Esikasvatus pääsee täyteen vauhtiin kevätpäiväntasauksen jälkeen, kun pelkkä luonnonvalo riittää pikkutaimille.
Niin kalenterin, astronomian kuin ilmatieteenlaitoksenkin mukaan eletään nyt kevättä. Kun luonnossakin näkyvät jo varhaiskevään merkit, kevään voi lopullisesti julistaa voittajaksi takatalvisesta säästä huolimatta.
”Suomessa vallitsee kylmä pohjoinen ilmavirtaus ja päivällä tulee yksittäisiä lumikuuroja. Huomenna saapuu maahamme lännestä jatkuvampia lumisateita.” Tällaisella viestillä Ilmatieteenlaitoksen meteorologi meitä muistaa näin kevätpäiväntasauksen päivänä. Taitavat jäädä puutarhan haravointi- ja siivoustalkoot aiottua lyhyemmiksi tänä viikonloppuna…
Kymmenen vuorokauden ennusteen mukaan lämpötilakäyrä alkaa pikku hiljaa kuitenkin nousta plussan puolelle. Tämä takapakki ei siis muuta miksikään sitä päätelmää, että terminen kevät alkoi eteläisessä Suomessa jo 25.1.–18.2. välisenä aikana. Monin paikoin lyötiin siis edellisvuoden lukemat (10.2.)! Noin aikaisin ei meidän puutarhassa vielä nähty fenologisia kevään merkkejä, mutta maaliskuun alkupuolella ovat jo lumikellot ja jouluruusut alkaneet kukkimaan – nehän ovat meillä varmimmat varhaiskevään airueet. Puhumattakaan lakaisukoneista, katupölystä, siitepölyallergiasta ja jäätelönsyöjistä, jotka urbaanissa ympäristössä myös luetaan kevään merkeiksi.
Lumikello kukkii
Astronominen kevät puolestaan alkaa kun päivä selättää pituudessa yön. Tämän aamun lehden mukaan aurinko nousi täällä pääkaupunkiseudulla kello 6.20 ja laskee kello 18.36. Parasta on se, että valoisa aika pitenee päivä päivältä kovaa vauhtia. Tämä tietää hyvää esikasvatukselle: ilman lisävaloakin olosuhteet alkavat sopia pikkutaimille.
Basilikoja
Basilikaa ja chilipaprikaa
Maaliskuun alun istutusajalla kylvimme jo kolmea eri lajiketta basilikaa. Kestosuosikkimme on terve ja roteva peruslajike Aton. Myös sitruunanmakuista basilikaa pitää aina olla saatavilla; tällä kerta meillä on käytössä lajike, jonka nimi on lyhyt ja osuva: Lemon. Lisäksi kokeilemme lajiketta nimeltä A foglia di lattuga, jonka italiankielinen nimi ilmeisesti viittaa siihen, että sen lehdet ovat suuret kuin salaatilla. Sopii toivoa! Vielä pitäisi kylvää kahta lajiketta esikasvatettavaksi: punalehtistä basilikaa Basil Red sekä pensasmaista pienilehtistä basilikaa Verde a piccole foglie.
Villibasilika (Ocinum canum)
Viime kesänä kokeilimme kylvää basilikaa myös suoraan kasvimaalle ja se onnistuikin yllättävän hyvin. Tosin silloin tarvitaan kylmänkestävämpi basilikalaji kuin tuttu Ocimum basilicum, jota nuo edellä mainitut basilikat edustavat. Löysimme saksalaiselta siementoimittajalta Keimzelleltä basilikan, jota he kutsuvat villibasilikaksi. Se on lajia nimeltään Ocimum canum ja sillä on erikoinen, hyvin mausteinen ja kukkainen aromi. Villibasilika pärjäsi mainiosti siitä huolimatta, että kylvöaikaan alkukesällä säät olivat todella hyiset!
Chilinkasvatus on edennyt jo koulimisvaiheeseen: meillä on tänä keväänä kylvetty kolmea eri lajiketta, jotka siirrettiin omiin ruukkuihinsa menneellä kaudella. Siemenet on saatu tuttavilta eikä kaikkien lajikekaan ole tiedossa, mutta ainakin meillä kasvaa nyt huipputulista Naga Jolokiaa sekä ilmeisesti keltaisia hedelmiä muodostavaa chilipaprikaa nimeltä Lemon Drop. ”Vuosikertachilit” 2012, 2013 ja 2014 (osa italialaista herkkulajiketta Ciliega piccante, osa tulisempaa Naga Morichia) kukkivat parhaillaan, joten satoa on odotettavissa jo lähikuukausina!
Kaaliunelmia
Viikon päästä alkavalla istutusajalla päästään kylvämään jo lyhyempää esikasvatusta edellyttävien kasvien siemeniä, joten siementilauksilla alkaa olla jo hoppu. Yksi esikasvatuksen haasteista on, että taimien kasvun pitäisi jatkua tasaisesti ulosistuttamiseen saakka. Jos siihen tulee takapakkia, esimerkiksi kasvu tyrehtyy joksikin aikaa liian pienen ruukun tai liian ravinneköyhän kasvualusta vuoksi, aikaisin aloitetun esikasvatuksen hyödyt valuvat hukkaan. Myöhemmin kylvetyt taimet ottavat aikaiset kiinni ja jatkavat kasvua paljon elinvoimaisempina. Sen vuoksi kovin aikainen esikasvatus kannattaa harvoin ja itse olemme yhä enemmän ja enemmän suunnanneet viljelytarmomme lajeihin ja lajikkeisiin, jotka voi kylvää suoraan kasvimaalle.
Siementilaukset ovat saapuneet
Kaalit kuuluvat niihin vihanneksiin, joiden pitäisi saada kasvaa tasaisesti esikasvatusaikanakin. Lehtikaalista tosin mainitaan usein, että sitä voisi täällä etelässä kylvää suoraan kasvimaallekin toukokuussa, mutta meidän kokeilumme eivät ole olleet kovin menestyksekkäitä. Mieluummin esikasvatamme myös lehtikaalin taimet poteissa. Siten satokaudesta tulee pidempi kun lehtikaalia pääsee nauttimaan jo elokuusta alkaen.
Ehdoton suosikkimme on maukas palmukaali Nero di Toscana, joten sitä viljellään myös tänä vuonna. Toiseksi lajikkeeksi voisi hankkia jonkin uuden, vaikka olemme olleet ihan tyytyväisiä Dward Green Curled ‑lajikkeeseenkin. Ehkäpä valitsemme samanoloisen mutta punalehtisen lehtikaalin kuten Scarlet, jota saa Hyötykasviyhdistykseltä, taikka F1-lajikkeen Redbor, jota myy Exotic Garden. Tai jos haluamme vihreän lehtikaalin niin Exotic Gardenilla on pari mielenkiintoista uutuutta, jotka ovat molemmat luomusiemeniä: Westlandse Winter ja Lerchenzungen. Jälkimmäisen pitäisi sopia erityisen hyvin kylmään ilmastoon.
Lehtikaali Nero di Toscana
Kuten aiemmissa postauksissa ja keskustelupalstalla on ollut puhetta, muitakin kaalikasveja kuin lehtikaalia tekee aina välillä mieli kokeilla, vaikka kokemuksemme niistä eivät ole olleet yhtä hyviä. Herkullinen suippokaali (loistava valinta hapankaalin ystävälle!) on muuten helppo kasvatettava, mutta meidän palstalla on valitettavasti paljon kotiloita ja suippokaalit tuntuvat olevan niiden erityisessä suosiossa. Vaikka kotilot eivät söisikään koko kaalinpäätä ne tekevät se iljettäväksi tunkeutumalla joka puolelle lehtien väliin ja jättämällä sinne jätöksiään. Mutta jos kotilot eivät ole riesana, niin suippokaalia kannattaa ehdottomasti kokeilla! Aikaisiksi ja/tai nopeakasvuisiksi mainitaan ainakin lajikkeet Early Jersey Wakefield, jota itse olemme viljelleet ja jota saa Exotic Gardenilta, sekä Eersteling ja Greyhound Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa. Punaista Kalibosta saa molemmista ja siitä todetaan, että lajike on ”valtavan nopeakasvuinen”.
Ruusukaaliakin olemme kokeilleet, mutta se oli liian hidaskasvuinen meidän itärinteessä sijaitsevalle, osan päivää varjoisalle palstallemme. Sato jäi vähäiseksi. Nyt tekisi taas mieli kokeilla jotain uutta kaalia. Maailmalla suositut versovat parsakaalit tuottavat satoa vasta toisena viljelyvuotena (esimerkiksi Exotic Gardenilta löytyvä White Sprouting Early), joten niille ei kannattane uhrata tilaa joka on muutenkin kortilla. Mutta samasta siemenluettelosta löytyy F1-ruusukaali Autumn Star, joka on kuulemma ”ruusu- ja lehtikaalin risteytys, jonka varteen muodostuu useita kukkaa muistuttavia pieniä kaalinpäitä”. Viljelyn vaatimasta ajasta ei sanota mitään, mutta lehtikaali toisena ”vanhempana” voisi viitata perinteisiä ruusukaaleja nopeampaan kasvutapaan. Toinen jännittävä lajike Exotic Gardenilla on italiankaali Quarantina, joka kasvaa kuulemma ”valtavan nopeasti” ja jonka ”nuoria versoja ja kukintoja syödään kevyesti mielellään valkosipulin kanssa öljyssä keitettyinä”. Kuulostaa lupaavalta!
Onko lukijoilla hyviä vinkkejä kaalien valintaan? Ne olisivat nyt kullanarvoisia!
Anna kuulua