Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Kuukauden kasvi: talvikurpitsa

Kurpitsa (Cucurbita pepo)

Talvikurpitsa on syksyn sesonkiherkku, yltäkylläisyyden ajan mahtava symboli muhkeine muotoineen ja leiskuvanvärisine maltoineen.

Kurpitsaa kasvaa joka vuosi kasvimaallamme sekä kotipuutarhassa, onhan kasvi melko helppohoitoinen, näyttävä ja kaiken kukkuraksi herkullinen. Joka vuosi yritämme löytää uusia kokeilemisen arvoisia lajikkeita vanhojen suosikkien lisäksi – ja löytää niille kyllin tilavat ja lämpimät kasvupaikat.

Talvikurpitsoja

Talvikurpitsoja

Kurkkukasvien sukua

Suomessa talvikurpitsaksi kutsutaan niitä kurpitsoja, joiden hedelmien annetaan kasvaa täyteen mittaansa ja jotka säilyvät varastossa jopa useita kuukausia, koska niillä on kova suojaava kuori. Vastaavasti kesäkurpitsojen hedelmät käytetään keskenkasvuisina ja pehmeäkuorisina eikä niiden pidempiaikainen varastointi ei ole järkevää, koska hedelmät ovat parhaimmillaan nuorina. Nämä ovat yleiskielisiä nimityksiä, botaniikan näkökulmasta kesäkurpitsat ovat yleensä lajista Cucurbita pepo jalostettuja, kun taas talvikurpitsoiksi kutsutut kurpitsat ovat useimmiten kasvitieteellisesti C. pepon, C. maximan tai C. moschatan lajikkeita. Joskus rajanveto on vaikeaa: niitäkin kesäkurpitsoja löytyy jotka säilyvät joitakin viikkoja varastossa, esimerkiksi ufon mallisia hedelmiä tuottava Custard White.

Kurpitsa on yksi ihmiskunnan varhaisimmista viljelykasveista. Kurpitsat ovat kotoisin Amerikan mantereilta, jossa niiden viljelyn sanotaan alkaneen jo tuhansia vuosia sitten. Ne kuuluvat kurkkukasveihin (Cucurbitaceae) eli ovat sukua kurkuille ja meloneille.

Kurpitsan hedelmämalto on parhaimmillaan pähkinäisen makuinen ja se soseutuu helposti. Kurpitsaa käytetäänkin erityisesti keittoihin, muhennoksiin, piirakoihin ja hilloihin. Suomessa on perinteisesti valmistettu kurpitsasta pikkelsiä eli säilötty se kuutioina etikkaliemeen. Pikkelsin muisto ei aiheuta yksinomaan riemunkiljahduksia niissä, joiden lapsuudessa kurpitsaa ei muussa muodossa nautittukaan… Kurpitsaa ei kuitenkaan tarvitse välttämättä säilöä, koska talvikurpitsat säilyvät hyvin viileässä varastossa, jos ne korjataan kypsinä ja pidetään sadonkorjuun jälkeen parin viikon ajan lämpimässä ennen varastointia.

Hieno kurpitsalyhty lähiruokamarkkinoilla

Hieno kurpitsalyhty lähiruokamarkkinoilla

Meidän suosikkilajikkeitamme ovat erityisesti ns. Hubbard-kurpitsat, jotka ovat kokemuksemme mukaan hieman kylmänkestävämpiä kuin muut lajikkeet. Ne eivät tuota yhtä suuria hedelmiä kuin muut C. maxima-lajikkeet, mutta hedelmät ovat herkullisia ja voimakkaan oranssimaltoisia. Olemme kokeilleet mm. lajikkeita Uchiki Kuri ja Blue Ballet, jotka ovat pärjänneet hyvin.

Maultaan hienoimpia talvikurpitsoja lienevät C. moschata-lajikkeet kuten Butternut-kurpitsat, mutta ne vaativat satoa tuottaakseen lämpimän kesän. Esimerkiksi tänä vuonna emme saaneet ollenkaan Butternut-kurpitsoja! Halloween-kurpitsoiksi käyvät parhaiten suurikokoiset C. maxima-lajikkeet kuten esimerkiksi vaaleita hedelmiä tuottava Lumina – se luo sopivan haamumaisen tunnelman lyhdyksi koverrettuna! Myös jättikurpitsakilpailujen kurpitsat ovat yleensä C. maximan lajikkeita.

Talvikurpitsan viljely

Kaikki kurpitsat tarvitsevat ravinteikkaan ja lämpimän kasvupaikan. Ne voi huoletta istuttaa jopa kompostin päälle, kunhan kaivaa kompostiin istutuskuopan nuorille taimille ja täyttää sen tavallisella puutarhamullalla, jos komposti ei ole kokonaan maatunut. Minkään kasvin pikkutaimet eivät pidä liian ravinteikkaasta kasvualustasta, etenkään osittain hajoamattomasta kompostista.

Kurpitsat ovat hallanarkoja, joten istutushommiin pääsee vasta alkukesällä. Esikasvatus siis kannattaa, mutta aloittaa ei pidä liian aikaisin: taimet kasvavat niin nopeasti että sisätiloissa tulee ongelmia, jos esikasvatus jatkuu neljää viittä viikkoa kauemmin! Kurpitsan siemenet ovat aika kalliita, mutta omien siementen keräämisessäkin on riskinsä: kurpitsat risteytyvät helposti keskenään, joten siemenestä ei välttämättä kasva vanhempansa kaltaista, jos kasvatuksessa ei ole eliminoitu risteytymistä. Kannattaa siis investoida ostosiemeniin ja mielellään jakaa ylimääräiset siemenet ystävilleen, koska ne eivät idä yhtä hyvin enää seuraavana vuonna.

Kurpitsa- ym. satoa

Kurpitsa- ym. satoa

Talvikurpitsojen kasvutapa vaihtelee, mutta useimmiten ne ovat enemmän tai vähemmän köynteleviä kasveja eli ne vaativat paljon tilaa. Neliömetri per kasvi ei ole liioittelua. Tärkein hoitotoimenpide on kastelu. Kurpitsat ovat yleensä terveitä kasveja, mutta loppukesästä niitä alkaa helposti vaivata härmä, etenkin jos kasvualusta on päässyt kuivumaan liikaa. Härmä ei yleensä kuitenkaan ehdi haitata hedelmien muodostumista. Sen sijaan kovin sateiset säät haittaavat, koska kukat eivät pölyty kunnolla jos ne ovat märkiä.

Yhdestä kasvista ei pidä odottaa saavansa kasapäin hedelmiä, muutamakin on jo hyvä saavutus. Kannattaakin keskittyä mielummin kasvattamaan jokunen hedelmä kypsäksi asti kuin tähdätä suureen lukumäärään. Hedelmät ovat korjuukypsiä syys-lokakuussa kun niiden liittymäkohta köynnökseen alkaa olla kuiva. Myös kuoren muuttuminen kovaksi on kypsymisen merkki. Varastoitavia hedelmiä on kohdeltava hellävaroen; vahingoittuneet kurpitsat käytetään heti.

Lähiviikkoina kokkaamme ruokia talvikurpitsasta, joten seuraa keittiöblogia jos kurpitsa kiinnostaa!

Vastakaikua

            Anna kuulua

            Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

            Connect with Facebook