Terminen kasvukausi kestää täällä etelärannikolla keskimäärin huhtikuun jälkipuoliskolta lokakuun loppupuolelle, joten nyt ollaan suunnilleen puolessavälissä. On aika miettiä missä mennään ja erityisesti mitä on vielä odotettavissa.
Kesä on tähän asti ollut kolea, eihän sitä käy kieltäminen. Ilmatieteen laitoksen viime maanantainen tiedote on karua luettavaa: ”kesä on ollut koko maassa keskimääräistä koleampi. Maan etelä- ja keskiosassa on paikoin ollut jopa harvinaisen koleaa, eli näin koleita kesäsäitä koetaan keskimäärin korkeintaan kerran kymmenessä vuodessa.” Venäjälle lukkiutunut matalapaineen alue on pitänyt meidänkin sään matalapainevoittoisena ja siksi viileänä.
Pitkään jatkunut koleus on saanut muistelemaan 150 vuoden takaisia nälkävuosia. Silloin oli kuitenkin kyse aivan toisen luokan katastrofista kuin tämänvuotinen hellepäivien vähäisyys: ”Lahden Vesijärven yli ajettiin reellä vielä toukokuun lopussa. Taipalsaaresta pääsi hevosella Saimaan yli Lappeenrantaan kesäkuun alussa. Tampereella Näsijärvestä lähtivät jäät vasta kesäkuun puolivälin jälkeen. Keskikesällä nautittiin joitakin viikkoja jopa trooppisesta säästä, mutta sitten tuli aikainen syksy, ja syyskuussa paukkui jo pakkanen.” Noin kymmenesosa suomalaisista menehtyi seuranneen nälänhädän vuoksi. Ollaan siis iloisia, että säät eivät ole aivan niin sekaisin kuin olisi mahdollista!
Onnea ja onnettomuutta
Alkukesän viileä sää panee kuitenkin miettimään, miten satotoiveet saataisiin edes osittain toteutumaan. Monet viljelykasvit viihtyvät vähän viileämmässäkin, joten jos kasvimaalla kasvaa härkäpapua, lehtikaalia, salaatteja ja juureksia niin suurta hätää ei pitäisi olla. Sato vain viivästyy jonkin verran, jos sitäkään. Monivuotiset kasvit kukoistavat myös ja marjoistakin on meillä tulossa ihan mukiinmenevä sato.
Mutta lämpöä vaativat kasvit ovat puolestaan olleet kovilla. Kurpitsat ja kurkut jurottavat; ne näyttävät odottelevan parempia aikoja ennen kuin suostuvat kukoistamaan. Sinänsä terveet ja terhakat taimet eivät vain kehity tai kehittyvät hyvin hitaasti. Olemme poikkeuksellisesti viritelleet niille harsoja luomaan hieman lämpimämpiä pienilmastoja, joka on hyvin harvinaista näin heinäkuun loppupuolella. Kukinnan alettua harsoistakaan ei ole apua, koska silloin pölyttäjät eivät pääse tekemään työtään. Meillä ovat kesäkurpitsat tehneet ensimmäiset hedekukat, talvikurpitsat pitävät tiukasti kiinni nuppunsa! Onneksi ensi viikoksi on luvattu sään lämpenevän, toivottavasti kyseessä on pysyvä käänne…
Tänä kesänä meillä ollut riesaa myös tuholaisista: joku riiviö kävi harventamassa papukasvustoamme alkukesästä napsimalla taimet tyngiksi, eivätkä ne vieläkään ole oikein toipuneet. Yleensä suojauksemme ovat riittäneet, mutta jostain syystä tänä kesänä ne pettivät. Myös maa-artisokan taimia on käyty lyhentämässä, mikä on aika poikkeuksellista! Kummatkin kasvit versovat uudelleen, mutta jos säät eivät pysyvästi lämpene niin mahtavatkohan ne ehtiä tehdä enää kunnon satoa…
Muutenkin kasvimaalla on mellastettu: jopa persilja on kiinnostanut niin paljon, että taimirivissä on tehty tuhoja, ja valkosipuleita on kiskottu maasta enemmänkin kuin on loppujen lopuksi maistunut. Mikäköhän otus on ollut liikkeellä?
Rikkaruohoille mollivoittoinen alkukausi on sopinut vallan mainiosti; ei taida olla mahdollistakaan, että säät olisivat niin huonot, että rikkaruohot kärsisivät! Meillä ei ole ollut kauhean kosteata, jossain vaiheessa oli jopa kuivaa, mutta siitä huolimatta monet palstat näyttävät lähinnä vesiheinäviljelmältä. Jotenkin tuo hennon näköinen kasvi onnistuu puskemaan jopa katteen läpi.
Vielä koittaa tilaisuus
Viikonloppuna alkaa alenevan kuun kausi eli istutusaika, joka jatkuu elokuun ensimmäiselle viikolle asti. Silloin on vielä tilaisuus korjata kolean alkukesän aiheuttamaa vahinkoa kylvämällä loppukaudeksi vain lyhyen kasvukauden vaativia vihanneksia, jotka viihtyvät viileämmässäkin. Monet kasvikset tunnetaan etelämmissä maissa talvivihanneksina eli niitä voidaan viljellä lähinnä viileämpinä vuodenaikoina.
Tällainen on muun muassa suosikkimme vuonankaali, ihanan herkullinen salaattikasvi, jota meillä on tapana kylvää hajakylvönä kasvimaan tyhjentyneille palstoille loppukesästä. Myös retiisiä, rukolaa, lehtisalaatteja sekä muita nopeasti kehittyviä vihanneksia voi kylvää lisää.
Aasialaiset vihannekset tunnetaan myös kasviksina, joita voi viljellä syyskaudella heinäkuusta alkaen, mutta niistä meillä ei ole kovinkaan paljon kokemusta. Kerran kokeilimme paksoin kylvämistä heinäkuussa ja sen onnistuikin tuottamaan hyvän sadon syksyn aikana. Tosin kasvi vaatii tehokkaan suojauksen, niin suuri on sen suosio tuholaisten keskuudessa. Taitaa siis jäädä tämän kesän kokemusten jälkeen kylvämättä… Vuonankaalia ei perinteisesti ole syönyt kukaan muu kuin me!
Sadonkorjuupuolella kannattaa jatkaa yrttien poimintaa kuivaamista varten sekä siementen keräämistä. Kuminan siemen on kypsymässä, ja alkukesällä kukkivien perennojen siemenet ovat nyt valmiita korjattaviksi, kuten esimerkiksi allaolevan kevätlinnunherneen siemenet.
Heinä-elokuun istutusaika jakaantuu seuraavasti:
- lehtikasvien kannalta suotuisia ajankohtia on 23.7. kello 20 – 24.7. kello 18 asti, 1.8. kello 11 – 2.8. kello 11 sekä 3.8. Vuonankaalin kylvämisen ajoitamme noihin ajankohtiin.
- hedelmäpäiviä ovat 24.7. ilta kello 19–23 sekä 25.7. kello 15 – 26.7.
- juurikasveille otollisia aikoja on 27.–30.7.
- kukkapäiviä ovat 31.7. sekä 2.8. kello 12–24. Kaikkien siementen keruu sopii kukkapäivien puuhaksi.
Hei ja kiitos hyvästä päivityksestä!
Kysymys talvivalkosipulista: Kun poistatte kukat = itusilmut (jos ei tarvitse itusilmuja valkosipulin lisäämiseen) kuinka paljon leikkaatte vihreää kukkavartta? Kokonaan? P.S. Olen pakastanut itusilmuja ja käyttänyt ruoanlaittoon!
Kesäterveisin Kesätorpan mummi ja hyötytarhuri
Hei Anneli, itusilmut kannattaakin nauttia jos niitä ei tarvitse lisäämiseen! Myös valkosipulin lehdet voi käyttää ruuanlaitossa, niin me teimme noille onnettomille ylös revityille taimille. Kukkavarret puolestaan ovat sen verran kovia, että niitä ei huvita syödä. Mutta olemme saattaneet pätkiä varret ja tehdä niistä tuholaisten torjunta-ainetta esimerkiksi Ulla Lehtosen reseptillä: lisätään puoli litraa kiehuvaa vettä varrenpätkien päälle ja annetaan tekeytyä vuorokauden ajan. Sitten lisätään suopavettä (4½ l lämmintä vettä + 1½ dl suopaa + 1 tl parafiiniöljyä), sekoitetaan, siivilöidään ja käytetään ruiskutteena. Leikkaamme kukkavarren kokonaan pois siitä kohdasta lähtien missä se työntyy ulos lehden taitoksesta. Hyvää kesänjatkoa!
Tykkään sivuistanne. Huono kesä kasvimaan hoitajalle, mutta näyttää hyvälle sienestäjälle…
Kiitos Annele! Onneksi on niin että joka kesä onnistuu jokin asia, luonto on sillä lailla armollinen 🙂 Hyviä sienestyskelejä!