä! Tänä keväänä ei olekaan tarkoitus kylvää uusia, sen verran tilaa nuo ”vuosikertachilit” vievät.
Yrteistä tavallisissa huonetiloissa talvehtivat mainiosti stevia ja kuolemattomien yrtti. Stevia (Stevia rebaudiana eli makeastevia) tosin ryytyy talven aikana melko pahasti, mutta jos kohtuullisesta kastelusta on huolehtinut läpi talven niin näihin aikoihin juuresta alkaa puskea uutta vihreää kasvustoa. Myös kuolemattomien yrtin (Gynostemma pentaphyllum l. jiaogulan) versot tuppaavat talvella kellastumaan, mutta sitä voi leikata reippaasti, jolloin se työntää uutta entistä ehompaa kasvustoa tilalle. Kuolemattomien yrtti on kurkkukasveihin, tarkemmin sanottuna rypälekurkkuihin kuuluva köynnös, joka on saanut huomiota herättävän nimensä sen vuoksi, että kotiseudullaan Kiinassa sitä pidetään ginsengin veroisena terveyttä edistävänä ihmeyrttinä. Sitä voi käyttää tuoreeltaan esimerkiksi yrttiteessä, johon se tuo vienon kurkunkarvaan säväyksen.
Kesäkukkina viljeltävistä kasveista pelargoniat ovat tietysti hyviä talvehtijoita, joita on helppo nuorentaa leikkaamalla ja lisätä pistokkaista näin keväällä. Ainakin meillä pelargoniat ovat pärjänneet melko hyvin myös tavallisella ikkunanlaudalla talven yli. Myös muratti pärjäilee joten kuten sisätiloissa.
Perinteisiä huonekasveja meillä ei kovin paljon harrasteta, koska talossamme on suora sähkölämmitys, joka tuntuu sopivan erityisen huonosti viherkasveille, jotka ovat alun perin kotoisin tropiikista. Sisäilma on talvella kuivaa ja ankaraa eikä mikään ole surullisempi näky kuin kärsivä kasvi! Tämä posliinikukka tosin koki kovia sen vuoksi, että ikkuna unohtui auki useammaksi tunniksi tammikuun pakkasilla. Paleltuneiden versojen poistaminen tuotti tehokkaan nuorennusleikkauksen – ehkä lopputulos oli sittenkin onni onnettomuudessa…?
Huonekasveina meillä on lähinnä sellaisia ”sitkeitä sissejä”, jotka ovat osoittaneet pärjäämisensä kulkemalla vuosikausia suvussa sipuleina tai pistokkaina. Posliinikukan lisäksi perinteinen maatiaisamaryllis, marraskuunkaktus ja rahapuu ovatkin tavallaan ”kuolemattomia”!
Tänä keväänä sitkeisiin sisseihin on liittynyt muutama uusi tulokas, kun työpaikalta tuhottiin kaikki viherkasvit muuton yhteydessä. Sieltä oli pakko ottaa mukaan eläköityneeltä työkaverilta jäänyt fiikus, sekin aikanaan joltain toiselta kollegalta saadusta pistokkaasta kasvatettu. Lisäksi mukaan tarttui nahkealehtinen riippuvaversoinen kasvi, jota emme ole onnistuneet tunnistamaan. Olisikohan jollakulla tietoa siitä, mikä tämä kaunis kasvi on nimeltään?
22.7.2019: Tähän kysymykseen on tullut niin monia ehdotuksia vuosien aikana, että ajattelimme julkaista kuvan köynnöksen kukista. Niiden perusteella kyse on soihtuköynnöksestä. Kiitos kaikille ehdotuksia lähettäneille!
Oliskohan tuo soihtuköynnös? Jos on, kukkii oranssinpunaisin kukkatertuin.
Kiitos vinkistä, saattaa hyvinkin olla! Kasvi on kotiutunut hyvin: se on ryhtynyt tekemään paljon uusia vehreitä versoja. Vielä se ei ole kukkinut mutta odottelemme siis oranssipunaisia kukkaterttuja 🙂
Sittemmin kasvi on kukkinutkin ja p.mikkonen oli oikeassa: se on soihtuköynnös! Kukat ovat erityisen kauniit, koska oranssinpunaista kukkaa reunustavat tummanpunaiset verholehdet.
Tuo on pieni porsliini kukka. Kukkii pieniä valkoisia kukkia terttumaisesti.
Kiitos Taina, köynnös on rehevöitynyt mukavasti ja voi hyvin, mutta vielä se ei ole kukkinut. Joten lisää veikkauksia otetaan yhä vastaan… 🙂
Työmaa alkaa muuten viimeinkin muuttua asuinhuoneeksi! Siitä lisää lähiaikoina…
Ettei ole mesiriippa?
Mesiriippa taitaa olla soihtuköynnöksen sukua? Ainakin se on kovasti saman näköinen. Mutta kukkien perusteella meidän köynnös taitaa sittenkin olla soihtuköynnös (ks. kuva päivitetyssä postauksessa). Kiitos ehdotuksesta!
Hei!
Kiinnostaisi tietää mikä on tuo suurilehtinen kasvi soihtuköynnöksen yläpuolella olevassa kuvassa. Itselläni on hyvin saman näköinen, mutta en tiedä mikä se on. Lapset onnistuivat siitä katkaisemaan latvan ja olen yrittänyt etsiä vinkkejä jos sen saisi vaikkapa istutettua uudelleen.