Kuukauden kasvi: nokkonen | Olemme puutarhassa

Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Kuukauden kasvi: nokkonen

Isonokkonen

Toukokuussa nokkosen versot ovat venyneet jo sen mittaisiksi että sadonkorjuu voi alkaa.

Nokkosta kasvaa viljelypalstallamme rikkaruohona vadelmapenkin reunalla. Emme kitke sitä pois, vaan ”viljelemme” nokkosta pitkin kasvukautta ja käytämme sitä ensin ruuaksi sekä myöhemmin lannoitteeksi ja ruiskutteiksi. Talven varalle kuivaamme nokkosen lehtiä, joista teemme omaa yrttiteetä sekoittamalla siihen muitakin yrttejä. Jos nokkonen ei olisi löytänyt palstallamme omin voimin, sitä pitäisi ehdottomasti kylvää – niin hyödyllinen kasvi nokkonen on!

Arvokas nokkonen

Nokkonen (Urtica dioica), tai tarkemmin isonokkonen, kuuluu nokkoskasvien (Urticaceae) heimoon. Sen lähisukulaisiin kuuluu harvinaisempi yksivuotinen rautanokkonen (U. urens). Isonokkosen alalajeja ovat etelännokkonen (U. dioica ssp. dioica) ja pohjannokkonen (U. dioica ssp. sondenii). Nokkonen on alun perin lehtokasvi, mutta hyvin se tuntuu viihtyvän myös joutomailla, hakkuuaukeilla ja laitumilla.

Nokkonen on kaikille tuttu kasvi, sillä harva on elämänsä aikana välttynyt saamasta ”nokkosenpuremaa”. Nokkosessa on nimittäin poltinkarvoja, jotka erittävät muurahaishappoa. Tieteellinen nimi tuleekin latinan sanasta urere, joka tarkoittaa polttamista. Mutta nokkonen sisältää paljon muutakin, se on Suomen luonnonkasveista arvokkaimpia ravintokasveja. Jos sitä ei olisi hieman hankala käsitellä, se olisi varmasti paljon tärkeämmässä asemassa suomalaisessa keittiössä. Nokkonen sisältää kuulemma piitä kuusikymmentä kertaa enemmän kuin lehtisalaatti, kalsiumia kolme kertaa enemmän kuin maito, rautaa seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatti ja C-vitamiinia viisi kertaa enemmän kuin appelsiini. Nokkonen ei siis ole pelkkä villiyrtti, vaan todellinen villivihannes!

Nokkosta käytetään myös yrttilääkinnässä mitä moninaisimpiin tarkoituksiin; nokkosella on muun muassa kyky poistaa nestettä ja hillitä tulehdustekijöitä. Nokkosta käytetään esimerkiksi lisäämään hemoglobiinia ja punasolujen määrää, tasaamaan verenpainetta sekä edistämään ruuansulatusta ja normalisoimaan suolen toimintaa. Nokkonen saattaa auttaa myös heinänuhaan ja muihin allergioihin.

Nokkosen käyttö

Ruuanlaittoon nokkonen kerätään nuorina, mieluiten alle 25 senttimetrin korkuisina versoina eli kevät ja alkukesä on parasta satoaikaa. Hyvä niin, koska silloinhan on vähän muuta satoa saatavilla. Nuoria taimia saa kuitenkin pitkin kesää, jos pitää kasvuston matalana.

Pinaatti- tai nokkosvuoka

Pinaatti- tai nokkosvuoka

Kun nokkosta käytetään ruuanlaitossa, se ryöpätään ensin keittämällä kiehuvassa vedessä muutaman minuutin ajan. Sen jälkeen lehdet valutetaan ja silputaan ja käytetään ruoassa pinaatin tapaan. Ryöpätyn nokkosen voi myös pakastaa.

Nokkosta kannattaa myös kuivata ja valmistaa teeksi. Nokkosella on elimistöä puhdistava vaikutus, joten nokkostee on varsinainen luonnon detox-juoma! Kansanperinteen mukaan erityisesti vähenevän kuun aikana (täysikuusta uuteen kuuhun) nautittu nokkoskuuri vahvistaa esimerkiksi paastoajaa. Kokeile juoda litra nokkosteetä päivässä, kun haluat keventää mutta huolehtia kuitenkin ravintoaineiden saamisesta. Kuivatettavaksi sopivat nokkosenversot aina kukinnan alkamiseen asti. Versot sidotaan löyhiksi nipuiksi ja ripustetaan kuivumaan ilmavaan paikkaan, ellei kuivuria ole käytössä.

Kaikkea nokkosta ei kuitenkaan raaski käyttää ruuanlaitossa tai teenkeitossa, koska nokkonen on välttämätön myös puutarhanhoidossa. Luonnonmukaiseksi kastelulannoitteeksi tehdään nokkosvettä keräämällä ämpäri täyteen nokkosen versoja, jotka peitetään vedellä. Nokkosten annetaan tekeytyä kannen alla noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen nokkoset poistetaan ja liemi käytetään lannoitteena laimentamalla sitä suhteessa 1:10 eli litra nokkosvettä kymmeneen litraan vettä. Mutta älä käytä parasta saaviasi tähän tarkoitukseen, koska se värjäytyy karmean näköiseksi! Tekeytyvä seos kannattaa myös peittää visusti kannella, koska haju on mojova – ei nokkosvettä suotta joskus kutsuta lantavedeksi…

Vastaavalla tavalla nokkosesta voi valmistaa kasvinsuojeluun sopivaa ruiskutetta. Silloin nokkosia liotetaan vain yhdestä kolmeen päivää, jotta liuoksessa on vielä muurahaishappoa jäljellä. Nesteellä voi torjua esimerkiksi kirvoja ja muita pehmeäkuorisia hyönteisiä.

Nuoria nokkosenversoja

Nuoria nokkosenversoja

Nokkosen viljely

Yleensä nokkonen löytää puutarhaan aivan omin avuin, mutta voi nokkosta kasvattaa myös siemenestä. Niitä myy muun muassa Hyötykasviyhdistys ja Exotic Garden. Luonnonystävä kasvattaa nokkosta paitsi itselleen myös epäitsekkäistä syistä: nokkonen on joidenkin päiväperhosten toukkien tärkeä ravintokasvi, joten jos haluaa tehdä perhosille palveluksen, nokkosta voi kasvattaa aurinkoisella paikalla toukkien evääksi.

Nokkosen tunnistamisessa ei yleensä ole ongelmia, joten kerääminen on helppoa, kunhan muistaa kunnon käsineet (näppylähanskat eivät riitä!) ja välttää keräämästä nokkosta paikoista, joissa kasvit ovat altistuneet saasteille tai jotka ovat erittäin ravinteikkaita. Esimerkiksi huussien ja tunkioiden tienoilla nokkoset viihtyvät, mutta ravinteikkaasta kasvualustasta niihin kertyy paljon nitraattia, joka taas muuttuu elimistössä nitriitiksi. Liika nitriitti on pahasta, sillä se hapettaa hemoglobiinin sisältämän raudan sellaiseen muotoon, ettei se pysty kuljettamaan happea elimistöön. Nitraatti- ja nitriittialtistus on myös yhdistetty joidenkin syöpien lisääntymiseen. Varsinkin lasten kohdalla nitriittipitoisuudet pitää pyrkiä pitämään alhaisina.

Luettavaa

  • Henriette Kress: Käytännön lääkekasvit 1 (2011, Tampere)
  • Ulla Lehtonen: Luonnonmukaisesti omassa kotipuutarhassa (1999, Helsinki)

Vastakaikua

    Kirsti · Toukokuun 11. päivänä 2014 klo 8.39

    Huomenta!

    Asun täällä V-vyöhykkeellä ja lueskellut blogianne jonkin aikaa. Täällä on monenlaista kiinnostavaa tietoa puutarhanhoidosta.
    Minullakin on ”Luonnon yrteistä makua” vihkonen. Siinä on useita ohjeita myös nokkosesta eli polttaraisesta, kuten täällä sanotaan.
    Pitäisi kokeilla, nyt kun kasvu on alussa.
    Villiyrttien maku on yllättävän voimakas, joten vaatii totuttelua.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Silja · Kesäkuun 23. päivänä 2014 klo 19.57

    Minäkin olen nyt laittanut tuota nokkosvettä tekeytymään. Mutta miten usein sitä kannattaa kasvimaalle sitten levittää kasteluveden mukana? Kerran viikossa vai miten?
    Kylmät ilmat vaan ei taida kasvattaa vaikka miten lannoittaisi. No ehkä se kesä sieltä vielä tulee lämpötilankin puolesta. 🙂

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Kesäkuun 25. päivänä 2014 klo 22.05

      Hei Silja,

      Jos sinulla on normaali viljava kasvimaa niin lannoitteita kannattaa ylipäänsä käyttää kohtuullisesti. Voit antaa nokkosvettä (1:10 suhteessa) kerran viikossa tai kahdessa erityisesti ravinteita kaipaaville kasveille kuten tomaateille, kesäkurpitsoille ja kaaleille. Useimmat juurekset pärjäävät vähemmällä, mutta punajuurten ja salaattien osalta olemme itse aika varovaisia; nokkosvesi on typpipitoista, joten sen yliannostus saattaa lisätä nitraatin määrää lehtivihanneksissa ja punajuurissa. Heinäkuun jälkeen voi nokkosvedenkin käytön lopettaa, koska sitten useimpien kasvien pitää keskittyä juurten ja hedelmien kasvattamiseen – typpipitoiset lannoitteet yleensä kiihdyttävät etenkin lehtimassan kasvua.

      Onneksi vihannesten maailma on niin monimuotoinen että viileässäkin moni kasvi pärjää – tästä tulee vain vähän toisenlainen kasvukausi kuin lämpimämpinä kesinä…!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Heijasta Peruuta vastaus tai jatka muihin viesteihin

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *