Vanhan kansan vuotuisessa kalenterissa tunnettiin kaikenlaisia kummallisen kuuloisia merkkipäiviä.
Yksi niistä on oravan päivä, jolla tarkoitettiin oravanmetsästyksen alkamispäivää syksyllä. Kustaa Vilkunan kirjassa Vuotuinen ajantieto kerrotaan, että oravannahkat säilyivät paremmin, kun orava oli metsästetty vasta sen turkin harmaannuttua kunnolla. Sitä ennen nahka tummui nylkemisen jälkeen ikävästi, joten metsästyksen aloittamisen kanssa piti olla tarkkana. Oravannahkoillahan oli keskeinen rooli valuuttana ennen vanhaan, joten nahan laatu ei ollut mikään vähäpätöinen juttu!
Oravan päivän ajankohta vaihteli eri puolilla maata ja koko Pohjolaa (oravan päivä tunnettiin myös Ruotsissa ja muualla Skandinaviassa). Ei ihme, sillä onhan kyse fenologisesta ilmiöstä eli luonnossa tapahtuvasta vuodenajan vaihtumiseen liittyvästä muutoksesta: oravan turkin harmaantuminen kertoo talven tulosta. Joka tapauksessa oravan päivä ajoittui yleensä lokakuun toiselle puoliskolle tai marraskuun alkuun. Yksi yleinen muistisääntö oli viikkoa ennen Simon päivää eli suunnilleen näihin aikoihin.
Nurmiajuruohon syksyistä kukintaa
Taitaa olla yksi ilmastonmuutoksen merkeistä, että ainakaan meidän pihapiirin oravien turkki ei vielä ole harmaantunut juuri lainkaan. Toisin sanoen talven tulo on lykkääntynyt aika lailla niistä ajoista, jolloin oravannahkat olivat tärkeitä. Ja siitähän tilastotkin kertovat, vaikka säätä ja ilmastoa koskevia tietoja ei ole merkitty ylös yhtä kauan: esimerkiksi Helsingin Kaisaniemen mittaushistoria osoittaa, että vuosikeskilämpötila on noussut 1840-luvulta lähes neljällä asteella. Toki siihen on muitakin syitä kuin ilmastonmuutos kuten kaupungistuminen ja luonnolliset syklit säätilassa.
Mielenkiintoisesta tutkimustuloksesta uutisoitiin muutama viikko sitten, kun Oulun yliopistossa tarkastettiin väitöskirja auringon aktiivisuuden merkityksestä Suomen ilmastoon. Keskimääräistä leudommat talvet näyttävät tilastoaineiston perusteella toistuvan 11 vuoden aurinkosyklin mukaan. Voimakkaan aurinkotuulen aikana Skandinavian talvet ovat keskimääräistä leudompia ja sateisempia, koska silloin läntiset ilmavirtaukset vahvistuvat. Tämän perusteella tuleva talvi olisi vielä leuto, mutta muutaman vuoden sisällä lumisten ja kylmien talvien pitäisi palata. Se selittäisi kyllä nämä viime vuosien dramaattiset muutokset talven luonteessa: ensin peräjälkeen monta huippulumista ja kylmää talven ja sitten yhtä johdonmukaisesti peräkkäisiä leutoja talven irvikuvia!
Tähän asti syksy on ainakin meidän seuduilla ollut poikkeuksellisen kuiva ja leuto. Monet perennat ovat innostuneet kukkimaan uudelleen, kuten esimerkiksi tämän jutun kuvissa näkyvät ajuruoho ja mirrinminttu. Mutta pian näyttää sääennustusten perusteella tulevan muutos: ensi viikoksi on jo ennustettu huomattavasti kylmempää ja myös sateita, jopa lumen muodossa. Vielä ei ilmatieteen laitos ole ilmoittanut termisen kasvukauden päättyneen Etelä-Suomessa, mutta saattaa olla että viimeistään tuleva kylmeneminen laskee vuorokauden keskilämpötilan alle viiden asteen.
Joka tapauksessa ruskasyksy alkaa meidän puutarhassa olla pian ohi: vaahterat ovat jo täysin riisuuntuneet ja tammikin kohta pudottanut lehtensä. Onneksi sentään jotkut koristepensaat ilahduttavat yhä väriloistollaan. Koivuangervo on yksi meidän suosikeista: vaatimaton ja sitkeä kasvi, joka on kaunismuotoinen ja tuuhea. Kun se vielä ilahduttaa sekä kesäisellä kukinnalla että hurmaavalla syysvärityksellä, parempaa ei voisi toivoa!
Koivuangervon lokakuun väriloistoa
Koska kylmenevää on luvassa, perjantaina 21.10. alkaneella istutusajalla on hyvä hoitaa loput sadonkorjuuhommat kasvimaalla. Meillä on vielä jonkin verran juureksia kuten palsternakkaa ja porkkanaa korjaamatta, mutta nyt on aika nostaa loputkin niistä varastoon. Monivuotiset juurekset kuten piparjuuri ja maa-artisokka korjataan myös, tosin niistä meillä on tapana jättää puolet maahan, jotta varhaiskeväälläkin saadaan tuoretta satoa! Lehtikaalin sadonkorjuuta jatketaan entiseen tapaan, sillä se kestää vähän pakkastakin. Muutoin kasvimaalta löytyy aika vähän korjattavaa satoa.
Mirrinmintun syksyistä kukintaa
Kylvö- ja istutustöistä vuorossa on valkosipulin istuttaminen sekä palsternakan ja pinaatin syyskylvöt. Kotipuutarhassa istutetaan kukkasipulit: tänä syksynä ostimme paljon erilaisten koristelaukkojen sipuleita kukkapenkkien täydennykseksi. Aikomuksemme on istuttaa laukat uuteen muuripenkkiimme sinne tänne muiden perennojen sekä pensaiden sekaan siten, että naapurit peittävät laukkojen lehdet, jotka alkavat usein kellastua jo ennen kukintaa.
Alkanut kuun kausi näyttää seuraavalta: istutusaika on 21.10.–4.11. aamupäivään ja ei-istutusaika 4.11. iltapäivästä 17.11. asti.
- istutusaika alkoi kukkapäivillä 21.–22.10. ja lisää kukkakasveille suotuisia aikoja on 31.10. Istutusajan jälkeen kukkakasveille otollisia aikoja on 9.11. ja 10.11. aamupäivällä. Kukkapäivät sopivat juurikasveja lukuun ottamatta kaikkien muiden kasvien sadonkorjuuseen.
- lehtikasveille suotuisat päivät istutusajalla ovat 23.10. ja 2.–3.11. Istutusajan ulkopuolella lehtipäiviä on 10.11. kello 14 lähtien 12.11. asti. Lehtipäiviä ei ylipäänsä suositella sadonkorjuupäiviksi.
- hedelmäkasveille suotuisia päiviä ovat istutusajalla 24.–26.10. ja istutusajan jälkeen 4.11. sekä 5.11. kello 13 lähtien 6.11. kello 13 asti.
- juuripäiviä on istutusajalla 27.–30.10. Ne sopivat varastoitavien maa-artisokan mukuloiden sekä piparjuuren, porkkanan, palsternakan ynnä muiden juuresten korjaamiseen. Istutusajan jälkeen juurikasveille suotuisia aikoja on 6.11. kello 14 lähtien 8.11. kello 17 asti sekä 15.–16.11.
Seuraava istutusaika koittaa 17.11. ja jatkuu adventtiin eli 1.12. asti. Silloin luulisi palstan olevan jo talvilevossa, mutta jos vaikkapa huonekasveja tai talvipuutarhan asukkeja täytyy hoitaa, niin suotuisia päiviä ovat seuraavat:
- kukkapäiviä on 17.–18.11. sekä 27.–28.11. kello 17 asti.
- lehtikasveille suotuisat päivät ovat 19.-20.11 kello 14 asti sekä 28.11. kello 18 – 30.11.
- hedelmäkasveille suotuisia päiviä ovat 20.11. kello 15 alkaen 22.11. asti sekä 1.12.
- juuripäiviä on 23.–25.11.
Lokakuun istutusaikaan puutarhakausi todellakin päättyi meillä päin: marraskuun ensimmäisinä päivinä satoi lumi ja talvisistä säistä saatiin nauttia parin viikon ajan ennen kuin palattiin tavanomaisempaan keliin.
Sitä ennen ehdittiin korjata viimeiset palsternakat ja kylvää siemenet ensi vuoden sadolle – samana päivänä!