Muiden sipulikasvien tavoin karhunlaukka vihertää jo aikaisin keväällä. Toisen lehtometsien kevätkukkijan, valkovuokon tavoin myös karhunlaukka häviää maisemasta kukittuaan, joten kesäkuun jälkeen sesonki on jo ohi.
Suomessa karhunlaukka on harvinainen lounaisrannikon lehtojen kasvi, mutta jo Etelä-Ruotsista löytyy runsaita karhunlaukkakasvustoja siellä missä olosuhteet ovat otolliset. Keski-Euroopassa karhunlaukka on yksi kevään sanansaattajista ja sen sesonki on juhlaa niiden neljän viiden viikon ajan, jolloin lehdet ovat aromaattisimmillaan. Olemme yrittäneet kasvattaa karhunlaukkaa kotipihan metsäpuutarhassa, huonohkolla menestyksellä. Tänä keväänä teimme ”opintomatkan” Saksan Eberbachiin lähellä Heidelbergia, jossa karhunlaukka kasvaa laajoina mattoina Neckar-joen rantapenkereillä ja ‑niityillä. Siellä vietetään maaliskuun puolestavälistä huhtikuun puoleenväliin karhunlaukkapäiviä – ”Bärlauchtage”!
Sipulien suurta sukua
Karhunlaukkaa (Allium ursinum) kutsutaan useilla kielillä myös villivalkosipuliksi, mikä kertookin tärkeimmän: karhunlaukkaa arvostetaan erityislaatuisen, valkosipulia muistuttavan arominsa vuoksi. Se on niin voimakas, että karhunlaukkakasvuston löytää jo lemun perusteella maastosta! Karhunlaukka on noin 20–30 senttimetriä korkea, leveälehtinen sipulikasvi, jolla on kaunis valkoinen, pyöreä kukinto. Se leviää siemenistä ja muodostaa viihtyessään laajoja kasvustoja.
Karhunlaukka viihtyy tuoreissa lehtimetsissä, missä sillä on keväällä kylliksi valoa, mutta myöhemmin puiden varjo pitää maan sopivan kosteana. Suomessa sitä voi löytää lehtometsistä Lounais-Suomessa. Muun muassa Ahvenanmaan Jomalassa Ramsholmin lehdossa on upea karhunlaukkaesiintymä. Karhunlaukka on Ahvenanmaalla rauhoitettu kasvi ja muuallakin silmälläpidettävä, joten on hieman kyseenalaista, että se mainitaan monissa suomalaisissakin villiyrttikeittokirjoissa sellaisten kasvien joukossa, joita kannattaisi kerätä luonnosta. Suomessa karhunlaukka kuuluu siis pikemminkin viljeltäviin yrtteihin.
Karhunlaukan käyttö
Karhunlaukasta käytetään ruuanlaitossa yleensä lehdet, mutta myös kukkanuppuja ja vielä nuoria kukkiakin voi käyttää. Kukinnan huipun aikoihin aromit ovat jo laimenneet. Karhunlaukka on sesonkiherkku, sillä se on ehdottomasti nautittava tai vähintäänkin käsiteltävä pian korjuun jälkeen, sillä aromiaineet haihtuvat pian. Kasvin kuivaaminen on sen vuoksi vaikeaa; ilmeisesti se onnistuu lähinnä pakastekuivausmenetelmällä, ja silloinkin mausta kaikkoaa suurin osa. Viime syksynä ostimme ruokamessuilta pakastekuivattua karhunlaukkaa, joka tuoksuu voimakkaasti, mutta maku on melko mieto.
Karhunlaukan maku on todella voimakas, eivätkä kaikki välttämättä ole siihen kauhean ihastuneita. Ne jotka ovat, ovatkin sitten yleensä fanaattisia karhunlaukan ihailijoita! Maku muistuttaa valkosipulia, mutta on jotenkin ”vihreämpi”.Yleisin tapa käyttää karhunlaukkaa on maustaa sillä kasvisöljyä tai valmistaa siitä pestontapaista kastiketta. Säilöttynä karhunlaukkaa löytää nimenomaan öljyyn sekoitettuna.
Sesongin aikaan karhunlaukkaa voi käyttää kaikenlaisissa ruuissa: Eberbachin karhunlaukkapäivillä pikkukaupungin ravintolat kilpailivat siitä, kuka käyttää karhunlaukkaa innovatiivisimmalla tavalla! Oli karhunlaukkaleivonnaisia, ‑pastaa, ‑keittoa, ‑pizzaa, ‑tuorejuustoa, jopa ‑cocktaileja! Kokeilujemme perusteella karhunlaukka sopii peston lisäksi erityisen hyvin kermaisiin keittoihin. Myös karhunlaukkavoi eli yksinkertaisesti karhunlaukalla maustettu hyvälaatuinen voi on ihastuttavan maukasta!
Karhunlaukalla on samankaltaisia terveysvaikutuksia kuin valkosipulilla eli sitä pidetään hyödyllisenä muun muassa sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä – tosin jos sellaista hyötyä hakee, niin karhunlaukkaa ei varmaankaan ole syytä nauttia voin kera… Karhunlaukalla on myös edullinen vaikutus ruoansulatuselimistöön.
Karhunlaukan viljely
Jos ei karhunlaukan säilöntä ole aivan yksinkertaista niin ei myöskään karhunlaukan viljely. Siemenliikkeet myyvät karhunlaukan siemeniä, mutta niiden saaminen itämään onkin oma haasteensa. Siemenet vaativat kylmäkäsittelyn, mutta eivät välttämättä kuitenkaan idä, eivät ainakaan seuraavana keväänä. Jostain olemme lukeneet, että jos siemeniä kerää, ne pitäisi kylvää välittömästi. Vaikuttaa siis siltä, että myös siementen säilyttäminen itämiskelpoisina on vaikeaa!
Parhaiten karhunlaukan viljely sujuukin, jos saa jostain käsiinsä karhunlaukan sipuleita. Me onnistuimme saamaan kourallisen sipuleita puutarhamessuilta joitain vuosia sitten. Puutarhamme olosuhteet eivät ilmeisesti kuitenkaan oikein sovi krantulle karhunlaukalle, sillä ne eivät ole sen kummemmin levinneet, samat sipulit vain jurottavat vuodesta toiseen. Viime vuonna siirsimme osan uuteen paikkaan – saa nähdä viihtyvätkö ne siellä paremmin. Sipuleiden istutussyvyys on noin kymmenen senttimetriä.
Luonnossa karhunlaukka tosiaan viihtyy melko kosteilla paikoilla, mutta ei ehkä kuitenkaan siedä jatkuvaa märkyyttä. Humuspitoinen, pikemminkin kalkkipitoinen kuin hapan maa mainitaan usein vaatimuksina maaperälle. Meidän puutarhamme lienee liian kuiva kasvupaikka karhunlaukalle.
Jos sopiva paikka löytyy puutarhasta niin kannattaa huolehtia siitä, että samalla alueella ei kasva kieloja. Tietyssä kehitysvaiheessa kielon voi helposti sekoittaa karhunlaukkaan, mikä on todella vaarallista kun ottaa huomioon kielon myrkyllisyyden! Karhunlaukan lehdet erottaa kielon lehdistä väristä, joka on heleänvihreä eikä sinivihertävä kuten kielolla, sekä tietysti hajusta. Mutta ilmeisesti karhunlaukka on niitä kasveja, jotka karkottavat muut kasvit ympäriltään ja pystyvät siten muodostamaan tiheitä kasvustoja; esimerkiksi Eberbachissa näytti siltä että vain vuohenputki pystyy taistelemaan elintilasta karhunlaukan kanssa!
Tämän artikkelin kuvat ovat Eberbachista (karhunlaukkakasvustot) ja Tallinnan kasvitieteellisestä puutarhasta viime vuoden touko-kesäkuun vaihteesta (kukkivat karhunlaukat).
Linkkejä
- Eberbachin karhunlaukkapäivät
- Saksalainen karhunlaukan nettikauppa, josta saa pakastekuivattua karhunlaukkaa
Uuteen paikkaan siirretyt karhunlaukat menestyvät paljon paremmin: tänä keväänä kaksi niistä jopa kukkii!
Gero Geick Karhunlaukkamakkarassa on runsaasti karhunlaukkaa ja sen lisäksi ruohosipulia. Makkara on väriltään vihreä. Toistaiseksi sitä saa Turun kauppahallista Lihakarhuilta. Turussa myös aikajoin KCM Kupittalta ja Länsikeskuksesta.
Hei Seppo, kiitos vinkistä! Kuulostaa niin herkulliselta että täytyykin poiketa Turussa karhunlaukkasesongin vielä jatkuessa…
Hei,
Olen ostanut n. kymmenen vuotta sitten Tallinnan torilta vanhalta mummolta Karhunlaukan taimen. Kukkapenkissä hyvin viihtynyt, kukkinut joka vuosi. Levinnyt ei juuri ollenkaan, nyt näkyy yksi uusi kasvusto n. viiden sentin päässä.
Hienoa kuulla että olet saanut karhunlaukan leviämään! Meidän karhunlaukkamme ovat siirtämisen jälkeen viihtyneet vuosi vuodelta paremmin, mutta vielä ne eivät ole levinneet, vaikka viime vuonna kukkia tuli jo enemmän kuin kaksi.
Tallinnan torit ovat muuten hyviä paikkoja myös siementen ostamiseen; sekä Keskturgilla että Balti Jaamin torilla on pieniä siemenliikkeitä.
Täytyy korjata: tänä keväänä näyttää karhunlaukkojen seassa ensi kertaa olevan myös pienen pieniä uusia siementaimia! Ihanaa että karhunlaukka viihtyy meillä!
Ihana karhunlaukkakausi alkoi taas! Sain joskus 15 vuotta sitten pari pientä sipulia, jotka istutin puutarhaani. Nyt minulla on noin parin neliön karhunlaukkakasvusto, jonka leviämistä olen jo joutunut hillitsemäänkin, ja olen jakanut taimia ystävilleni. Käytän karhunlaukkaa salaateissa, pestona, mausteena ja leivän päällä sellaisenaan. Se on tosi ihana kasvi!
Olet onnenpekka Inkeri! Mutta hyvällä alulla on meidänkin karhunlaukkakasvusto: jo parina vuonna se on selvästi levinnyt ja taas näkyy paljon pikkuisia lehtiä isompien ympärillä. Nyt sitä raaskii jo korjatakin!
Lidlin valikoimaan on ilmestynyt saksalaista maustettua humusta. Yksi maku on ”Wild Garlic”. Siinä on herkullisen aterian makunappina karhunlaukkapestoa!
Kiitos vinkistä Heikki, hienoa että karhunlaukkatuotteet alkavat yleistyä kaupoissa!
Hienoa, että olette saaneet Karhunlaukan leviämään. Minulla kasvoi viime kesänä kolmatta vuotta ja kukki tosi paljon. Paikka on mustaviinimarjapensaan juurella koillispuolella. Saa keväällä valoa runsaasti ja marjapensas varjostaa kesällä pitäen paikan kosteana. Kastelin kasvustoa kuitenkin ja eniten istutusvuonna. Istutin sipuleita, joissa oli jo lehtien alut pitkällä. Siksi ehkä vaativat enemmän kastelua istutusvuonna. Multana muistaakseni on savimaahan lisätty luomu mustamulta, legasoraa ja lantana hevosen ja kanankakkarakeet. Rakastan Karhunlaukan makua. Sen ihanasta mausta voi nauttia vielä syöden kukissa olevia vihreitä siemeniä. NAM!
Juu, vuosi vuodelta kasvusto on suurempi ja suurempi, nyt jo usean neliömetrin kokoinen! Ja pieniä siementaimia ilmestyy tiheinä ryppäinä. Olemme ihan imarreltuja, että ihana karhunlaukka viihtyy meillä. Oletan, että karhunlaukka ei kärsi vaikka kesällä olisi kuivaa kuten viime kesänä. Muiden laukkojen tavoin se pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja häviää näkyvistä loppukesään mennessä. Tosin siementen itämistä kuivuus saattaa haitata. Saa nähdä mikä on tilanne ensi keväänä…
Tutustuin ensi kertaa karhunlaukkaan täällä Karganinskissä Krasnodarin alueella. Tuttavani oli saanut tuoreita laukkia kymmenisen kiloa Tsetseniasta. Herkullista miten ja mihin vain laitettuna.
Kiva kuulla Risto! Karhunlaukka taitaa siis olla aika laajasti levinnyt kasvi…
Ostin vuosia sitten yhden karhunlaukan Tallinnan kalatorilta nuorelta mieheltä, joka oli kasvattanut laukat siemenistä. Laukkaa on nyt 5–10 tainta, ovat siementäneet pienessä Helsinkiläisessä pellossani ja juuri nyt kukkivat. Alkuun kuvittelin niiden jo hävinneen mutta ei sentään.
Hienoa Ritva! Kyllä ne siitä leviävät entisestään, kun kerran ovat mukavan paikan löytäneet…
Meidän karhunlaukat kehittävät tänä keväänä vähemmän kukkanuppuja kuin tavallisesti. Luulemme, että syy on viime kesän helteissä, silloin karhunlaukka hävisi aika nopeasti maisemasta; taisivat kärsiä kuivuudesta?
Ostimme talon jonka pihalla kasvaa runsaasti karhunlaukkaa. Haluaisin antaa kasvia ystävälle, joka käyttää sitä valkosipulin asemasta.
Ongelma on, että meillä on lehtokotiloita, joita en halua levittää eteenpäin. Onnistuisiko nyt kerätä siemeniä, ja mitä nilile teen, jos yritän kasvattaa. Sipulien mukana on varmaan riski levittää kotilon munia?
Hei Mari, hyvä että kannat huolta kotiloiden leviämisestä! Tavallinen tapa saada nilviäisiä ennestään niistä vapaaseen puutarhaan on juuri kasviaineksen mukana. Myös taimitarhoilta peräisin olevissa astiataimissa saattaa lymytä munia, joten tarkkana pitää olla.
Meillä on tapana toimia lahjataimien kanssa seuraavasti: taimet nostetaan maasta ja niiden juuristosta ravistellaan kaikki multa jo lahjoittajan puutarhassa. Hyvä keino päästä mahdollisista munista eroon on suihkuttaa vedellä juuret paljaiksi. Sitten taimet vielä tarkastetaan perusteellisesti: lehtien alapinnat, lehtihangat, juurten tyvet ym. kotiloiden lempipaikat tutkitaan, jotta varmistetaan, että taimien mukana ei tule kotiloita tai munia. Tällä metodilla munat kyllä löytyvät jos niitä on löytyäkseen!
Sivuiltamme löytyvässä artikkelissa Töitä puutarhassa: etanoiden ja kotiloiden torjuminen (→) on kuva nilviäisten munista. Ne ovat sellaisia lohen mätihelmien kokoisia vaaleita palluroita.
Kuten tuossa jutussa kirjoitimme, meillä ei ole ollut onnea karhunlaukan siemenkylvöissä – itsestään se kyllä leviää siemenestä tehokkaasti! Ainakin meillä karhunlaukan siemenet ovat vielä vihreitä. Joten suosittelemme siirtämään sipuleita, niiden juuristo ei ole niin laaja että puhdistaminen olisi vaikeaa. Kannattaa varmaan odottaa siihen asti, kunnes lehdet ovat kuihtuneet, silloin sipuli on lepotilassa.
Hyvää viljelyonnea teille molemmille!