Perinteisessä yrttikastikkeessa täytyy olla seitsemää eri yrttiä. Aikaisin keväällä käytetään villiyrttejä ensimmäisten puutarhayrttien lisäksi.
Näin keväällä ilahduttaa suunnattomasti kun puutarhasta löytää monivuotisten vihannesten ja yrttien versoja. Joka vuosi tuntuu yhtä uskomattomalta, että kuolleesta maasta sittenkin löytyy elämää! Monivuotisena kasvatettavien sipuleiden lisäksi muun muassa tarhasuolaheinä ja lipstikka kurkistavat jo ylös autiosta maasta. Palstan pientareella puskevat villiyrtit kuten vuohenputki ja nokkonen terhakkaina läpi karikkeen. Nyt on aika hyödyntää nämä kevään sanansaattajat keittiössä, kun muuten tuoretta satoa saa vielä odotella hyvän aikaa.
”Frankfurter Grüne Soβe” on perinteinen kastike Saksassa Hessenin seudulla. Siihen käytetään perinteen mukaan seitsemää eri yrttiä, jotka vaihtelevat vuodenajan sekä kokin mieltymysten ja tapojen mukaan. Pääasia on että yrttejä on paljon – niin paljon että kastike värittyy mahdollisimman vihreäksi! Ruokaisuutta kastikkeeseen tuo kovaksi keitetty muna, joten se riittää kasvissyöjille sellaisenaan ateriaksi perunan kanssa. Muut voivat nauttia kastikkeen myös vaikkapa vaalean kalan ja kanan kera.
Kevään kunniaksi valmistimme siis soosin käyttäen runsaasti nokkosen ja vuohenputken nuoria versoja, jotka ryöppäsimme lyhyesti ennen silppuamista. Ruohosipulia ja kiinansipulia keräsimme reilunkokoiset kouralliset, mutta lipstikkaa vain yhden punertavan nuoren verson – lipstikka on todella voimakasta joten sitä ei kannata panna liikaa! Tarhasuolaheinää voi käyttää reilusti, se tuo soosiin raikkaan sitruksista aromia. Seitsemänneksi yrtiksi löysimme viimevuotisen persiljan uusia lehtiä. Niitä voi käyttää kunnes tämän vuoden persilja on valmista syötäväksi, siitä huolimatta että edellisvuotinen persilja ei ole aivan yhtä aromaattista.
Anna kuulua