Remontin runtelemalle piha-alueelle on nyt istutettu ”lehto” koristekirsikoista.
Meillä on tapana antaa pihan ja puutarhan eri alueille lempinimiä; se helpottaa muun muassa viittaamista tiettyihin alueisiin. Sen sijaan että joutuisi pitkään selittämään, mistä pihan nurkasta on kyse (”siellä Heinosten rajaa vasten olevassa kulmassa vaahteran alla”), lempinimi tekee heti selväksi mistä on puhe.
Niinpä meidän vajaan 900 neliön tontilta löytyy Metsäpuutarha, Kaivopiha, Salainen puutarha, Keittiöpuutarha, Villi yrttipuutarha, Välimeren penkki, Keski-Euroopan penkki sekä Ylä- ja Alaterassit istutuksineen!
Tänä kesänä aimo harppauksen eteenpäin koki suunnitelmamme Kirsikkapuiston perustamiseksi. Tšehovilaisittain nimetty uusi puutarha-alue syntyy salaoja- ja sadevesijärjestelmän remontissa myllerretylle piha-alueelle. Viime kesänä kerroimme yrityksistämme parantaa osittain savista, osittain hiekkaista maaperää kunnon kasvualustaksi (Maanparannusta 1&2). Olemme tänä vuonna jatkaneet maanparannusta erityisesti lisäämällä hiekkaa savisimmille alueille sekä kompostimultaa kaikkialle.
Olemme istuttaneet muokatulle alueelle kaksi ryhmää koristekirsikkapuita: toinen rusokirsikkaa (Prunus sargentii, kuvassa), toinen koristekirsikkaa Accolade, kumpaakin kolme tainta. Viimeinen puu saatiin istutettua lokakuun alussa. Ajatus on, että pienestä alasta huolimatta (runsaat 20 m²) ryhmiin istutetut kirsikkapuut loisivat illuusion pienestä kirsikkalehdosta. Haaveemme on, että keväällä kirsikoiden kukkiessa puiden alla voisi viettää omaa yksityistä Hanamia eli japanilaista kirsikankukkajuhlaa. Näin syksyllä puut näyttävät toisen vahvan puolen itsestään: erityisesti rusokirsikan syysväri on mahtava!
Keväällä näytti jo siltä, että maanparannus oli toiminut hyvin: muokattu maa näytti muhevalta ja kuohkealta. Menneen kesän kuivuus yhdistettynä maan tallaamiseen puiden istuttamisen yhteydessä johti kuitenkin siihen, että loppukesällä alue oli lohduttomassa kunnossa: savimaa on kuorettunut kovaksi kuin sementti! Jouduimme taas jyrsimään maan kuohkeaksi, vaikka se tuntuukin kovin aggressiiviselta menetelmältä maan muokkaamiseksi.
Koska maa vaikutti vieläkin liian saviselta ja tiiviiltä jatkoimme hiekan ja mullan lisäämistä maan laadun parantamiseksi. Onneksi muunnettaessa autotallia osittain asuintiloiksi tuli uusittua myös maanvarainen lattia. Siinä yhteydessä vanhan lattian alta kaivettiin valtavat määrät hiekkaa. Tätä hiekkaa lisäsimme kirsikkapuiston maaperään monta kottikärryllistä. Setä Sininen valmisti hienon siivilän, jonka avulla erottelimme hiekan karkeammasta aineksesta. Samalla menetelmällä siivilöimme mullasta pois juuret, jotta rikkaruohot eivät pääsisi pesiytymään uudelle istutusalueelle.
Elokuussa jatkoimme työtä kunnostamalla polkua, johon kirsikkapuisto rajoittuu toiselta laidaltaan. Polku oli aikoja sitten kadonnut tuoksumaratin ja rikkaruohojen vallattua sen kasvualustakseen. Tällä kertaa päätimme ennakoida valloittajien aikeet ja vuorasimme polun laidan juurimatolla. Polun perustaksi ladoimme pienehköjä kiviä, joita oli kertynyt piharemontin aikana. Päälle tuli kerros autotallin lattian alta kaivettua hiekkaa. Vasta sen jälkeen levitettiin polun luonnonmukaiseksi katteeksi mäntykuoriketta. Happamana kasvuympäristönä se ehkäisee rikkaruohojen ja muiden kasvien leviämistä, jos joku onnistuisi pääsemään juurimaton reunan yli.
Syyskuussa tilasimme niittykasvien siemeniä AhonAlkusta, sillä tarkoitus on että kirsikkapuiston aluskasvillisuutena olisi suomalaisia niittykasveja. Koska kasvualusta on niin heterogeeninen, on vaikeaa löytää sopiva sekoitus niitylle kylvettäviä kasveja. AhonAlkun hyvien ohjeiden perusteella olemme kuitenkin koonneet kolme erilaista siementen sekoitusta: yksi kuivalle kasvualustalle, toinen tuoreelle; ja kolmas kirsikkapuiston reunalla kasvavien vaahteroiden alle varjoon.
Kerromme myöhemmin syksyllä miten niityn kylväminen sujui!
Muut jaksot ”Kirsikkapuisto”‑sarjassa
- Osa 2: Lokakuun loppupuolella kylvimme niittykasveja Kirsikkapuistoon.
Anna kuulua